SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Erfurt-Buchenwald-Dresden, perjantai 7.5.

Tuomiokirkko ja Pyhän Severuksen kirkko ovat Erfurtin kaupunkikuvan keskeisin elementti. Yksityiskohta kirkon länsipuolen sisäänkäynnin viereisistä veistoksista. Viisas neitsyt. ...ja tyhmä neitsyt. Veistoksia pidetään kehokieleltään todistusvoimaisina. Pyhää Severusta kuvaava veistos kirkon sisäänkäynnin vieressä. Pyhän Severuksen kirkon lasimaalausikkuna. Buchenwaldin keskitysleiriin johtava ovi puhuu omaa karua kieltään.

Aamukävelymme suuntautui kaupungintorin reunassa sijaitseville majesteettisille kirkoille. Itäsuunnasta kirkoille johtavat seitsemänkymmentä askelmaa.

 

Tuomiokirkko on Pyhän Marian kirkko ja se on rakennettu (1154–1472). Kirkon ulkoisissa puitteissa korostuvat hyvin gotiikan piirteet. 1200-luvulla gotiikka syrjäytti Keski-Euroopassa romaanisen tyylin. Goottilaiset kirkot pyrkivät voimakkaasti ylöspäin. Seinät olivat ohuita ja niissä oli suuria lasimaalausikkunoita. Näin oli mahdollista rakentaa, koska katon ja seinien painoa oli opittu jakamaan kirkon ulkopuolisten ruoteiden avulla. Kaaret olivat suippokaaria ja korostivat siten nekin keveyttä ja ylöspäin suuntautumista.

 

Keskiajalla kirkon ympärille alkoi kehittyä monia yhteiskuntaelämän toimintoja kuten koulutusta, sairaanhoitoa, köyhäinapua ja tiedonvälitystä. Tiede ja taide olivat myös kirkon tukena ja sen palveluksessa. Kirkosta tuli kulttuurimaiseman keskipiste. Keskiajan mahtavien tuomiokirkkojen siluetit kaupunkien yllä kuvastavat kirkon asemaa yhteiskunnassa. Kaupunkien asukkaat, aateliset ja porvarit lahjoittivat usein mielellään rahaa komeiden kirkkojen rakentamiseen, koska mahtava kirkko kuvasti samalla koko kaupungin mahtia.

 

Kirkon tornissa on kuuluisa Gloriosa-kello, kellojen kuningatar, valettu vuonna 1497, jota edelleen soitetaan juhlapyhinä. Sitä on soitettu silloinkin, kun Martti Luther tässä kirkossa vihittiin papiksi vuonna 1507. Tampereen tuomiokirkon kolmen kellon malli on kopioitu nimenomaan tästä kellosta.

 

Kirkon länsipuolen sisäänkäynnissä ovat mahtavat viisaita ja tyhmiä neitsyitä kuvaavat veistokset. Vertaus neitsyistä on evankelista Matteuksen taltioima (Matt. 25:1–13). Sama vertaus on kuvattuna Magdeburgin tuomiokirkossa ja kerrotaan Erfurtin mestarien ponnistelleen saavuttaakseen paremman lopputuloksen. Näitä veistoksia pidetäänkin hyvin onnistuneina ja kehokieleltään todistusvoimaisina.

 

Kirkkoon astuessaan huomio kiintyy barokkialttariin, joka valitettavalla tavalla peittää kuorin vaikuttavan kauniit goottilaiset lasimaalausikkunat. Ikkunat ovat 18x2,5 m ja ne ovat valmistuneet 1370–1410. Alttari on rakennettu 1697–1706. Se on todella täyteen ahdettu koristetta, pyhäinkuvaa ja patsaita. Paikkansa on Pyhillä Pietarilla, Paavalilla, Bonifatiuksella, Martinuksella, Adolarilla, Eobanilla. Alemmassa maalauksessa kuvataan itämaan tietäjien saapumista Jeesus-lapsen luokse. Tämä on jäljennös Rubensin vastaavasta maalauksesta. Ylempi alttarimaalaus on niinkin nuori kuin vuodelta 1950 ja on Robert Sandrockin käsialaa. Se kuvaa Jumalanäitiä, kirkon suojeluspyhimystä.

