SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Piispa Munib Younanin saarna ekumeenisessa aamurukouksessa

Saarna Vastuuviikon ekumeenisessa aamurukouksessa Helsingissä 25.10.2018.

 

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne nyt ja aina. Aamen.

 

Matt 10: 26b - 33

 

Hyvät veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa.

Minulle on suuri ilo ja kunnia osallistua Vastuuviikon ekumeeniseen aamurukoukseen.

Minä tuon teille terveisiä Jerusalemista, joka tarvitsee teidän rukouksianne. Jerusalem tarvitsee teidän

rukouksianne, että se tulisi olemaan yhteinen kaupunki kahdelle kansalle; palestiinalaisille ja israelilaisille,

sekä kolmelle uskonnolle; juutalaisille, kristityille ja muslimeille.

 

Kaksi vuotta sitten Paavi Fransiskus I ja minä, LML:n presidentti, sekä pastori Martin Junge, LML:n

pääsihteeri, isännöimme yhdessä ”Yhteisen Rukouksen” tilaisuutta Lundissa, Ruotsissa. Tämä ”Yhteinen

Rukous” on ollut 500 vuotta uskonpuhdistuksen muistossa. Tämä on ollut merkillinen hetki ja tapahtuma

ekumeenisessa liikkeessä. Minä uskon, että Pyhä Henki on johtanut meitä todistamaan tätä hetkeä.

Ensimmäistä kertaa viiteensataan vuoteen katoliset ja luterilaiset kirkot pitivät yhdessä yhteisen julkisen

rukoushetken. Tämä oli merkittävä hetki. Merkittävä hetki siksikin, että uskonpudistuksen sankarit eivät

ehkä ajatelleet, että tämä sovitteleva hetki kerran tapahtuisi historiassa. Valitettavasti tätä odotusta on

kestänyt viisisataa vuotta.

 

”Yhteinen Rukous” suunniteltiin siten, että se sisältää kolme osaa:

Ensiksi: Kiitollisuuden hetki: Rukoushetken liturgiassa kiitämme yhdessä meidän Kolmiyhteistä

Jumalaamme siitä, että molemmat kirkot, sekä katolinen, että luterilainen, ovat olleet uskollisia Herran

evankeliumille.

 

Ellemme näe sitä, että sisarkirkkokin julistaa Herran rakkautta ja vanhurskauttamista, ekumeeninen työ ei

onnistu. Kyllä! Tarkoitan tällä sitä, että meidän on myönnettävä se, että Kristus toimii myös toisessa

sisarkirkossa, vaikka välillämme on joskus erilaisuuksia. Tämä kiitollisuus siitä, että Jeesus toimii myöskin

sisarkirkossa, on hyvin oleellinen osa meidän yhteyspyrkimyksiämme.

 

Toiseksi: Anteeksiantamuksen hetki: Me olemme tunnustaneet syntimme, jotka ovat aiheuttaneet virheitä,

jakaantumista ja tuskaa toiselle kirkolle. Elävä, todistava kirkko uskaltaa tunnusta menneisyydessä ja tänä

päivänä tehdyt virheet ja tuskan. Siinä on aina uudistettu voima kuin yhdessä tunnustamme syntimme ja

pyydämme Herraltamme ja toisiltamme anteeksiantamusta. Juuri tämän olemme tehneet Lundissa.

 

Minä uskon, että elävä Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei piilottele menneisyyden syntejään ja virheitään,

mutta samalla se ei anna menneisyyden määritellä tulevaisuutta. Katkelma lauselmasta, jonka Paavi Fransiskus ja minä olemme allekirjoittaneet: “Yhteinen uskomme Jeesukseen Kristukseen ja kasteemme vaativat meiltä päivittäistä parannuksentekoa, jonka kautta heitämme pois historialliset erimielisyydet ja kiistat, jotka jarruttavat sovinnon rakentamista”.

