SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Maanantai 11.4. 

Hand in Hands -koulun työntekijä (oik.) ja vanhempien edustaja (vas.).

Ryhmän ensimmäinen tutustumiskohde oli Jerusalem Center for Jewish Christian Relations (JCJCR). Järjestön toimintaa esittelivät toiminnanjohtaja, tohtori Sarah Bernstein ja ruotsalaistaustainen ”resurssien kehittäjä” (Resource Developer) tohtori Tina Blomquist.

 

perustaja ja ensimmäinen johtaja oli vuonna 2010 kuollut Daniel Rossing. Järjestön tavoitteet ovat ilmaistu sen kotisivuilla. Näiden tavoitteiden mukaisesti järjestö sanoo keskittyvänsä kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka liittyvät juutalaisten ja kristittyjen kohtaamisiin Pyhällä maalla. 

 

Sarah Bernstein korosti, että juutalais-kristilliset suhteet ovat Israelissa hyvin erilaisia verrattuna tilanteeseen muualla läntisessä maailmassa. Israelissa juutalaiset ovat enemmistö ja paikalliset kristilliset yhteisöt ovat haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöjä. Tässä tilanteessa järjestö pyrkii taistelemaan ennakkoluuloja ja negatiivisia stereotypioita vastaan ja edistämään uskonnollisten yhteisöjen välistä ymmärrystä jakamalla tietoa niiden historiasta ja perinteistä.

 

Esittelyssä kävi ilmi, että järjestön painopistealueena on Israelin juutalaisen enemmistön keskuudessa tehtävä koulutustyö, jonka tavoitteena on auttaa juutalaisia ymmärtämään entistä paremmin Pyhän maan kristittyjä yhteisöjä ja niiden historiaa.  Sarah Bernstein totesi varsin pessimistiseen sävyyn, että yleisesti ottaen kristinuskon tuntemus on juutalaisen väestön keskuudessa vähäistä. Useimmille juutalaisille kristinusko tuo mieleen lähinnä ristiretket, inkvisition ja holokaustin. Tästä väitteestä järjestöllä on olemassa tutkittua tietoa, sillä se on yhteistyössä Jerusalem Institute for Israel Studies (JIIS) -laitoksen kanssa julkaissut hepreankielisen kyselytutkimuksen (2009).

 

Tutkimuksen mukaan esimerkiksi 41 % juutalaisesta aikuisväestöstä on sitä mieltä, että kristinusko on epäjumalanpalvontaan rinnastuva uskonto. Asenteet kristinuskon kohtaan ovat jyrkempiä vähän ansaitsevien, itseään uskonnollisina pitävien ja, ehkä hieman yllättävästi, nuorten juutalaisten keskuudessa. Esimerkiksi 27 % koko juutalaisesta aikuisväestöstä piti koristeena käytetyn ristin näkemistä häiritsevänä; ortodoksijuutalaisten keskuudessa vastaava luku on 60 % ja 18–29-vuotiaiden keskuudessa 45 %. Ryhmä keskusteli tältä pohjalta viime vuosina mm. kristillisiin kirkkoihin tehdyistä iskuista, joita usein ovat toteuttaneet ortodoksijuutalaiset nuoret. Sarah Bernsteinin mukaan ilmiössä ei ole kyseessä laajamittaisesta, keskusjohtoisesta toiminnasta vaan usein yhden, vaikutusvaltaisen rabbiinisen opettajan ympärille muodostuneista, äärimmäistä ajattelua edustavista ryhmistä.