 

Komeat tammipuiset koristeelliset kuorituolit on rakennettu 1330–1340. Monista taideteoksista mieleeni jäivät erityisesti valaiseva Wolfram, pronssiveistos vuodelta noin 1160. Noin 1,5 metrin korkuinen pronssiveistos esittää tarujen Wolframia (esiintyy Tannhäüserissa), joka molemmille puolille levitetyin käsin pitää valaisevia kynttilöitä käsissään. Myös Pyhä hauta on kiintoisa, siinä kuvataan Kristusta arkussa, joka on koristeltu monin eri maalauksin. Teos on vuodelta 1420 ja arkun maalaukset 1470–1480.

 

Kirkossa on laaja kokoelma puureliefejä esim. Pyhästä Laurentiuksesta, Kristuksen syntymästä, itämaan tietäjistä, Pyhän Hengen vuodatuksesta, Thüringenin Elisabethista, Pieta ajalta 1360-1370.  Myös Lucas Cranach vanhemman maalaus, jossa Pyhä Katariina kunnioittaa Jeesus-lasta, on vahvoissa väreissään vaikuttava.

 

Alttaritriptyykki, jonka keskitaulu kuvaa neitsyt Mariaa yksisarvinen sylissään on maalattu temperatekniikalla kuusipuulle noin 1420. Erityisesti kuvaus yksisarvisesta on herättänyt runsaasti kiinnostusta. Yksisarvinen esiintyy muinaisessa tarustossa ja myös keskiajan Euroopan kirkollisessa taiteessa. Yksisarvinen on hevosennäköinen eläin, jolla pitkä suora, eteenpäin suunnattu sarvi ja tarujen mukaan vain neitsyt voi sen taltuttaa. Kirkollisessa keskiajan taiteessa yksisarvinen kuvataan Kristuksen symbolina. Triptyykki sisältää runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia. Yksisarvinen on meillä Suomessa kuvattuna ainakin Hattulan kirkon, Porvoon tuomiokirkon ja Kruunupyyn kirkon seinämaalauksissa.

 

Tuomiokirkon jälkeen oli vuorossa tutustuminen Pyhän Severuksen kirkkoon. Pyhä Severus oli ravennalainen piispa, jonka kuolinvuosi on 344. Hänet haudattiin ensin Ravennan lähelle, mutta 836 Mainzin arkkpiispa määräsi hänen luunsa tuotavaksi ensin Mainziin ja lopulta Erfurtiin. Hänen sargofaginsa on taidokkaasti koristeltu. Kivenveistotaiteen taidonnäytteissä esiintyvät hänen vaimonsa Vincentia ja tyttärensä Innocentia.

 

Kirkkorakennuksena Severuksenkirkko on yksi Saksan myöhäisgotiikan ajan merkittävimpiä rakennuksia. Monumentaalinen kolmitorniryhmä kohoaa korkeuksiin. Paikalla on ollut luostaria ja muuta kirkollista rakennusta jo pitkään, mutta nykyisen kirkon rakentaminen aloitettiin 1270. Rakentamista jatkettiin eri osissa, aina välillä vihittiin alttareita ja osia käyttöön. Kaupungissa oli palo vuonna 1472 ja siinä osa kirkosta tuhoutui. Korjausrakentaminen kesti 1400-luvun loppuun.

 

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana, vuosina 1633–1635 kirkko oli ruotsalaisten käytössä ja sitä käytettiin luterilaisiin menoihin. Pääalttari purettiin siinä yhteydessä. 1670-luvulla saadaan uusi varhaisbarokkityylinen alttarirakennelma, joka täyttää kuorin koko leveyden ja korkeuden. Pyhät Severus ja Bonfatius ovat mahtavina patsaina molemmin puolin alttaria. Maalaukset kuvaavat ristiinnaulitsemista ja Pyhän Hengen vuodattamista.

 

Kirkon itäseinällä on Marianalttari vuodelta 1510. Aikaisemmin Pyhän Severuksen sargofagin kantena ollut veistos on nyt osa Severuksenalttaria ja edustaa ajallisesti 1300-luvun puolivälin veistostaidetta. Arkkienkeli Mikael voittaa paholaisen -alabasterireliefi on 1400-luvun puolivälistä. Nuorta veistostaidetta edustaa teos Kipujen mies (Schmerzensmann), joka on erfurtilaisen veistäjän Hildegard Hendrichsin käsialaa vuodelta 1953.

