SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Korotettu Herra

Kristus on totisesti ylösnoussut! 

Tänään on hyvin harvinainen päivä! Ei kylläkään siinä mielessä, että tänään on torstai, joka kirkkovuodessa tunnetaan helatorstaina. Eikä vielä siinäkään mielessä, että tänään on 1. toukokuuta eli vappu. Mutta taidamme kaikki viettää yhtä aikaa vappua ja helatorstaita aivan ensimmäistä kertaa elämässämme. Ja myös ainoaksi kerraksi meille kaikille tämä päivä taitaa tulla tällä tavalla. Viimeksi tällaista yhteistä maallista ja hengellistä juhlapäivää vietettiin vuonna 1913.

 

Jo eilen kuulin toivoteltavan ”iloista vappua”. Yhtäkään kertaa ei korvissani kaikunut vaikkapa sanoja ”heleää helatorstaita”. Vappu ei ole nykyisin kirkollinen juhlapäivä, vaikka 1. toukokuuta tunnettiin jo keskiajalla baijerilaisen abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivänä. Nimestä Valburg tulee tuo tuttu sana vappu.

 

Ajan hampaissa vapulle on käynyt aika huonosti. Vappuhan on ollut työväen ja opiskelijoiden juhla. Aatteen puna on kadonnut turuilta ja toreilta. Valkolakkejakaan ei enää näe vanhaan malliin. Juhla on vain varjo entiseen verrattuna. Siltikin helatorstai tahtoo jäädä väljähtyneenkin vappusiman alle.

Mikä sitten on helatorstai? Mistä tulee tuo hela, ja mitä se tarkoittaa? Vastaanpa viitaten aluksi siihen, mistä ei ainakaan ole kysymys. Nettisanakirja Wikipedian mukaan ”hela on rengasmainen tai holkkimainen metallikappale, jota käytetään koristamis- tai kiinnittämistarkoituksessa. Esimerkiksi puukon hela on terän ja kahvan välissä tai kahvan päässä oleva metallikappale. Nimitystä käytetään myös muista pienistä metalliesineistä, esimerkiksi saranoista.” Hela voi tuoda mieleen myös toisen kotimaisen kielemme, nimittäin sanat ”hel, helt, hela”, jotka tarkoittavat: ”koko, kokonainen”, mutta tästäkään ei ole kysymys. Mutta pyhyydestä, siitä on kysymys. Hela tulee kylläkin ruotsin kielestä, mutta sana on helg, mikä merkitsee pyhää. Tämä on siis kirjaimellisesti pyhä torstai.

 

Vapusta mahdolliset pyhyyden rippeet ovat karisseet jo aikaa sitten pois, vaikka Jeesus-marsseja onkin järjestetty 1990-luvulta lähtien. Helatorstai ehkäpä saisi kadonnutta merkitystään takaisin, jos puhuisimme juhlasta sen toisella, tosin pidemmällä nimellä, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Pidempi voisi olla parempi, sillä se viittaa suoraan pääsiäisen todellisuuteen, jota pääsiäisen juhla-ajassa on hämmästellen ihmetelty jo 40 kymmenen päivän ajan.

Tämä päivä muistuttaa meitä jumalanpalveluselämän kirkkovuosisidonnaisuudesta ja kirkkovuoden raamattusidonnaisuudesta. Voimmehan lukea Pyhien Apostolien Teoista näin: ”Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.” (Ap. t. 1:3) Tämä päivä julistaa riemullisesti pääsiäisen sanomaa ”Kristus on totisesti ylösnoussut!”, ”Totisesti Herra elää!” Sanomaa täydellistää tämä: ”Hän elää rukoillakseen puolestamme!” Näinhän virren sanatkin sen kertovat, sydämeltä sydämelle: ”Me luulimme, on kuollut hän, vaan näimme hänen elävän.” Ja aivan erityisellä tavalla meidänkin keskellämme korostuvat tänään pyhänä torstaina nämä sanat: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Me kristityt elämme uskon, emme näkemisen varassa.

 

Tänä päivänä on hyvä muistaa nykyrippikoulusta tutut sanat ”elämä, usko ja rukous”. Nykyaika korostaa aina vain enemmän erilaisia, osittain hyvin kyseenalaisia esikuvia. Syntisestä olosta puhutaan ilman mitään viittausta synnintuntoon, mikä on todellinen portti pelastuksen tielle. Elämän, uskon ja rukouksen tärkein esikuva meille kaikille on Jeesus. Jeesus sanoo näin: ”Minä olen (tie, totuus ja) elämä.” Jeesus on siis enemmän kuin vain esikuva. Kun Jeesus sanoo, että hän on tullut antamaan meille yltäkylläisen elämän, hän saattaa tarkoittaa tätä: ”Minä täytän sinun kaipauksesi toivolla. Minä annan lohdutuksen sinun suruusi. Minä tulen voimaksi heikkouteesi.” '

 

Voisimmeko tänään ajatella itseämme vappupallona, josta saattaa yhtäkkiä plörähtää ilmat pihalle, mutta jonka voi ehkä kuitenkin vielä puhaltaa täyteen. Silloin kun vappupallo on täysi, se katsoo suoraan yläilmoihin. Vain tyhjän voi täyttää. Totesin tämän, kun mietin miten talven aikana tyhjentyneet pyörän renkaat saisi täyteen. Sitäkin sietää varoa, ettei tule liian täyteen. Kristitynkään ei sovi olla täynnä itseään, sillä Kristuksen tulee kasvaa ja ihmisen pienetä, sinussa ja minussa.

 

Helatorstai on lähtemisen ja lähettämisen juhla. Kuolleista herätetty Kristus lähtee omiensa luota, mutta ei jätä heitä orvoiksi. Hän ei poistu kyllästyneenä ovet paukkuen, vaikka kyllä hän kerran tuskastui niin, että aivan parkaisi: ”Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?”

 

Afrikkalaisessa gospelmessussa lauletaan iloisin sanoin ja sävelin jotenkin näin: ”Uskoa vaikka meillä on vähän, kiitos Jeesus, kun tulet tähän.” Luterilaisen käsityksen mukaan usko merkitsee Kristuksen reaalista läsnäoloa ja asumista kristityssä. ”Uskon välityksellä Kristus ja kristitty yhdistyvät toisiinsa. Tällöin kristitystä tulee osallinen Jumalasta, tämän elämästä ja rakkaudesta. Usko on pelastumisen kannalta välttämätön, koska vain uskon kautta Kristus on läsnä ja liittää kristityn itseensä sekä saattaa hänet pelastuksesta osalliseksi. Pelastus, uskossa annettavat lahjat, Jumala ja hänen elämänsä, ovat puolestaan rakkaus. Usko pelastaa sen tähden, että se lahjoittaa ihmiselle Jumalan rakkauden. Tätä Luther kuvaili tarjoilijalla, joka täyttää lasin. Usko on lasi, johon ja jolla juoma tarjotaan. Rakkaus on juoma, varsinainen lahja. Ilman uskoa, joka sulkee sisäänsä lahjan, ei kristitty voi tulla lahjasta osalliseksi.” (Suomen ev. lut. kirkko: Luterilainen etiikka).

 

Kuulemamme pyhä evankeliumi on Jeesuksen rukousta meidän puolestamme. Siinä on varmaankin täydellinen ilo: Jeesus tuntee meidät, ja hän rukoilee puolestamme siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi.

 

Kirkkoherra Arto Penttinen 1.5.2008

Kirkkovuoden ajankohta: Helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä

Evankeliumi: Joh. 17: 24–26

Saarna Maaningan kirkossa



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.