SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kahdeksan päivän tekstit

 

Ensimmäinen päivä 

 

Yhdistyneinä Kristuksen läsnäolon kautta

 

“Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:5,6)

 

Hes. 37:15-28 Minun asuinsijani on heidän luonaan.

 

Ps. 67 Kaikki kansat ylistäkööt

 

Jumalaa.

 

Ef. 4:1-6 Yksi on Herra, yksi usko,

 

yksi kaste!

 

Joh. 14:23-27 Me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

 

 

 

Selitys

 

Sanassa painotetaan, että Jumala tahtoo kansansa ykseyttä. Profeetta Hesekielin kautta Jumala vahvistaa, että Juuda ja Israel - kaksi jakautunutta, usein toisistaan vieraantunutta kuningaskuntaa - ovat kerran jälleen yhtä. Jumalan puhdistava läsnäolo vahvistaa ja siunaa niitä rauhan liitossa.

 

 

 

Meidän vastauksemme Jumalan antamaan ykseyden lahjaan on kiitollisuus ja ylistys. Psalminkirjoittaja kutsuu kaikkia kansoja yhdessä ylistämään Jumalaa, jonka pelastava voima on nähtävissä kaikissa kansakunnissa ja kautta koko maailman.

 

 

 

Jeesus opetti ensimmäisille seuraajilleen, että hän olisi yhdessä Isän kanssa heidän luonaan “asettuen asumaan” jokaiseen, joka rakastaa häntä. Hän lupasi myös, ettei hänen läsnäolonsa pääty hänen kuolemaansa, vaan että hän olisi aina joka ikisen seuraajansa kanssa - myös meidän kanssamme tänään - Pyhän Hengen kautta.

 

 

 

Mutta lupaus Jeesuksen läsnäolosta ei rajoitu vain yksittäisiin uskoviin. Vakuuttaa­han evankelista Matteus, että siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, he muodostavat yhteisön, jossa Jeesus on luvannut olla läsnä vahvistaen ja saatellen heitä heidän matkallaan.

 

 

 

Yhteenkuuluvuutemme ilmenee väkevästi yhteisessä kastekäsityksessämme: Kasteessa Kristus kutsuu meitä jokaista tulemaan osaksi hänen ruumistaan, kirkkoa. Koska meistä jokainen kuuluu Kristukselle, kuulumme kaikki toisillemme. Tuo yhteenkuuluvuus - kuuluminen Kristukselle ja toisillemme - tekee meistä yhtä huolimatta kaikista menneisyytemme, kulttuurimme ja uskonnollisen vakaumuk­semme eroavaisuuksista: “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. (Matt. 18:20).

 

 

 

Rukous

 

 

Herra Jeesus, me kiitämme sinua siitä, että olet kanssamme vahvistaen ja rohkaisten meitä matkallamme. Tee meidät tietoisiksi läsnäolostasi meissä ja auta meitä kuulemaan äänesi kaikessa, mitä teemme. Suo meille viisautta ja nöyryyttä tunnistaa läsnäolosi veljissämme ja sisarissamme. Tee meistä todella yhtä, oi Herra. Aamen.

 

Toinen päivä

 

Kristittyjen ykseyden rakentaminen

Jeesus keskellämme – päivittäistä ekumeniaa

 

“-- tulee myös teidän pestä toistenne jalat.” (Joh. 13:14)

 

 

 

5. Moos. 30:15-20 Teistä tulee suuri

 

kansa.

 

Ps. 133 Miten hyvä ja kaunis onkaan

 

veljesten yhteinen, sopuisa elämä!

 

1. Kor. 12:12-31Jumala yhdisti

 

jäsenet ruumiiksi.

 

Joh. 13:1-15 -- tulee myös teidän

 

pestä toistenne jalat.

 

 

 

Selitys

 

Kuten psalminkirjoittaja julistaa, ykseys on houkuttelevaa. Koska Kristus on joukossamme, kaikkien kristittyjen velvollisuus on saattaa yhteisöjensä päivittäinen elämä yhä parempaan sopusointuun evankeliumin hengen kanssa.

