SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Dresden-Meissen-Dresden, lauantai 8.5.

Meissen on Elben helmi, kaunis, pittoreski, hyvin hoidettu. Näin ei ollut vielä parikymmentä vuotta sitten. Meissenin posliini on koreata ja hintavaa. Tarjoustuote: kuppi, aluslautanen ja leipälautanen 646 e, normaalihinta 808 e. Albrechtsburgin linnasta löytyi keskeinen viesti. Nymphien kylpylän tunnelmaa Zwingerissä.

Edellisen illan buffet oli jo lupaillut monipuolista aamiaistarjoilua ja se toden totta saatiin kokea. Kaikkea oli tarjolla, mitä ikinä voidaan tarjottavaksi keksiä. Hyvin tankattuina voimmekin istahtaa bussiimme ja siirtyminen Meißeniin voi alkaa.

 

Ajon aikana sivuutimme keskustan tuntumassa sijaitsevan suuren puiston. Großer Garten on kaupungin suurin ja vanhin puisto, joka on perustettu 1676 ja kuten esimerkiksi Berliinin keskustan Tiergarten, se toimi aluksi kuninkaiden ja herttuoiden metsästysalueena, jonne tavallisella kansalla ei ollut asiaa. Puisto on muodoltaan symmetrinen. Palais im Großen Garten on rakennettu 1678–1683. Pinta-alaa on 180 ha ja alueella on myös eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha.

 

Puiston pohjoiskulmassa sijaitsee Volkswagenin Gläserne Manufaktur -nimellä tunnettu autotehdas. Tämän huippumodernin tehtaan nimi viittaa suureen määrään lasia, jota rakennuksessa on käytetty. Sisälle on mahdollista nähdä suoraan kadulta. Tehtaaksi tämä on poikkeuksellinen, sillä siitä ei synny juuri ollenkaan päästöjä, koska siellä suoritetaan vain autojen viimeistely, kun tuotantovaiheet suoritetaan lähistöllä Zwickaun kaupungissa. Tehtaassa kootaan Volkkarin kalleinta mallia, Phaetonia ja kun tällaisen kärryn on tilannut, voi halutessaan tulla omansa vaikka viimeistelemään. Tehtaalla asiakas saa viimeistelyn merkiksi suorittaa jonkun asennuksen ja sitten ajaa autonsa pois tyylikkäästä tehtaasta.

 

Katolisessa hovikirkon poikakuoro lauloi kuin enkelikuoro.Matkan aikana hiljennyimme aamuhartauteen, jonka UT:n tekstinä oli Johanneksen evankeliumin 16. luvusta, jossa Jeesus jättää jäähyväisiä opetuslapsilleen: Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?' Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

 

Fürstenzug.Ortodoksinen kirkko.Reflektiossaan Veijo lainasi ruotsalaisen teologin Owe Wikströmin ajatuksia kirjastaan Kaipauksen puolustus. Kaipaus on inhimillistä, kun huomaamme ajan kulumisen, kun ikävöimme jotain. On myös hengellistä kaipuuta, se ei ole epämääräistä vaan tunnistettavaa kaipausta. Siinä kaivataan lähtökohtaa, elintilaa. Hengellinen kaipaus sisältää myös kaipauksen tulevasta elämästä. Wikström käyttää mielellään termiä: Jumala on ehdoton ehkä. Jumala ehdottomasti on. Emme kuitenkaan tunne Jumalaa täysin. Hän pitää siis salaisuuden. Jumala on kyllä Kristuksessa tullut meitä lähelle. Pyhä Henki on puolustajamme, kreikaksi parakleetti. Latinaksi sama asia on advocatus eli asianajaja. Pyhä Henki siis puhuu puolestamme ja tähän voimme turvautua.

 

Meissenin posliinia kerrakseen

Saavuttuamme viehättävään tuhat vuotta vanhaan Meißeniin aloitimme ensimmäiseksi tutustumisen posliinitehtaaseen. Posliininvalmistus Euroopassa alkoi juuri täällä noin 300 vuotta sitten. Takana oli sinnikäs ja systemaattinen kokeilu ja kehityskaari. Itäaasialaisen posliinin, valkoisen kullan, reseptin esiin loihtimisessa oli keskeistä se tietämys, mitä oli jo olemassa metallurgiasta ja kaivosteollisuudesta Erzgebirgen alueella. Keskeisiä nimiä kehittelyssä olivat Ehrenfried Walther von Tschirnhaus, Gottfried Pabst von Ohain ja Johann Friedrich Böttger. Innoittajaksi voitaneen nimetä August Väkevä, kukas muu, sillä hovi tarvitsi runsaasti posliinia ja sen tuominen Aasiasta oli kallista.