 

Komeat barokkityyliset urut ovat vuodelta 1714. Myöhäiskeskiajalta peräisin oleva kastemalja ja 15 metriä korkea kastebaldakiini ovat vaikuttavaa katseltavaa. Lähteet viittaavat, että tämä voisi olla Hans Pfaun käsialaa. Pfau vaikutti kirkko- ja kaupunkirakennusmestarina Erfurtissa noin 1460.

Kirkon länsiosan seinillä on katolisille kirkoille tyypilliset ristintienasemat, joita on tavallisesti 14. Tässä kirkossa on myös 15. asema ja siinä on maalaus Pyhästä keisarinna Helenasta, joka kantaa ristiä. Hän oli keisari Konstantinuksen äiti. Konstantinos lähetti Helenan Jerusalemiin etsimään nimissään Pyhää Ristiä sekä vapauttamaan kristityille tärkeitä paikkoja pakanoiden hallusta. Tämän Helena tekikin löytäen Pyhän Ristin sekä auttaen vähäosaisia.

 

Pyhän Severuksen ja Pyhän Marian tuomiokirkon jälkeen oli tuntuma, että sakraalitaidetta oli tulvinut tietoisuuteen riittävässä määrin tällä erää. Erfurtin kirkkoja ei turhaan ylistetä. Kertakaikkisen kannattavat käynnit. Vielä olisi uudelleen tultava.

 

Nyt olikin aika siirtyä bussiin ja jatkaa matkaa. Seuraava kohteemme ajatteleminen sai vaeltajien mielet mietteliäiksi.

 

Ennen saapumistamme Buchenwaldiin keskustelimme aiheesta bussissa. Helena informoi leirin historiasta ja sen muiston vaalimisesta. Buchenwald oli natsien vuonna 1937 perustama keskitysleiri lähellä Weimaria. Leirin vankeja käytettiin työvoimana paikallisissa asetehtaissa. Vaikka Buchenwald ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, siellä tapahtui sotavankien joukkomurhia ja useat vangit kuolivat lääketieteellisiin kokeisiin tai SS-vartijoiden mielivallan uhreina. Liittoutuneiden joukot vapauttivat leirin 11.4.1945. Saksassa sijainneista keskitysleireistä tämä oli suurimpia. Yhteensä 250 000 ihmistä oli vankeina ja kuolleiden määrä on yli 56 000. Keskitysleirin vapauttamisen 65-vuotisjuhlaa oli juuri vietetty ja 100 leiriltä eloonjäänyttä oli tullut paikalle. Edellisenä vuonna Buchenwaldin muistopaikassa vieraili muun muassa Barack Obama, jonka setä oli ollut vapauttamassa leiriä.

 

Erfurtissa sijaitsi aikanaan jo 1800-luvulla perustettu menestyvä teollisuusyritys, Topf und Söhne, jonka karmaisevaksi erityisosaamiseksi toisen maailmansodan aikana kehittyi keskitysleirien polttouunien valmistaminen. Buchenwaldista oli rautatieyhteys Weimariin ja näin leirillä sodankäyntiä varten valmistetut kiväärit saatiin helposti liikkeelle. Vangit työskentelivät myös asetehtaissa ja kun elokuussa 1944 amerikkalaiset pommittivat asetehdasta, kuoli 138 vankia ja 200 loukkaantui. Vankeja käytettiin myös Saksaan pudotettujen pommien purkamiseen ja siinäkin kuoli runsaasti vankeja. Yksi kuuluisimmista Buchenwaldin vangeista oli Dietrich Bonhoeffer.

 

Kun leiri vapautettiin, pakottivat liittoutuneet lähiseutujen asukkaat katsomaan, mitä naapurustossa oli tapahtunut ja millaista jälkeä oli syntynyt. Saksa ja sen kansalaiset ovat kyllä keskitysleirien historiaan tiivisti syventyneet. Prosessointia käydään yhä kouluissa ja kaikkialla. Ne leirit, jotka on säilytetty muistelupaikkoina, ovat hyvin hoidettuja, niillä on informatiiviset nettisivut ja julkaisuja tuotetaan yhä edelleen. Asian ei anneta unohtua. Näimme tutustumiskäynnillämme myös filmin, joka valotti erinomaisella tavalla leirin historiaa.