 

 

 

Pestessään opetuslastensa jalat kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus jätti meille erityisen esimerkin siitä, miten kristityn tulee käyttäytyä lähimmäistään kohtaan. Kun apostoli Paavali kirjoittaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvussa 12, että meidän tulee huolehtia toinen toisistamme, hän lisää, että Pyhässä Hengessä jokainen on erilainen, vaikka olemmekin kaikki saman ruumiin jäseniä. Jumalan sana kutsuu meitä kirkossamme veljinä ja sisarina ottamaan hoitaaksemme konkreettisen tehtävän vahvistaa kirkon kasvua, jotta se voisi palvella maailmaa.

 

 

 

Osallistuminen Pyhän Kolminaisuuden vaikuttamaan elämään ei ole ainoastaan opinkappaleen vahvistamista. Evankeliumi kehottaa meitä omistautumaan päivittäin ekumeeniselle tehtävälle, jotta kirkko voisi paremmin heijastaa kolmiyhteistä yhteisöä. Yhteiseen matkaamme kirkon jäseninä Kristuksen kanssa kuuluu sen tajuaminen, että myönteinen teko –

 

vaikka vaatimatonkin – on yhdessä tehtynä arvokkaampi kuin yksinäisyydessä tehtynä.

 

 

 

Veljien ja sisarten jalkojen peseminen on enemmän kuin yksinkertainen ele. Se on sydämen avaamista uskollisena Jeesukselle, joka pyytää meitä palvelemaan yhteistä kirkkoa, jonka eläviä kiviä ja rakentajia me haluamme olla.

 

 

 

Rukous

 

Ikuinen Isä, poikasi Jeesuksen Kristuksen nimen ja lohduttavan Henkesi läsnäolon yhdistäminä me omistaudumme rakentamaan kristittyjen yhteisöä täydestä sydämestämme ja innoissamme, sinun rakkautesi tulen uudistamina.

 

 

 

Auta meitä toteuttamaan elämässämme ekumeniaa niiden kanssa, joita kohtaamme päivittäin, niin että pitäisimme esikuvanamme Poikaasi, joka pesi opetuslastensa jalat. Auta, että voisimme astua yhdessä sisälle uuteen elämään hänen seurassaan. Aamen.

 

 

 

Kolmas päivä

 

Rukoileminen yhdessä Jeesuksen nimessä

 

 

Jes. 30:18-26 Herra vain odottaa,

 

että voisi olla teille armollinen.

 

Ps. 136 Iäti kestää hänen armonsa.

 

Ap.t. 1:12-14 Siellä oli paljon väkeä

 

rukoilemassa.

 

Matt. 18:18-20 Rukous Jeesuksen

 

nimessä.

 

 

 

Selitys

 

 

Kokoontuminen rukoilemaan yhdessä, yhtenä jumalanpalvelusyhteisönä huolimatta kunkin inhimillisistä eroista on Raamatussa jatkuvasti esiintyvä teema. Seurakunnat kokoontuvat palvomaan ja ylistämään Jumalaa, etsimään Jumalan anteeksiantamusta ja välittämään Jumalan armoa ja apua. Jumalan armollisuus tulee yhä selvemmin esille siinä, että Herra on oikeudenmukaisuuden Jumala. Meidän rukouksemme ovat vastauksia Jumalan oikeudenmukaisuuteen - siihen, mitä Jumala on ensin tehnyt meidän hyväksemme, sillä "kun me vielä olimme syntisiä, Kristus kuoli meidän puolestamme." Kautta koko Raamatun Jumala paljastuu luonteeltaan armolliseksi, kärsivälliseksi ja sovittavaksi rakkaudeksi.

 

 

 

Psalmeja on pidetty Jumalan ihmisten virsinä ja rukouksina, joita he lausuivat kokoontuessaan palvomaan Jumalaa. Yhdessä lausutut sanat sitoivat ihmiset toisiinsa ja loivat yhteenkuuluvuuden tunteen, joka puolestaan antoi heille luottamusta ja turvaa.