 

JCJCR-järjestön keskeisiä toimintatapoja ovat muun muassa Israelin armeijan ja poliisilaitoksen piirissä järjestetyt koulutustapahtumat, joiden avulla sotilaita ja poliiseja opetetaan ymmärtämään paikallisten kristillisten yhteisöjen toimintaa. Yhteistyössä Israelin valtion opetusministeriön ja Jerusalemin paikallisviranomaisten kanssa järjestö järjestää opettajille tarkoitettua rasisminvastaista Educating Educators for Change -koulutusohjelmaa. Ohjelma tähtää siihen, että opettajat ja kasvattajat tunnistaisivat itsessään olevat ennakkoluulot, jotta he voisivat paremmin opettaa oppilaitaan kohtaamaan toisen uskonnollisen tradition edustajia. Järjestö julkaisee arabiankieliselle yleisölle suunnattua koulutusmateriaalia juutalaisuudesta ja hepreankielisille lukijoille kristinuskosta. Tutustumiskäynnin perusteella järjestön toiminta tuntuu olevan hyvin organisoitua ja se pyrkii tavoittamaan virallisia kanavia pitkin mahdollisimman laajan kohdeyleisön.  Edellä sanotun perusteella on myös käynyt selväksi, että järjestö keskittyy nimenomaan juutalais-kristillisiin suhteisiin, mutta toiminnan piiriin kuuluvat jossain määrin myös juutalaisten ja/tai kristittyjen suhteet islaminuskoiseen väestöön.

 

, päivän toisessa tutustumiskohteessa, työryhmä tapasi järjestön perustajan ja johtajan Salim J. Munayerin. Arabiankielinen nimi Musalaha tarkoittaa sovintoa. Järjestö pyrkii edistämään sovintoa juutalaisten ja palestiinalaisten välillä Jeesuksen elämän ja esimerkin pohjalta. Ennen kaikkea se toimii sovinnon rakentamiseksi palestiinalaisten kristittyjen ja messiaanisten juutalaisten välillä, mutta myös yleisesti palestiinalaisten ja israelilaisten, niin muslimien, kristittyjen kuin juutalaisten kesken. Se pyrkii myös rakentamaan siltoja israelilaisen ja palestiinalaisen yhteiskunnan eri osa-alueiden välillä.

 

Järjestön toiminta perustuu vapaaehtoiseen kannatukseen Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista ja Hollannista. Pohjoismaista luterilaiset Tanskan ja Norjan Israel-lähetykset ovat sen tukijoita. Musalaha toteuttaa Norjan Israel-lähetyksen kanssa Bridgebuilders -projektia, jossa norjalaiset nuoret kristityt, palestiinalaiset kristityt nuoret ja messiaaniset juutalaisnuoret tutustuvat toisiinsa ja toimivat yhdessä. Musalaha järjestää muun muassa erämaaretkiä, joille osallistuu sekä palestiinalaiskristittyjä että messiaanisia juutalaisia. Viime aikoina retkille on osallistunut myös maallistuneita juutalaisia ja palestiinalaisia. Äärimmäisissä oloissa erämaassa on toimittava yhdessä. ”Kun saavun leirille, unohdan sen, mikä erottaa meitä. Siellä olemme yhtä perhettä”, kertoo naishenkilö järjestön verkkosivulla. Naisille on erilaisia kokoontumisia: ruoanvalmistusta, keskustelutilaisuuksia ja viikonlopputapahtumia. Myös lapsille ja nuorille on leirejä ja tapahtumia.         

 

Munayer aloitti esitelmänsä filmiesityksellä, joka toi pysäyttävällä tavalla esille palestiinalaisten ja israelilaisten välillä olevan vihan ja koston kierteen ja herätti kysymyksen, miten saada se loppumaan. Onko sovinto mahdollinen? Miten raja-aidat on mahdollista purkaa? Munayer kertoi oman tarinansa. Hän on palestiinalainen, Israelin kansalainen, jonka suku on elänyt alueella vuosisatoja lähinnä Lyddassa, nykyisen Ben Gurionin lentokentän alueelta. Kreikkalaisortodoksinen suku oli rakentamassa yhtä alueen merkittävintä kirkkorakennusta, St. Georgen kirkkoa 1600-luvulla. Suuri osa palestiinalaisista on aina asunut alueella. He ovat sekoitus siellä asuneista arabeista, aramealaisista, ristiretkeläisistä, samarialaisista ja juutalaisista. He ovat vahvasti juurtuneet Pyhään maahan.