 

Vaikka Saksassa on todella paljon tehty sen eteen, ettei asia unohtuisi, ei nuori polvi silti aina ole perillä asioiden tilasta. Kuvaava esimerkki tästä on Buchenwaldin leiriin johtavaan oveen taottu tunnus Jedem das Seine ja sen mainoskäyttö. Jedem das Seine on vanha saksalainen sananlasku, joka tarkoittaa jokaiselle omansa, tai jokaiselle ansionsa mukaan. Se on saanut alkunsa roomalaisessa oikeuskäytännöstä. Marcus Porcius Caton teksteissä se on muodssa Suum cuique (jokaiselle omansa). Cicero esitti sen teoksessa De legibus muodossa Justitia suum cuique distribuit eli oikeus antaa kaikille sen mitä he ansaitsevat. Sanonta oli myös Preussin kuningas Fredrik I:n mielilause.

 

Useat yritykset ovat 1990- ja 2000-luvulla joutuneet kritiikin kohteeksi käytettyään lausetta mainoskampanjoissaan. Näitä ovat Burger King, Merkur Bank, Rewe, Esso, Tchibo ja jopa Nokia, joka käytti sitä vuonna 1998 Saksassa mainoskampanjassaan, joka mainosti vaihtokuorisia Nokia 5110 kännyköitä. Kampanjan luonut saksalainen mainostoimisto käytti lausetta tuntematta siihen liittynyttä historiallista taakkaa. Lause vedettiinkin pois mainoksista. Huomattavasti tunnetumpi natsien iskulause oli Auschwitzin portissa lukenut Arbeit macht frei (työ vapauttaa).

 

Kun käy keskitysleirien muistopaikoilla, on tunnelma sama. Tavanomaiseen turismiin kuuluu iloinen keskustelu, hälinä, rupattelu, kommentointi, mutta kaikki tämä taukoaa näillä paikoilla. Ryhmät hajaantuvat, ympäristö saa kulkijat mietteisiinsä, ja kun keskustellaan, siinä on historian kertauksen syy ja seuraus -pohdinta keskiössä. Tällaisilla paikoilla vierailu on merkityksellistä.

 

Vierailun jälkeen asettauduimme bussiin ja herra Schubert suuntasi auton keulan kohti Dresdeniä. Hartauden virreksi lauloimme Bonhoefferin virren: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt (vk 600). Veijon lukemat raamatuntekstit olivat Psalmista 13 ja Roomalaiskirjeen 2. luvusta. Puheessaan hän painotti sitä, että todellinen valta on sillä, joka armahtaa. Helposti kuvittelemme, että valta olisi nimenomaan sillä, joka pystyy toisen puolesta päättämään.

– 65 vuotta on lyhyt aika ihmiskunnan historiassa. Niin lähellä meitä on aika, jolloin leiri vapautettiin. Myöskään paikallisesti eivät tapahtumat ole meistä kaukana. On asioita, joita ihmisen ei pidä sivuuttaa. Kaikkea tätä voimme aina peilata myös omaan elämäämme, omaan suhtautumiseemme ja käytökseemme toisia kohtaan. On tärkeätä, että käymme pysähtymässä.

 

Bussimatka Buchenwaldista Dresdeniin kesti viitisen tuntia. Moottoritiellä oli välillä ruuhkaa ja ajo hidastui. Olimme nyt jättäneet Martti Lutherin jalanjäljet ja olimme siirtymässä Saksin pääkaupunkiin, Elben Firenzeen, Dresdeniin. Helena varusti meitä tietopaketilla bussin soljuessa eteenpäin kauniissa maisemassa, jossa keltaiset rypsipellot auringonvalossa välkehtien reunustivat reittiämme.

 

Ensimmäinen kirjallinen maininta Dresdenistä on vuodelta 1206. Maininta on nimellä Dresdene, joka tulee sanasta drežďany (tasankojen asukas). Wettinien ruhtinassuku oli tuolloin keskeinen.

 

Kaupunki sijaitsee molemmin puolin Elbeä ja sen väkiluku on noin 500 000. Kaupunki on merkittävä kulttuurinen, poliittinen ja taloudellinen keskus.

 

Vuonna 1350 kaupungin Elben oikeanpuoleinen alue (Altendresden) mainitaan itsenäisenä, jolle Vilhelm I myönsi 1403 kaupunginoikeudet. Vaaliruhtinas Moritz yhdisti 1549 Elben vasemmanpuoleiset alueet muodostaen nykyisen kokonaisuuden.