 

 

 

Oli luonnollista, että tuon perinteen oli jatkuttava alkukirkossa. Eikö Jeesus itse opettanutkin opetuslapsiaan rukoilemaan? Kun tänään luemme evankeliumeja, Jeesus opettaa, että hän antaa mitä tahansa pyydämme, jos olemme pyynnössämme yksimielisiä. Kun tapaamme toisiamme kristittyinä osoittaaksemme toisillemme rakkautta ja rukoillaksemme yhdessä, voimme olla varmoja siitä, että Kristus on meidän kanssamme. Kun rukoilemme yhdessä Jeesuksen nimessä, mekin olemme hänen kauttaan kiinni toisissamme mutta myös rukoustemme kohteessa. Siksi yhteinen rukous on väkevä rukous.

 

 

 

Jeesuksen opetuslapset rukoilivat antaumuksellisesti ja pyrkivät ykseyteen. On paljon mahdollista, että kun Jeesus kuolemaansa edeltävänä iltana rukoili, että hänen opetuslapsensa olisivat yhtä, hän teki sen siksi, etteivät he vielä olleet yhtä hänen nimessään. Nyt 2000 vuotta myöhemmin joudumme kysymään itseltämme, kuinka paljon lähempänä ykseyttä rukouksessa, elämässä ja työssä olemme nyt. Keskinäinen yhteytemme on toden totta lahja, joka tulee Jumalalta. Lisäksi me ymmärrämme, että meidän on nöyrästi ja jatkuvasti etsittävä tätä lahjaa. Apostoli kehottaa meitä rukoilemaan lakkaamatta, että Pyhä Henki laskeutuisi uudelleen päällemme ja yhdistäisi meidät äänellään kaikkine erilaisuuksinemme.

 

 

 

Rukous

 

 

Herra, opeta meitä rukoilemaan niin kuin Jeesus opetti opetuslapsiaan. Suo, että olisimme sydämeltämme yhtä niin kuin he olivat, niin että meillä olisi yksi usko, yksi rakkaus ja yksi palvelutehtävä. Auta, että voisimme viettää juhlaa erilaisuudessamme, iloita moninaisuudestamme ja mielellämme jakaa keskenämme rukouskäytäntöjemme rikkaudet. Salli Jeesuksen nimessä kokoontumisemme tehdä meistä todellisesti yhtä, niin että maailma uskoisi hänen olevan aina läsnä. Aamen.

 

 

 

Neljäs päivä

 

Menneestä tulevaan –

 

anteeksianto ja muistojen parantaminen

 

“Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” (Matt. 18:22)

 

 

 

Joona 3 Niniven kansa kääntyy.

 

Ps. 51 Minä tunnustan syntini.

 

Kol. 3:12-17 Pukeutukaa siis

 

sydämelliseen armahtavaisuuteen.

 

Joh. 8:1-11 En tuomitse minäkään.

 

 

 

Selitys

 

Näiden tekstien toistuvia aiheita ovat menneisyyden syntien tunnustaminen sekä anteeksiannon ja sovinnon armo. Kristilliset yhteisömme kantavat keskinäisissä suhteissaan yhä menneisyyden jättämiä jälkiä, joille ovat antaneet leimansa inhimillinen heikkous ja synti.  Jotkin haavat ovat paranemassa, toiset aiheuttavat vieläkin kipua ja hajaannusta. Menneisyyteen katsominen voi olla vaikeaa ja vaatia rehellistä sielun etsintää sekä yksittäisiltä ihmisiltä että yhteisöiltä. Mutta juuri sitä Jumala meiltä pyytää, jos meidän on todella määrä elää hänen valittuna kansanaan ja sallia Kristuksen rauhan hallita sydämissämme ja keskuudessamme.