 

August Väkevä lipitzanhevosineen pronssiin valettuna ja kullattuna.Posliininvalmistus alkoi 1708. Valmistus oli tarkkaan varjeltu salaisuus ja paikallaan oli sijoittaa tehdas vähän syrjäisempään paikkaan. Vuonna 1722 otettiin käyttöön liikemerkki ristissä olevat miekat, joka yhä edelleen on aidon käsintehdyn meissenposliinin tunnus. Se on vuosien saatossa kokenut muutoksia, mutta miekat löytyvät joka mallista.

 

Kierros toteutetaan suomenkielisen opastusnauhoituksen avulla. Tärkeät raaka-aineet ovat kaoliini, maasälpä ja kvartsi. Kaoliinille on oma louhimo. Ensin näemme dreijausvaiheen, seuraavaksi koristeiden yksityiskohtaista hiomista, kuviopainatusta (das Bossieren). Sitten on koristemaalausta. Polttoja on kolme, ensimmäinen tapahtuu 1 400 celsiusasteessa ja viimeinen 900 asteessa. Kaikki värit eivät kestä korkeaa kuumuutta, kuten punainen ja sininen ja näin ne maalataan vasta ensimmäisen polton jälkeen.

 

Meissenin komea tuomiokirkko.Seuraavaksi voimme sitten tutustua museoon ja myymälään. Kyllä oli kultaa ja krumeluuria, mahtavia vaaseja, veistoksia, mitaleja, tauluja, kaakeleita, juhlaserviisejä, koriste-esineitä. Myynnissä olevissa tuotteissa oli huikeita hintoja, mutta on normaalillekin kukkarolle sopivaa ostettavaa. Moni meistäkin osti jotain muistoesineitä kiintoisasta kohteesta. Jotain oli pohjoismaiseenkin makuun sopivaa. Suurin osa tuotteista antaa kuitenkin vaikutelman kitsistä. Meikäläiseen makuun nämä eivät oikein ole.

 

Linnavuori ja tuomiokirkko

Lähdemme kävelemään linnavuorelle, jossa tutustumme Arbrechtsburgin linnaan ja tuomiokirkkoon. Kirkossa on juuri parahiksi alkamassa 20 minuutin keskipäivän urkuhetki ja kuuntelemme sen. Kanttori Eberhard Fritzsch soitti Friedrich Wilhelm Zachowin Präludium & Fuge in C-dur, Johan Sebastian Bachin Vier Choralbearbitungen über Vater unser im Himmelreich, Joseph Haydnin Drei Stücke für die Flötenuhr ja Thoodore Duboisin Toccata in G-dur.

 

Konsertin jälkeen tutustuimme kirkkoon, joka kolmine komeine torneineen edustaa goottilaisen rakennustyylin aatelia. Kirkko on rakennettu 1250–1268 ja korvasi paikalla aikaisemmin sijainneen romaanista tyyliä edustaneen kirkon. Valo kuoriosaan tulvi alkuperäisessä asussaan olevista korkeista lasimaalausikkunoista. Myös Goethe on kirjoituksissaan ihastellut tätä aidon gotiikan edustajaa. Alttaritaulu on kolmiosainen, jonka keskiosa kuvaa itämaan tietäjien kunnioitusta Jeesus-lapselle. Maalaus on vuodelta 1500 ja taiteilija on hollantilainen mestari Jhan. Kirkolla ei ole omaa seurakuntaa. Se on suosittu konserttipaikka ja sen tuhatvuotista historiaa vaalitaan vahvasti.

 

Näkymät linnasta ja linnavuoren huipulta alas laaksoon ovat mahtavat. Punatiilikattoiset talot tuovat mieleen vaikutelman Tallinnasta tai Grazista tai muista hyvin säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Tosin Meissen ei ollut ollenkaan hyvin säilynyt DDR:n aikana. Se oli lähes luhistumisen partaalla, mutta onneksi asiat nyt ovat hyvässä järjestyksessä.

 

Lounaan syömme viihtyisässä Domkellerissä. Puitteet hyvin viehkot, tarjoilijat ystävällisiä ja tunnelma korkealla, mutta parsa on unohtunut kattilaan liian pitkäksi aikaa. Lohdullista todeta, että näin joskus käy ammattilaisillekin.

