SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kirkko kosken partaalla, 12.8.2007

Kirkko kosken partaalla. Mitä tällainen puhe merkitsee? Millaisesta kirkosta oikein on kysymys? Tunnemme kaikki laulun, jossa puhutaan metsästä kirkkona. Monelle laulu ilmentää syvää kunnioitusta meitä kaikkia ympäröivää luomakuntaa kohtaan. Toisaalta laulusta heijastuu tietynlainen individualismi eli yksilökeskeisyys: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa.”

 

Laulun sanoma voi merkitä vetäytymistä omiin oloihin, omaan rauhaan. Kyllähän me sellaisiakin hetkiä tarvitsemme. Ei yksinäisyys aina pahasta ole. On vain hyvä, jos opimme kuuntelemaan hiljaisuutta ja kohtaamaan oman sisimpämme tunnot.

 

Mutta edelleen on kysyttävä millaisesta kirkosta on kysymys. Kirkko ei täällä merkitse, kuten hyvin huomaamme, fyysistä rakennusta. Siinä ei tosin ole tuon tutun sanan ainoa sisältökään. Kirkko on aina ennen kaikkea hengellinen rakennus, jota kutsutaan milloin oliivipuuksi, milloin viini­köynnöksesi tai vaikkapa sitten Kristuksen ruumiiksi. Kreikan kielen sana ekklesia merkitsee kirkkoa, mutta ei puusta tai kivestä tehtynä rakennuksena. Sanan ekklesia merkitys on sanoissa erilleen kutsuttu joukko, kokoontunut väkijoukko. Kyse on siis ihmisistä, kun puhumme kirkosta sanan aidoimmassa merkityksessä. Kirkko on siellä, missä Jumalaa kiitetään, ylistetään, rukoillaan. Jos sinä et jaksa rukoilla, niin joku toinen silloinkin rukoilee. Kirkko on siellä, missä julistetaan Kristuksen evankeliumia, siellä missä armo ja anteeksiantamus saavat sijansa ihmisten elämässä.

 

Kirkko on nyt siis merkityksessä jumalanpalvelus, jossa ennen kaikkea Jumala palvelee seura­kun­taansa. Hän varustaa seurakuntansa eväin arkisen elämän tehtäviä ja vastuita varten. Täällä luonnon keskellä meitä ympäröi Jumalan lahjojen kaikkinainen rikkaus. Täällä hyvin ymmärrämme, mitä tarkoitetaan, kun Jumalasta puhutaan hyvyyden lähteenä ja elämän antajana. Luonto on elävä todellisuus. Luonnossa virtaa elämä, jonka keskellä on hyvä tutkailla myös itseä. Sitä varten ei meidän tarvitse vetäytyä omiin oloihimme, vaan voimme yhdessä asettua ikään kuin peilin eteen. Voimme peilata elämäntapaamme meitä ympäröivän luonnon tilaan. Peiliksi voimme ottaa myös Jumalan sanan. Pyhässä Raamatussa kerrotaan publikaanista temppelissä: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Ympärillämme olevat mäntyjen rungot ovat kyllä omiaan nostamaan katseen korkeuksiin, mutta olo voi olla toisinaan kuin tuolla publikaanilla. Silloin on merkitys sillä kirkolla, mikä on juuri kristityissä, ei rakennuksissa. ”Ken kielin voisi kuvaella Siionin Herran kunnian? Hän suur’ on taivaan istuimella, suur’ ruohon syissä hennoimman; ja Herran kunnian loistavuutta jokai­nen päivä tuopi uutta.” Toivon, että tämä yhteinen kiitospalvelus vahvistaa tällaista kirkkoa, joka on maailmassa, mutta ei maailmasta.

 

Saarna Korkeakosken luontokirkossa (Tuovilanlahti, Maaninka)

 

Kirkkoherra Arto Penttinen



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.