 

 

 

Joona haastoi Niniven asukkaat tunnustamaan rehellisesti itsekeskeisyytensä, hyvää kohtaan tuntemansa halveksunnan ja väkivaltaiset tekonsa. Hän osoitti kutsunsa koko kaupungille ja sen kaikille asukkaille. Kaikkien on käännyttävä pois pahoilta teiltään ja väkivallasta, joka on yhä osa heitä.

 

 

 

Psalminkirjoittaja vetoaa Jumalan anteeksiantoon ollessaan syvästi huolissaan menneisyydestään. Hän myöntää epäonnistuneensa ja rukoilee hartaasti, ettei Jumala hylkäisi häntä. Hän kokee myös olevansa vastuussa Niniven asukkaista ja haluaa osoittaa heille tien totuuteen ja oikeamieliseen elämään, jotta hekin voisivat tehdä sovinnon Jumalan kanssa.

 

 

 

Kirjanoppineet ja fariseukset näkevät langenneessa naisessa pelkkää epäonnistumista ja syntiä. He samastavat naisen hänen menneisyytensä kanssa. Samalla he kieltäytyvät tunnistamasta omaa menneisyyttään ja omia syntejään. Jeesus pyytää meitä olemaan heittämättä ensimmäistä kiveä, olemaan tuomitsematta ja lopulta olemaan enää tekemättä syntiä. Meidän ykseydentavoittelumme perustuu tähän kutsuun.

 

 

 

Armoa ei voi mitata. Se on yhtä ehtymätön kuin on Jumalan rakkaus: seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Ekumeenisella matkallamme yhteisöjämme kutsutaan todistamaan Jumalan armon rajattomuudesta.

 

 

 

Rukous

 

 

Sovittava Jumala, auta meitä pääsemään valittamisesta ja katkeruudesta, joita menneisyyden epäonnistumiset ja synnit ovat meihin juurruttaneet. Opeta meille sinun anteeksiantamustasi, jotta voisimme nöyrästi pyrkiä sovintoon sinun kanssasi ja lähimmäistemme kanssa. Vahvista meissä Kristuksen rakkautta, joka on kirkkomme ykseyden lähde ja vakuus. Aamen.

 

 

 

Viides päivä Jumalan läsnäolo keskuudessamme:

 

kutsu rauhaan.

 

“Herra -- on kanssamme.” (Psalmi 46)

 

1. Kun. 19:1-13 Kuului hiljaista

 

huminaa.

 

Ps. 46 Herra on kanssamme.

 

Ap.t. 10:9-48 Jumala ei erottele

 

ihmisiä.

 

Luuk. 10:25-37 Kuka on

 

lähimmäiseni?

 

 

 

Selitys

 

 

Miettiessämme raamatuntekstejä, jotka kertovat Jumalan läsnäolosta keskuudessamme, olemme tietoisia niiden melkoisista haasteista ekumeeniselle vaelluksellemme.

 

 

 

Elian aikaan Jumalaa ei kannattanut etsiä hirmumyrskystä eikä maanjäristyksestä, eikä kannata nytkään. Hänen rauhoittavan ja lohduttavan läheisyytensä voi pikemminkin löytää hiljaisesta tuulen suhinasta tai jopa syvästä hiljaisuudesta.

 

 

 

Meidän tulee omaksua psalminkirjoittajan vakaumus: Jumala on ainoa voimamme. Kun esikuvamme on Jumala, joka tuhoaa jouset ja murskaa keihäät, meidät kutsutaan lopettamaan kaikki ristiriidat.

 

 

 

Apostolien teoissa kuvattu tapahtumaketju kutsuu meitä mietiskelemään ylösnousseen Kristuksen hengen toimintaa kautta koko maailman. Ihmisiä erottelemattoman Jumalan kuvasta meidän on opittava nousemaan kaikkien inhimillisten raja-aitojen yläpuolelle.

 

 

 

Vertaus laupiaasta samarialaisesta muistuttaa mieliimme, ettemme voi kääntää katsettamme toisaalle, kun kohtaamme apua tarvitsevan veljen tai sisaren. Kuinka emme tuntisi huolta, kun toinen uskonyhteisö on vaikeuksissa?