 

Päivä oli aurinkoinen ja siitä iloisena kävelemme vielä Meissenin torilla kuunnellen muun muassa posetiivarien soittoa. Kurkistamme myös evankelisen seurakunnan kirkkoon. Siellä otin pari kuvaa ja ihastelin seurakunnan omaa viiniä, jossa kaunis etiketti. Pullo jää kuitenkin ostamatta.


Mahtipontinen Zwinger, Fürstenzug, Brühlsche Terasse

Paluu Dresdeniin tapahtui herra Schubertin hyvässä kyydityksessä ja Helena tutustutti meitä lisää

 

barokkikaupunkiin, joka yhtenäisimmillään näyttäytyy Theaterplatzilta, teatteriaukiolta, jota ympäröivät Semper-ooppera, katolinen Hofkirche, Juhana von Sachsenin ratsastajapatsas, Residenzschloss, joka on entinen Saksin kuninkaiden residenssilinna. Linna on alun alkaen 1400-luvulta ja oopperatalo on saanut nimensä arkkitehti Gottfried Semperin mukaan, se on vuodelta 1841. Saman arkkitehdin luomus on rakennus teatteriaukion reunalla, josta päästään Zwingeriin. Tämän osion rakentaminen tapahtui 1847–1855.

 

Zwinger on barokin tyylisuuntaa edustava äärimmäisen vaikuttava ja mahtipontinen rakennuskokonaisuus. Sen suunnitteli saksalainen arkkitehti Matthäus Daniel Pöppelmann (1662–1737). Merkittävä osa oli myös kivenhakkaaja Balthasar Permosella. Arkkitehtoonisin termein Zwingerillä tarkoitetaan kaupungin uloimman ja sisemmän muurin väliin jäävää tilaa, mutta tämän Zwingerin muurin muodostavat upeat rakennukset ja sisäpihassa on omat rakennelmansa. Zwinger rakennettiin vaiheittain vuosien 1710 ja 1728 välillä. Virallisesti se vihittiin jo vuonna 1719 August Väkevän pojan, prinssi Friedrich August II:n ja Itävallan arkkiherttuattaren Maria Josephan häiden yhteydessä.

 

Barokkiarkkitehtuurin helmeksi ylistetään pohjoispuolella olevaa vallipaviljonkia (Wallpavillon), joka on alun perin rakennettu kasvihuoneeksi, mutta siirtynyt myöhemmin juhlahuoneistokäyttöön. Matalat galleriaosat yhdistävät länsiosassa sijaitsevaan Matemaattis-fysikaaliseen salonkiin ja itäpuolen Ranskalaiseen paviljonkiin.

 

Nymphien kylpylässä voi ihailla antiikin tarustosta innoituksensa hakenutta kuvanveistotaidetta. Tunnelma on intensiivinen ja intiimi. Tarunhohtoinen ja jollain lailla jopa epätodellinen, ehdottomasti myönteisessä merkityksessä. Hiekkakiviveistoksista suuri osa on juuri puhdistettu ja ne hohtavat vaaleina mustuneiden rinnalla. Tulimme erityisesti syyttäneeksi DDR:n ajan kivihiililämmityspölyä patsaiden mustuudesta, mutta saimme informaatiota, että hiekkakivellä on taipumus oksidoitua ja siksi patsaat ja rakennukset joudutaan muutaman kymmenen vuoden välein puhdistamaan.

 

Vuoden 1945 helmikuun pommituksissa myös Zwinger tuhoutui lähes täysin, mutta mittaamattoman arvokas taidekokoelma oli kuitenkin ehditty viedä turvaan. Zwinger päätettiin rakentaa uudelleen ja se rakennettiin jo DDR-aikana. Tässäkin on viimeistely tapahtunut Saksojen yhdistymisen jälkeen ja ei voi muuta kuin silmiään hieraista kun mahtipontiset systeemit ensi kertaa näkee. Korkeuksiin kohoava kruunuportti kullattuine kotkien kannattelemine kruunuineen on aivan uskomattoman mahtava.