 

Dresdenin loiston luojana on vaaliruhtinas August Väkevällä keskeinen rooli. Hän nousi valtaan 1694. Hänen esikuvansa oli Ludwig XIV ja tämän jälkiä seuraten hän pani toimeksi laajat rakennushankkeet. Hänen aikanaan rakennettiin Zwinger, Frauenkirche, Moritzburgin ja Pillnitzin linnat. Hän oli suuri taiteen ystävä ja käytti valtion varoja laajamittaisiin hankintoihin. August Väkevän toimeliaisuutta on kiittäminen, kun Dresden mainitaan Elben Firenzenä.

 

1733 August Väkevän kuoltua nousi hänen poikansa Friedrich August II valtaistuimelle. Hänen aikanaan muun muassa pystytetään mahtipontinen, kultainen ratsastajapatsas August Väkevän muistoksi Neustadtin puolelle.

 

Isän ja pojan hallintoajat menivät näin:

Vaaliruhtinas Friedrich August I von Sachsen (August Väkevä). Samalla Puolan kuningas nimellä August II 1694–1733.

Vaaliruhtinas Friedrich August II von Sachsen. Samalla Puolan kuningas August III 1733–1763.

 

Seitsenvuotinen sota 1756–63 tuhosi kaupunkia ja sodan jälkeen Saksi joutui alistumaan koviin sotakorvauksiin. Friedrich Schillerin teos Oodi ilolle on myös nähnyt päivänvalon Dresdenissä, vuonna 1785. Napoleon valtasi kaupungin 1806. Semper-oopperan valmistuminen osui vuoteen 1834 ja 1846 Richard Wagnerista tuli hovikapellimestari.

 

Dresden menetti loistonsa kahdessa yössä talvella 1945. Toinen maailmansota oli lopuillaan, ja liittoutuneiden kostopommitukset nostattivat kaupunkiin tulimyrskyn, joka tuhosi historiallisen keskustan lähes täydellisesti. Noin 35 000 ihmistä sai surmansa. Vanhan kulttuurikaupungin merkitys toisessa maailmansodassa oli Saksalle suhteellisen pieni johtuen kaupungin vähäisestä teollisesta toiminnasta. Tästä huolimatta liittoutuneet aloittivat Dresdenin pommitukset sodan loppuvaiheilla, 13. helmikuuta 1945. Pommitukset herättivät paljon keskustelua, joidenkin tulkitessa nämä toimet sotarikokseksi.

 

Dresdeniä alettiin nostaa raunioista sodan jälkeen. Jo DDR:n hallinnon aikana rakennettiin ja entisöitiin paljon, mutta viimeisteltyyn loistoonsa kaupunki on kohonnut Saksojen yhdistymisen jälkeen.

 

Frauenkirche (vastaava nimitys on Notre Dame, meidän rouvamme) oli raunioina kaikki vuodet sodan jälkeen ja sen uudelleenrakentamisesta puhuttiin usein. Kirkon tuhoutuminen oli vienyt palan dresdeniläisten sydämistä. Kuin ihmeen kaupalla se nousikin tuhkasta. Kirkko piti rakentaa uudelleen käytännössä kivi kiveltä ja loppulaskussa luki 160 miljoonaa euroa. Noin 100 miljoonaa saatiin lahjoituksina, muun muassa englantilaiset ja amerikkalaiset, entiset pommittajat, tukivat hanketta runsaskätisesti.

 

Näillä evästyksillä varustettuina saavuimme Dresdenin kaupunkiin, joka jo bussin ikkunasta näyttäytyi houkuttelevana ja kutsuvana. Majoituimme Dorint Hotel Dresdeniin, joka osoittautui olevan matkamme tasokkain majoituspaikka. Edelliset olivat olleet oikein hyviä, mutta tässä oli luksuksen tuntua. Ja se todistuikin heti illallisella, joka tarjottiin buffet-muodossa. Keskeistä on tarjottavien herkullisuus, tuoreus, raikkaus ja kaunis esillepano. Kaikki tämä oli kohdallaan monen plussan kera. Dorintin buffet ei missään vaiheessa iltaa näyttänyt lässähtäneeltä. Koko ajan henkilökunta toi lisää tarjottavaa. Buffetin luonnollisesti kruunaa jälkiruokapöytä ja sekin oli pisteenä i:n päälle täällä juuri kohdallaan.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.