 

 

 

Rukous

 

Kokoontuneina Jeesuksen Kristuksen nimessä me rukoilemme: Isä, tee meistä vastaanottavaisia läsnäolollesi tässä maailmassa ja auta meitä huomaamaan ne tiet, joita pitkin haluat meitä johdattaa ekumeenisella pyhiinvaellusmatkallamme. Sinulle olkoon kaikki kunnia ja kirkkaus, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

 

 

 

Kuudes päivä

 

Tehtävä Jeesuksen

 

nimessä

 

“Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan.” (Matt. 18:14)

 

Dan. 3:19-30 Uskosta todistaminen.

 

Ps 146 Ylistys Jumalalle, Pelastajalle.

 

Ap.t. 8:26-40 Filippos todistaa

 

etiopialaiselle eunukille.

 

Luuk. 10:1-12 Jeesus lähettää

 

opetuslapsensa.

 

 

 

Selitys

 

 

Kohtaamme tänään ihmisiä, jotka Jumala on kutsunut todistamaan uskostaan. Sadrak, Mesak ja Abed-Nego uskovat lujasti Yhteen, joka pelastaa heidät. Heidän palava intonsa, rohkeutensa ja yksimielinen todistuksensa heitä uhkaavan suuren vaaran edessä vakuuttavat kuninkaan ja hänen virkamiehensä siitä, että heidän Jumalansa on ainoa todellinen Jumala. Heidän uskosta todistamisensa oli kuitenkin omiaan rohkaisemaan myös peloissaan olevia israelilaisia. Tällä tavoin Jumalan omia vahvistettiin ja heidät koottiin jälleen yhteen heidän Jumalansa lähelle.

 

 

 

Psalminkirjoittaja laulaa ylistystä Herralle, joka ojentaa ihmisille kätensä monissa eri tilanteissa, jotta he löytäisivät turvan ja pelastuksen. Selvimmin Jumalan jatkuva huolenpito omistaan ilmenee siinä, että hän lähetti Jeesuksen. Hän ei vain kokoa yhteen heikkoja ja hajaantuneita, hän myös odottaa opetuslastensa olevan innokkaita kokosydämisesti kertomaan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta, kun heidät on lähetetty tehtäväänsä hänen nimessään.

 

 

 

Filippos heijastaa varhaisen kirkon intoa. Hän käyttää hyväkseen jokaisen tarjoutuvan tilaisuuden suorittaakseen Jeesuksen hänelle antaman tehtävän.

 

 

 

Tänäänkin meitä kutsutaan Kristuksen seuraajina olemaan lähetyskansa. Lisäksi evankeliumin sanoma on aina voimakkaampi siellä, missä kristityt yksimielisesti ja yhdessä todistavat sen totuudesta. On meidän vuoromme kertoa hyvä uutinen kaikille ihmisille. Meidät on kutsuttu:

 

olemaan rohkeita epäuskon edessä

 

lähtemään oman kulttuurimme ja uskonnollisen perinteemme turvista

 

löytämään uusia ja uudenlaisia keinoja julistaa hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta

 

olemaan innoittuneita ja innoissamme yhteisestä uskostamme

 

työskentelemään Jeesuksen myötätunnon motivoimina yhdessä lievittääksemme maailman kärsimystä

 

haastamaan maailman epäoikeudenmukaisuus ja seisomaan köyhien rinnalla.

 

 

 

Nopeasti muuttuvassa maailmassa kristittyjen yhteinen todistus kumpuaa paitsi siitä, että aktiivisesti lähdemme maailmaan myös siitä, että kokoonnumme heikkojen keskellä, jotta yksikään vähäisimmistä ei joutuisi hukkaan.

 

 

 

Olemme saaneet kutsun kaksinkertaiseen tehtävään!