 

Musalahan yksi keskeinen teema on ”Maan teologia”. Järjestö on julkaissut kirjallisuutta, jossa käsitellään tätä kipeätä aihetta ja etsitään sovintoa. Salim Munayer pohti Pyhän maan käsitettä ja sen merkitystä palestiinalaisille ja juutalaisille. Esimerkikst kirja ”The Land Cries Out” (Toim. Salim J. Munayer ja Lisa Loden, 2013) sisältää runsaasti erilaisia artikkeleita, jotka käsittelevät aihetta eri näkökulmista.

 

oli maanantailtapäivän vierailukohde. Koulua esitteli ”tiedotus- ja vierailukoordinaattori” (Communications and Visits Coordinator) Noa Yammer. Mukana olivat myös 15-vuotiaat lukiolaiset, juutalainen Lelia Ben Horin sekä muslimit Jasmine Shibli ja Malak Kinani, sekä kolmen oppilaan äiti, aiemmin Suomessa konsulina työskennellyt Keren Cohen-Gat. Kuuden ja puolensadan oppilaan koulu eroaa useimmista israelilaisista kouluista siinä, että opetus tapahtuu rinnakkain kahdella kielellä. Samalla koulu rakentaa yhteisyyttä erottelun sijaan. Oppilaina on juutalaisia, muslimeja ja kristittyjä. Yammerin mukaan tavallinen israelilainen koulujärjestelmä vahvistaa erottelua, joka näkyy israelilaisessa yhteiskunnassa yleisesti. Useimmiten eri ryhmiin kuuluvat ihmiset eivät tapaa toisiaan merkityksellisillä tavoilla.

 

Ensimmäinen Hand in Hand -koulu syntyi Jerusalemiin vuonna 1998 kahden isän, juutalaisen ja palestiinalaisen aloitteesta. Parinkymmenen oppilaan minikoulusta on kasvanut kuuden koulun ja 1320 oppilaan verkosto. Koulujen ympärillä toimii yhteensä noin 3000 jäsenen yhteisö, johon kuuluu vanhempia ja valmistuneita oppilaita.  Koulut ovat osittain Israelin valtion rahoittamia ja niissä noudatetaan virallista opetussuunnitelmaa muutamin omin lisäyksin. Kuudenteen luokkaan saakka jokaisessa luokassa on kaksi opettajaa, joita toinen puhuu hepreaa, toinen arabiaa. Sen jälkeen opetus tapahtuu vuorotellen molemmilla kielillä. Esimerkiksi uskonnon ja historian opetus poikkeaa muista kouluista. Juutalaisuutta, islamia ja kristinuskoa opiskellaan rinnakkain. Esillä pidetään sekä israelilaista että palestiinalaista kertomusta alueen historiasta.

 

Työryhmän tapaamien lukiolaistyttöjen mukaan koulun oppilaat ovat keskimäärin muita samanikäisiä nuoria avoimempia kohtaamaan eri etnisten ryhmien ja uskontojen edustajia. Yammer kertoi, että koulu on toiminut tärkeänä turvallisena ympäristönä erityisesti silloin, kun alueella on ollut tavallista suurempia jännitteitä, kuten toinen intifada ja Gazan sodat.

 

Rabbi Ehud Bandel otti työryhmän vastaan konservatiivijuutalaisuutta edustavassa Moreshet Yisrael -synagogassa. Bandel on ensimmäinen israelilaissyntyinen konservatiivirabbi. Hän on International Abrahamic Forumin juutalainen johtaja sekä toimii muun muassa Israelissa toimivassa Rabbis for Human Rights -organisaatiossa. Hän on myös poliittisesti aktiivinen toimija ja puhuu eri yhteyksissä rauhanomaisten ratkaisujen puolesta ja palestiinalaisväestön elinolojen kohentamiseksi. Bandel myös mainitsi, etteivät dialogin keskiössä ole teologiset vaan poliittiset kysymykset.