 

Kolmanneksi: Sitoutumisen hetki: Siinä samassa lauseessa sanomme: “Kuten etenemme niiden historian

vaiheiden yli, jotka ovat meille taakka, sitoudumme yhdessä todistamaan Jumalan armosta, joka tuli näkyväksi ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa. Tietoisina, että tapa, jolla olemme suhteessa toisiimme vaikuttaa todistukseemme evankeliumista, sitoudumme kasvamaan edelleen kasteeseen perustavassa yhteydessä, pyrkiessämme poistamaan jäljellä olevat esteet, jotka estävät meitä saavuttamasta täyden ykseyden. Kristus haluaa, että olemme yhtä, niin että maailma uskoo (vrt. Joh:17:21).”

 

Nämä kolme pilaria ovat erittäin tärkeät yhteisessä ekumeenisessa työssämme ja yhteyden edistämisessä. Kiitollisuus, parannus ja sitoutuminen ovat ne pilarit, jotka tarjoamme tänään Kristuksesta todistaville kirkoille - niille, jotka totisesti pyrkivät yhteiseen matkaan, pyhiinvaellukseen. Enemmän ja enemmän

huomaamme. että mikä meitä yhdistää on paljon suurempi, kuin mikä meitä erottaa. Siksi

Jeesus rukoili: “että he kaikki olisivat yhtä …// … jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh17:21 –23).

 

Siksi olen tähän hartauteen valinnut tekstiksi: “Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen

minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10: 32–33).

 

Nämä ovat ankarat sanat, jotka olemme usein ottaneet henkilökohtaisesti. Mutta nämä sanat ovat myöskin

kirkoille: Uskallammeko todistaa Kristuksesta ja hänen taivaallisista arvoistaan yhdessä maailmallemme?

Uskallammeko todistaa Jeesuksesta Kristuksesta sille maailmalle, joka edistää ansioita, kulutusta,

ääriajattelua ja populismia? Onko kirkoillamme valistavaa sanaa tallaiselle maailmalle jonka

arvot ovat ihmisyyttä vastaan ja ajavat vain omien intressiensä edistämistä?

 

Uskallammeko julistaa kristillisyytemme arvoja ja haastaa näitä halpoja arvoja ja ideologioita?

Viisisataa vuotta sitten, Martin Luther huomasi, että kirkko on seurannut tämän maailman

arvoja eikä Kristuksen ristiä. Hän haastoi rohkeasti nämä ansioihin perustuvat periaatteet.

Tällaisessa tilanteessa ihminen ei helposti löydä Jumalaa. Minkä kaltaisen Jumalan löydämme?

Onko tämä Jumala Kaikkivaltias ja armollinen, vaiko populismin Jumala?

 

Martin Luther kovien ponnistelujen ja etsimisen jälkeen löysi armon ja rakkauden Jumalan. Hänen löytönsä

on tämä: “Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.” (Room. 3:28). Tämä on meidän yhteinen sanomamme, jonka haluamme tarjota yhteiskunnillemme eri puolilla maailmaa. Haluamme tarjota yhdessä rakkauden sanomaa. Yhteiskuntamme kaipaa sitä. Kaipaa

päästä kuuntelemaan meidän yhteistä julistustamme. Julistustamme, että Kristus on rakkauden ja armon

Jumala. Tämä yhteinen todistuksemme yhdistää meitä kaikkia tunnustamaan yhdessä tämä armon ja

rakkauden Jumala sille maailmalle joka ei näe muuta kuin työtä, ansioita, pelkoa, vihaa ja populismia.

 

Kirkko on asetettava ja se on oleva profeetallinen maailmassamme tänään. Kirkolla on suuria Kristuksen

arvoja. Jeesus pyytää, että julistamme niitä yhdessä kirkoissamme ja maailmalla. Emmekä saa ujostella

edistääksemme Kristuksen arvoja meidän maailmassamme.