 

 

 

Rukous

 

 

Elävä Jumala, herätä meissä halu olla lähetyskansa. Auta meitä kuuntelemaan kutsuasi ja anna meille rohkeutta seurata Henkesi johdatusta. Auta, että voisimme kokoontua yhdessä todistamaan, niin että heikot saavat voimaa, ja auta että voisimme lähteä maailmaan julistamaan sinun valtakuntasi hyvää uutista. Aamen.

 

 

 

Seitsemäs päivä

 

Jumalan läsnäolon tunnustaminen ja vastaan-

 

ottaminen muissa Jeesuksen nimessä

 

“Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt. 18:5)

 

 

2. Moos. 3:1-7 Palava pensas.

 

Ps. 34 Herra pelastaa ne, joilla on

 

murtunut mieli.

 

Ap.t. 9:1-6 Minä olen Jeesus, jota

 

sinä vainoat.

 

Matt. 25:31-46 Jeesus on läsnä

 

lähimmäisessämme.

 

 

 

Selitys

 

 

Kun Jumala ilmoitti vapauttavansa Israelin kansan orjuudesta ja johdattavansa sen pois Egyptistä maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, hän ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, jota tuli ei kuluttanut. Näin ihmiset vakuuttuivat isiensä Jumalan läsnäolosta: “Minä olen se, joka minä olen”. Hän ei ole etäinen, välinpitämätön Jumala, vaan läsnäoleva persoona, jota kiinnostaa hänen valitun kansansa kohtalo.

 

 

 

Jumala oli myöhemmin vahvistava henkilöityneen olemuksensa pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka muistuttaa meitä siitä, että meidän on tultava pienten lasten kaltaisiksi, jos haluamme päästä hänen valtakuntaansa! Meidän ei tule etsiä Kristusta tämän maailman mahtavista, vaan viattomista, pienistä lapsista (ja niistä, joista on tullut heidän kaltaisiaan viattomuudessa ja nöyryydessä). Toivottaessamme heidät tervetulleiksi joukkoomme toivotamme tervetulleeksi Kristuksen. Tulemme yhä vakuuttuneemmiksi Jeesuksen läsnäolosta, kun pidämme hänen sanansa: missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Hän on myös niiden kanssa, joita vainotaan hänen tähtensä. Ennen kaikkea kristittyinä, jotka tottelevat Jeesuksen viimeisellä aterialla antamaa käskyä nauttia ehtoollinen hänen muistokseen, me uskomme (ainakin), että hän on läsnä sydämissämme ja mielissämme, vaikka emme ehkä olisikaan yhtä mieltä Kristuksen läsnäolon tarkasta luonteesta.

 

 

 

Kun annamme nälkäisille ruokaa, hoidamme sairaita, käymme vankien luona, annamme alastomille vaatteita ja toivotamme muukalaisen tervetulleeksi, me huolehdimme myös Jeesuksesta ja toivotamme hänet tervetulleeksi. Kirkkojen maailmanneuvosto perustettiin vuonna 1948 osaltaan siihen kipeään tarpeeseen, että kristityt tekisivät yhteistyötä sovintoon pääsemiseksi ja huolehtisivat yhdessä niistä, joiden elämän toinen maailmansota oli tuhonnut. Diakonia- ja ekumeeninen työ ovat yhtä tärkeitä vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan teologit ponnistelevat löytääkseen tien yhä syvempään ykseyteen kirkon sisällä. Tässäkin avainsana on “muukalainen”. Jeesus kertoi meille, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme hänen kaikessa erilaisuudessaan. Tuo selvä ohje, että meidän tulee hyväksyä muukalainen – toinen ihminen – kuuluvaksi Kristukselle, oli hän kuinka erilainen tahansa, on perusedellytys sille, että pystymme ottamaan vastaan ja suorittamaan ekumeenisen tehtävämme. Jos tunnustamme Kristuksen läsnäolon toisen kirkon ja perinteen muukalaisessa, meidän ei tarvitse pelätä häntä eikä hänen aikeitaan. Me voimme päinvastoin oppia häneltä ja hän meiltä. Tällä tavoin pääsemme eteenpäin ykseyden tiellä.