 

Zwingerin ihmeistä mykistyneenä lähdimme kohti katolista hovikirkkoa, johon saavuimme kesken messun. Poikakuoron laulu tervehti tulijoita. Miten koskettavaa, kaunista, hengellistä ja herkkää. Kirkko on 1700-luvun puolivälistä ja on rakennettu August III:n toimesta. Protestanttiseen Dresdeniin oli juuri rakennettu Frauenkirche ja August III katsoi, että vastapainoksi on saatava myös katolinen kirkko, olihan hän myös Puolan kuningas. Suunnittelussa otettiin huomioon sekin, ettei kirkon ulkopuolella protestanttisessa kaupungissa voitu järjestää ristikulkueita, joten kirkossa on reunoilla tilaa myös prosessiolle. Ei ollut ekumenia vielä tuolloin keskiössä! Kirkkotila on harmoninen ja rauhoittava, alttaritaulu kuvaa Kristuksen taivaaseenastumista, urut ovat kuuluisan urkurakentaja Gottfried Silbermanin viimeinen työ. Tämäkin kirkko joutui pommitusten uhriksi, jälleenrakennustyöt aloitettiin 1962. Sivukappelissa on Meissenin posliinista valmistettu moderni Pietá-veistos, joka on omistettu 13. helmikuuta 1945 uhreille ja muille väkivallan uhreille.

 

Kävely vanhassa kaupungissa tuo jatkuvasti ihmeitä eteen. Yksi näistä on Fürstenzug, maailman suurin posliinipintainen maalaus. Se esittää miltei kaikki Saksin kuninkaat ja prinssit hevostensa selässä, paraatiunivormuissa. Maalauksen vieressä sijaitseva Stallhof puolestaan on tunnettu suuresta takastaan.

 

Paljon oli nähtävää, historiaa niin, että hitaampia heikottaa. Onneksi voitiin nousta Brühlsche-terassille, joka tunnetaan myös Euroopan parvekkeena. Näkymät alla virtaavalle Elbe-joelle olivat mahtavat, ja joenvarren rakennukset kummallakin puolella kauniita ja vaikuttavia. Täällä voitiin istahtaa ravintolassa ja nauttia päivän kunniaksi jägermeisterit.

 

Antoisan hengähdystauon jälkeen alkoi ryhmämme hajota. Pienryhmässämme havaitsimme kartalta ortodoksisen kirkon. Meni vähän niin kuin Viisikko-kirjoissa, että pojat lukivat karttaa ja tytöt tekivät eväät. Helposti raideliikennettä hyväksikäyttäen saavuimme kirkkoon, jonka siniset kupolit jo etäältä tervehtivät meitä. Palvelus oli meneillään, se tapahtui venäjäksi. Väkeä oli yllättävän paljon ja tunnelma oli harras. Kirkko on rakennettu 1800-luvun lopulla venäläisväestöä varten ja sen pyhä on Pyhittäjä Simeon Styliitta Uusi (k.596). Kirkon täydellinen restaurointityö on saatettu päätökseen 2007.

 

Tämän jälkeen hankittiin eväät rautatieasemalta. Hauptbanhof oli upea, vanha kunnon steissi. Tämäkin viime vuosina vanhan loistoonsa palautettu.

 

Luotimme jälleen raideliikenteeseen ja siirryimme uudenkaupungintorille, jossa ensin kuvasimme August Väkevän kultapatsasta. August on hyvin vankkarakenteinen mies ja tuntuu, että lipitzanhevosella on vähän tekemistä kannatellessaan häntä. Kuvanveistollisesti tämä ei ole mestariteos, mutta erittäin merkittävä muistomerkki, joka oli sodan aikana jopa huolella varastoituna Pillnitzissä. Näin se säästyi tuholta. Vuonna 1956 se tuotiin restauroituna takaisin paikalleen, kaupungin 750-vuotisjuhlaan. 1736 patsas on ensimmäisen kerran pystytetty tälle paikalle, vaikka paikaksi oli alun perin kaavailtu Augustbrückeä (Augustin siltaa). Sillalle se oli kuitenkin liian painava. Hovikuvanveistäjä Jean Joseph Vinache (1696–1754) on suunnittelija. Augsburgilainen Ludwig Wiedemann on valanut teoksen kupariin vuonna 1733 ja se kullattiin ensimmäisen kerran 1735.

 

Uuden kaupungin katujen varsilla oli runsaasti liikehuoneistoja, ravintoloita ja Dreikönigskirche (Kolmen kuninkaan kirkko), mutta aika vähän väkeä ainakin tuona iltana. Niinpä siirryimme vielä Altstadtin tienoille, josta löytyy niin ikään runsaasti ravintoloita, kahviloita ja turisteja. Paikaksemme siilautui Café des Délices, joka on tunnelmaa tulvillaan.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.