Kaikkien luotujen ylistys eli Veli auringon laulu

Korkein, kaikkivaltias, laupias Herra

sinun on ylistys ja kirkkaus ja kunnia ja kaikki siunaus.

Sinulle yksin, Korkein, se kuuluu,

kukaan ei kelpaa nimeäsi lausumaan.

Ole ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa,

varsinkin herramme veli auringon;

hän on päivä, jolla meidät valaiset.

Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan.

Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.

Ylistäkööt Sinua, Herrani, sisar kuu ja tähdet,

taivaalle luomasi kirkkaat ja kalliit ja kauniit.

Ylistäkööt sinua, Herrani, veli tuuli

ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki,

joilla luotujasi pidät yllä.

Ylistäkööt sinua Herrani, sisar vesi,

hyvin hyödyllinen ja nöyrä ja kallis ja kaino.

Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuli,

jolla yötä valaiset; hän on ihana ja iloinen ja väkevä ja voimallinen.

Ylistäköön sinua, Herrani, sisar äitimme maa,

joka meitä ravitsee ja hallitsee

ja kantaa kaiket hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit.

Ylistäkööt sinua, Herrani, ne jotka antavat anteeksi rakkaudesta sinuun

ja kestävät kipua ja koettelemusta.

Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa

sillä sinulta, Korkein he saavat kruununsa.

Ylistäköön sinua, Herrani, sisaremme ruumiillinen kuolema,

jota yksikään elävä ei voi välttää.

Voi niitä, jotka kuolevat kuolemansynnissä.

Autuaat ne, jotka kuolema kohtaa pyhään tahtoosi taipuneina,

sillä toinen kuolema ei heitä vahingoita.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani ja kiittäkää

ja palvelkaa häntä suuressa nöyryydessä.

Franciscus Assisilainen 1181/82 – 1226

Suomennos: Seppo A. Teinonen