SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Metropoliitta Ambrosiuksen saarna

Saamme olla Jumalalle kiitollisia yhteisestä uskosta, yhteisestä toivosta, yhteisestä rakkaudesta. Kristus yhdistää meitä. Hän itse rukoili kaikkien opetuslastensa keskinäisen yhteyden ja ykseyden puolesta. Se on myös meidän tehtävämme. Siksi vietämme myös ekumeenista rukousviikkoa tammikuun jälkipuoliskolla yhdessä muiden kirkkojen kanssa ympäri kristillistä maailmaa.

 

Eri kristillisten traditioiden keskinäinen kunnioitus ja pyrkimys oppia toinen toistemme tavasta rukoilla on keskeisellä sijalla ekumeniassa. Erityisesti meidän ortodoksien on syytä näyttää tässä esimerkkiä, koska olemme osaltamme aina pyrkineet olemaan kirkon ykseyspyrkimyksen ytimessä. Historian kärsimysten tulisi näkyä myös avoimuutena sekä erilaisuuden kunnioittamisena.

 

Aiemmin ekumeeninen kanssakäyminen saattoi olla mutkatonta, kun kokoonnuttiin vain yhteisiin hartaustilaisuuksiin. Nykyään se on paljon vaikeampaa, kun joudumme selvittelemään kirkkojen välisten erojen opillisia ja kirkkopoliittisia syitä. Sovinnon tekeminen ja mielen puhdistaminen historian painolastista on tärkeä osa ekumeenista työtä.

 

Ekumeeninen rukousviikko kehottaa kirkkoja ja meitä kristittyjä itsetutkiskeluun ja nöyryyteen. Siihen sisältyy kutsu katumukseen ja uudistukseen Kristuksen rakkauden hengessä.

 

Suomi on monella tavoin ekumenian mallimaa. Saamme olla kiitollisia siitä, että varsinkin toisen maailmansodan jälkeen meillä on luterilaisten ja ortodoksien välillä ollut mutkattomat suhteet. Kirkkojemme keskinäinen yhteys, luottamus ja vuorovaikutus toteutuvat aidolla tavalla.

 

Luterilaisella taholla oli sotien jälkeen aitoa huolta siitä, että ortodoksinen kirkko selviää evakkokaudesta. Olemme jatkuvasti saaneet lainata kokoontumistiloja. Luterilainen kirkko ei ole kokenut ongelmaksi sitä, että oma pieni kirkkomme on yleisessä tietoisuudessa noussut sen rinnalle toisena kansallisena kirkkona. Sen piirissä on ymmärretty myös, että vähemmistökirkolla on vahva identiteetti ja joskus korostunutta omanarvon tuntoa.

 

Ekumenialla on maassamme oma suomalainen asunsa. Sen merkittävin kanssakäymisen muoto on seka-avioliitto. Useimmilla ortodokseista on luterilainen puoliso. Aiemmin sitä kautta kirkkomme menetti paljon jäseniä. Nyt taas olemme enemmänkin saavana osapuolena, kun aviopuolisoita kääntyy ja lapset kastetaan ortodoksiseen kirkkoon. Tässä tilanteessa toinen toisensa kunnioitus ja keskinäinen oppiminen ovat ekumenian arkipäivää.

 

Ortodoksisuus on aina pyrkinyt olemaan uskollinen jakamattoman kirkon kokemukselle, uskontotuuksille sekä tavalle rukoilla ja ylistää. Myös luterilainen reformaatio (uskonpuhdistus) on pyrkinyt palaamaan alkukirkon uskon aitouteen ja puhtauteen. Mitä lähemmin pääsemme osallisuuteen Kristuksesta ja Hänen työstään, sitä lähemmäs pääsemme toinen toistamme kirkkoina ja niiden jäseninä.

 

Pian tämän opetuspuheen jälkeen tässä messussa on vedenpyhitys. Idän kirkon perinteessä useissa pyhissä toimituksissa siunaamme veden Kristuksen pyhän ja eläväksi tekevän ristin veteen upottamisella. Siunattua vettä käytämme pyhässä kasteessa, kodin siunauksessa ja useissa muissa pyhissä toimituksissa.

 

Muutama viikko sitten vietimme Kristuksen kasteen juhlaa. Kristus, tullessaan ihmiseksi ja ottaessaan omasta tahdostaan Jordanilla kasteen, pyhitti myös koko aineellisen luomakunnan. Kaste on meille kristityille yhteinen; sillä on tärkeä ekumeeninen merkitys.

 

Kasteveteen upottaminen ja siitä nouseminen ovat näkyvä ilmaus siitä, miten kuolemme ja nousemme ylös Kristuksessa. Kasteen jälkeen valkea kastepuku puetaan uuden elämän ilmauksena. Siksi kastejuhlissa laulamme aina myös: ”Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja.” (Gal. 3:27)

 

Äsken luettu evankeliumi samarialaisesta naisesta Sykarin kaivolla (Joh. 4:5-42) on kirkossa pääsiäiskaudella vanhastaan ollut opetusta vastakastetuille hengellisen elämän ydinasioissa.

 

Mitä Jeesus tässä tarkoittaa ”elävällä vedellä”? Tämä vesi ei niinkään viittaa Jeesukseen itseensä vaan siihen hengelliseen todellisuuteen, joka meille ihmisille annetaan Kristuksessa Jumalan lahjana. Elävä vesi ei itsessään ole iankaikkinen elämä, vaan se johtaa siihen ja on sen esimakua. ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14)

 

”Elävä vesi”, josta janoinen saa juoda, on aina kristillisen kirkon syvintä todellisuutta. Pyhissä toimituksissa materiaaliset aineet – vesi, leipä, viini, öljy – rukouksen ja Pyhän Hengen avuksi huutamisen kautta tulevat Jumalan Hengen välikappaleiksi. Tässä sakramentit kertovat inkarnaatiosta, jolloin Kristus otti fyysisen ruumiin ja teki sen Hengen välikappaleeksi. Kristus itse on nytkin läsnä Sanassaan ja sakramenteissaan.

 

Tähän sisältyy myös odotusta ja kaipausta tulevaan täyttymykseen ja uudeksi luomiseen, jolloin myös pelastus ja ”muodonmuutos” koskevat kaikkea olevaista. Mutta jo nyt kaipaus ja pyhyys ovat läsnä ja koskettavat koko luomakuntaa, ja meidän tekemisistämme riippuu missä määrin se voi olla ”ikonina” Jumalan kirkkauden maailmasta, siitä missä kerran ”nälkä ei enää vaivaa, ei jano, ei polttava aurinko eikä paahtava helle.” (Ilm. 7:16)

 

Lopuksi, olemme kiitollisia siitä, että kristilliset kirkot Suomessa – ja enenevässä määrin kaikkialla maailmassa – yhdessä ja toisiaan tukien välittävät ”elävää vettä” janoisten juotavaksi. Tämän pelastuksen lahjan välittäminen on yhteinen tehtävämme ja kutsumuksemme. Se on niin kuin rakkaus, se ei lopu. Se on lahja, joka kasvaa jakamalla ja tuhlaamalla. Tähän hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala meitä auttakoon.

 

Metropoliitta Ambrosius Helsingin Agricolan kirkossa Tuomasmessussa 23.1.2011



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.