 

Bandelin maalaama kuva tämänhetkisestä jännitteisestä tilanteesta ei ollut ruusuinen. Israel-Palestiina -konflikti vaikuttaa suoraan myös juutalaisten ja arabikristittyjen suhteisiin. Bandelin mukaan muun muassa piispa Munib Younan, jonka kanssa monilla muilla rabbeilla on aiemmin ollut toimiva keskusteluyhteys, on nyttemmin vetäytynyt kanssakäymisestä, koska yhteistyö uskonnon saralla olisi tulkittavissa ”tilanteen normalisaatioksi” Israelin suuntaan. Kaikki arabikristityt eivät tosin vedä näin suoraviivaisia johtopäätöksiä, ja halukkaita keskustelukumppaneitakin on löydettävissä.  

 

Bandel kertoi esimerkki siitä, kuinka uskonnolliset johtajat pystyvät jopa vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Joulun alla 1992, kun Munib Youna oli vielä Ramallahin kirkkoherra, oli sattunut välikohtaus palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Israel oli määrännyt ulkonaliikkumiskiellon. Younan ja joitakin muita paikallisia kirkon johtajia (katolinen ja ortodoksinen kirkko) otti yhteyttä Ehud Bandeliin, jotta Israel lieventäisi saartoa niin, että kristityt pääsisivät messuun ja valmistamaan joulua. He olivat vedonneet Israelin korkeimpaan oikeuteen, josta annettiin sotilaille määräys lieventää saartoa ja sallia kristittyjen mennä messuun ja tehdä muitakin välttämättömiä jouluvalmisteluja.

 

Ehud Bandel kuvasi myös sitä, miten konservatiivijuutalaisuuden asema Israelissa, jossa ortodoksijuutalaisuus on valtion virallinen uskonto, vaikuttaa dialogiin muiden uskontojen kanssa. Bandelin mukaan uudistuneemmat juutalaisuuden suunnat ovat useammin avoimempia dialogille, sillä niillä on vähemmistöasemansa vuoksi enemmän intressejä osallistua keskusteluun ja murtaa stereotypioita. Bandel myös mainitsi, että muut uskonnot nauttivat jopa laajempaa uskonnonvapautta Israelissa kuin konservatiivijuutalaisuus. Esimerkiksi avioliittoon vihkiminen on juutalaiselle mahdollista ainoastaan ortodoksijuutalaisen päärabbinaatin luvalla, eikä Israelin avioliittolainsäädännössä ole voimassa siviiliavioliittoa, vaan kullakin uskontokunnalla (muslimeilla, yhdeksällä kristillisellä kirkolla sekä druuseilla) on omat avioliittoinstituutionsa. Bandel tiivisti tämän kysymyksen toteamalla, että uskontojen sisäiset ongelmat ovat suurempia kuin uskontojen väliset (”intrafaith problems are greater than interfaith”), minkä vuoksi yhteistyö muiden uskontojen kanssa on tärkeää konservatiivijuutalaisuuden edustajalle.

 

Bandel totesi tämänhetkisestä tilanteesta: ”En ole optimistinen, mutta olen toiveikas.” Samaa sanoivat useat muutkin matkan aikana tavatut henkilöt. Kansainvälisen yhteisön tehtävänä on Bandelin mukaan tukea maltillisia äänenpainoja.

 

Illalla työryhmä tapasi päivällisellä kolme Israelissa asuvaa suomenjuutalaista, Semy Kahanin, John Abraham Bursteinin ja Ariel Sellan, jotka kertoivat omia näkökulmiaan alueen tilanteesta. Kahan on turkulaislähtöinen journalisti, joka on asunut Jerusalemissa 60-luvulta saakka. Hän on kirjoittanut uskonnollisten johtajien rauhanpyrkimyksistä kirjassaan Röster för fred. Burstein on vastikään Israeliin muuttanut helsinginjuutalainen, joka on ollut Suomessa mukana politiikassa RKP:n riveissä. Sella on matkaopas, joka opastaa sekä juutalaisia että kristittyjen ryhmiä.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.