  • Jos Kirkko ei julista rakkautta, kuka sen tekee?
  • Jos Kirkko ei huolehdi ihmisestä, kuka sen tekee?
  • Jos kirkko ei auta köyhiä ja avuntarpeessa olevia, kuka sen tekee?
  • Jos kirkko ei huolehdi pakolaisesta, kuka sen tekee?
  • Jos Kirkko ei noudata ihmisoikeuksia ja aja tasa-arvoisuutta kaikille, kuka sen tekee?
  • Jos kirkko ei haasta epäoikeudenmukaisuutta, kuka sen tekee?
  • Jos Kirkko ei taistele naisten ja miesten välisen oikeudenmukaisuuden puolesta, kuka sen tekee?
  • Jos Kirkko ei laulaisi ”Halleluja!” ja sen äänet eivät kaikuisi maailmalle ja yhteiskunnalle, kuka sen tekee?

Siksi tänään on Kirkon aika ja tarkoitan; erilaisten kirkkojen yhteinen todistus. Siksi meidän välisemme

yhteys vahvistaa sanomaamme ja sillä on oma vaikutuksensa.

 

Lundin ”Yhteinen Rukous”-hetki on jatkanut matkaa Malmöseen. Lundia ei voi ymmärtää ilman Malmötä.

Siellä ja sieltä jatkuu meidän historiallinen sovintomme niin, että se auttaa meitä kuulemaan maailman

huolia ja näkemään maailmassa toteutuvaa epäoikeudenmukaisuutta. Jos rukoushetki jäisi vain Lundiin, se

olisi historiallinen hetki ilman vaikutusta ja ilman Jeesuksen tunnustamista maailmassamme. Mutta siellä

me olemme kääntäneet hengellisyytemme jokapäiväiseksi todistukseksi. Siellä Malmössä olemme katoliset,

luterilaiset ja muiden kirkkojen edustajat kuulleet osan maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

 

Olemme kuulleet epäoikeudenmukaisuudesta todistuksia Burundista, Intiasta, Kolumbiasta, Sudanista ja

kristityiltä Syyriasta. Olemme kuulleet heidän tuskastansa, kivuistansa ja haavoistansa. Mutta samalla

olemme kuulleet kuinka luterilaiset ja katoliset ja muut kirkot niissä maissa, missä on konflikteja, tekevät

yhteystyötä ja todistavat kristittyjen yhteydestä. He unohtavat keskinäisen erilaisuutensa muiden kokeman

kärsimyksen edessä ja näkevät yhteisen Kristuksen todistuksen merkityksen niille, jotka eivät koskaan ole

saaneet elää tai kokea normaalia vapautta ja elämää. Siellä Malmössä olemme nähneet Jeesuksen

Kristuksen julistamisen vaikeuden, mutta olemme nähneet myös sen mahdollisuudet maailmassa. Olemme

kokeneet, että maailma vaati meidän yhteistä todistusta niin, ”että he uskoisivat”, että kirkolla on erilainen sanoma kuin maailmalla.

 

Kun palasin Jerusalemiin Lundin ja Malmön kokemusten jälkeen, minun ystäväni tohtori Muhammad

Sammak, joka on muslimien auktoriteetti islamilaisessa maailmassa, kirjoitti artikkelin Lundista

sanoen: ”Katsokaa kuinka luterilaiset ja katolilaiset ovat viidensadan vuoden jälkeen tehneet sovinnon. Eikö Lund opeta meille sunneille ja shiioille tehdä myös sovinto ja löytää tapoja tehdä yhteistyötä.”

Kun luin tätä artikkelia arabian kielellä, se kosketti minua ja ymmärsin Jeesuksen sanat niin ”että maailma

uskoisi”.

 

On erittäin tärkeää huomata, että yhteistyö on oleellinen osa kristillistä todistustamme

nykymaailmassamme. Siksi yhteisen todistuksemme on myöskin oltava profeetallinen ja näin tulemme

yhdessä julistamaan Kristusta ja hänen rakkauttaan jokaista kohtaan.