 

 

 

Tietäessämme, että Kristus on kaiken aikaa läsnä niin monilla eri tavoilla, voimme tunnustaa, että hän on todella osa elämäämme. Hän ei ole vain historiallinen henkilö, joka opetti meille, kuinka meidän tulee elää, vaan Pyhän Henkensä kautta hän on läsnä ja toimii tämän päivän maailmassa.

 

 

 

Rukous

 

 

Iankaikkinen Isä, anna meidän huomata eri tavoin ilmenevä läsnäolosi keskuudessamme siinä määrin, että tahtomme päästä todelliseen ykseyteen omissa kirkoissamme ja yhteiskunnissamme lisääntyisi ja että yhä palavammin rukoilisimme Kristuksen ruumiille – sinun kirkollesi – sisäistä ykseyttä. Rukoilemme sinua Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

 

 

Kahdeksas päivä

 

Yhtä toivossa

 

“Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh. 14:20)

 

 

2. Moos. 40:34-38 Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä.

 

Ps. 42 Odota Jumalaa! Vielä saan

 

kiittää häntä.

 

Ilm. 21:1-6 Jumala itse on heidän

 

luonaan.

 

Joh. 14:15-31 En minä jätä teitä

 

orvoiksi.

 

 

 

Selitys

 

Mooses johdatti Israelin kansan autiomaan halki. Heidän vaeltaessaan autiomaassa Jumala oli läsnä pilvipatsaassa päivällä ja tulessa yöllä.

 

 

 

Psalmin aiheena on kiihkeä kaipuu ja toive päästä Jumalan kanssa yhteyteen, joka hälventää kaikki epäilykset ja murheet.

 

 

 

Evankeliumista syntyvät uudet ihmiset ovat pyhiinvaeltajakansaa matkalla kohti elämän täyteyttä uudessa luomakunnassa, jolloin Jumala asuu keskuudessamme ja pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme. Kuolemaa ei enää ole. Tuska ja hajaannukset on voitettu. On vain yksi uudistunut ja yhdistynyt ihmiskunta Jumalassa.

 

 

 

Mutta nyt olemme yhdessä vielä matkalla. Meillä on sama toivo ja kuulumme samalle Jumalalle. Pyhiinvaelluksellamme emme ole yksin. Jeesus ei ole jättänyt meitä orvoiksi, koska meille on annettu Henki. Se on toivon Henki ja rakkauden Henki. Meille on annettu Kristuksen rauha, joka rohkaisee ja johdattaa meitä pysymään rakkaudessa. Jos rakastamme Kristusta, pidämme hänen sanansa.

 

 

 

Tämän viikon teema muistuttaa meille Jeesuksen lupauksesta: “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Kristuksen – Jumalan ikuisen Sanan – kanssa, joka elää keskellämme, me teemme yhdessä toivon matkaa. Voimme auttaa toisiamme pysymään uskollisina tälle tielle. Henkensä voimalla Jeesus Kristus johdattaa meidät yhä syvemmälle Jumalan uudistavaan tahtoon. Sovitettu ja sovinnollinen yhteisö, johon olemme sitoutuneet ekumeenisessa liikkeessämme, on tulevan uuden luomakunnan merkki ja esiaste. Jumalan armosta teemme matkaa elääksemme jo nyt niin pitkälti kuin mahdollista “niin maassa kuin taivaassa”.

 

 

 

Rukous

 

Ikuinen Isä, kun olemme yhtä Jeesuksen nimessä, anna meille varmuus siitä, että kaikesta huolimatta kuolema ei saa lopullista voittoa ja että hajaannuksemme päättyy. Anna varmuus siitä, että epätoivo ei voita, vaan pääsemme toivossa siihen elämän, rakkauden ja valon täyteyteen, jotka sinä lupaat niille, jotka rakastavat sinua ja pitävät sinun sanasi. Aamen.

 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.