 

Olen saapunut eilen maasta, joka ei ole nauttinut oikeudenmukaisuudesta viimeiseen seitsemäänkymmeneen vuoteen. Me palestiinalaiset kristityt olemme eläneet Pyhässä Maassa alkukirkosta

asti. Olemme pysyneet paikallamme ja olemme olleet Jeesuksen Kristuksen todistajia. Kaikki Kolmetoista

kirkkoa, itäiset ja läntiset sisarkirkkomme, haluavat että oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja rauha tulisivat

meidän maahamme. Me haluamme, että palestiinalaiset saisivat nauttia oikeudenmukaisuudesta ja

vapaudesta ja israelilaiset turvallisuudesta. Jerusalemin kirkot uskovat, että konflikti ei ole uskonnollinen

vaan poliittinen. Siksi ei saa käyttää Pyhää Raamattua tämän nykyisen konfliktin ratkaisemiseen.

 

Meillä on suuri huoli siitä, että jäsenmäärämme on laskemassa. On suuri huoli, jos nämä jäljelläkin olevat

kaksi prosenttia kristityistä lähtevät Pyhästä maasta. Mitä olisi Pyhä Maa ilman kristittyjä?

Palestiinalaiset kristityt lähtevät Pyhästä Maasta syystä, että oikeudenmukaista rauhaa ei ole näköpiirissä.

Israelin miehityksen toimenpiteet jotka haastavat ihmisoikeuksia, korkea työttömyys,

äärimmäisyysajattelun kasvu sekä Palestiinassa että Israelissa.

 

Me tarvitsemme oikeudenmukaista rauhaa ja me pyydämme teitä Suomen kirkkoja nostamaan

profeetallinen äänenne, sillä palestiinalaiskristittyjen tulevaisuus ei ole sodissa, ei miehityksen alla, ei

väkivallassa – vaan rauhassa. Minä sanon aina, että unelmoin siitä hetkestä, jolloin palestiinalaislapset ja

israelilaislapset rakentavat yhdessä siltoja eivätkä muureja. Me haluamme opettaa lapsemme näkemään

Jumalan kasvot niin israelilaisessa naapurissammekin, kuin palestiinalaislapset israelilaisissa. Tämä on

meidän todistuksemme sille maalle, joka kaipaa oikeudenmukaisuuta ja sovintoa.

 

Kyllä, minä uskon että suomalaisilla kristityillä on tässä roolinsa. Tehdä työtä ja toimia

oikeudenmukaisuuden ja sovinnon puolesta. Se on oleellinen osa kirkon profeetallisesta roolista.

Samalla olemme kiitollisia kaikille, jotka toimivat rauhan puolesta Suomessa. Jotkut voivat sanoa, että tämä

on politiikkaa, eikä kuulu kristityille. Minä sanon, että politiikka ei ole kirkon intresseissä, mutta kirkko

toimii aina oikeudenmukaisuuden puolesta. Jos tätä kutsutaan politiikaksi, silloin kaikki Vanhan

testamentin profeetat olivat poliitikkoja. Sillä heidän äänensä on selvästi kuuluttanut omana aikanaan

oikeudenmukaisuuden julistusta sekä omalle kansalleen että oman kansansa keskellä.

 

Lopuksi; sana Lundissa ja Malmössä koetusta yhteydestä on kiirinyt eteenpäin siitä, kuinka me kristityt

pidämme huolta hengellisyydestämme. Mutta myös, kuinka hengellisyytemme palvelee ihmiskuntaa ja

oikeudenmukaisuuden asiaa. Kirkko on aina maailman omatunto! Tämä omatunto ei saa olla hiljaa, sillä se

on osa meidän todistuksestamme Kristuksesta tässä maailmassa.

 

Paavali on sanonut meille: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.” (Kor 5:19. Tässä on meidän yhteinen todistuksemme – sovinto kirkoissamme, yhteiskunnissamme ja maailmassamme.'

 

Siunatkoon teitä Kaikkivaltias Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.