SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Erfurt-Eisenach-Wartburg-Erfurt, torstai 6.5.

Upeat mosaiikkiteokset kertovat Wartburgin linnan historiaa: Thüringenin Elisabeth ja Ludwig IV. Wartburgin festivaaleilla käytettiin puna-musta-keltaista lippua, joka myöhemmin antoi värit Saksan nykyiselle lipulle. Lutherin kammio Wartburgin linnassa. Seinällä kuva, joka kuvaa häntä junkkeri Jörginä. Eisenachin Luthertalo on Cottan porvaristalo (kulma vasemmalla). Georgenkirchen torni näkyy taustalla.

Lähdimme bussilla kohti Eisenachia. Veijo johdatteli aamurukoukseen Martti Lutherin jouluvirsien kautta. Aluksi laulettiin virsikirjan virsi 16, Jeesus Kristus meille nyt neitseestä on syntynyt. Tämä on Aurelius Ambrosiuksen sanoittama 300-luvun lopulta ja Martti Lutherin saksantama. 

 

Suomenkieliset sanat ovat Hemminki Maskulaisen. Vanhan testamentin lukukappaleena oli Sakarjan kirjan 9. luvun jae, jossa puhutaan Rauhanruhtinaan tulosta Jerusalemiin. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Lopuksi laulettiin Martti Lutherin ehdottomasti tunnetuin virsi eli nro 21, Enkeli taivaan.

 

Bussimatkalla mieliämme vielä askarrutti edellisenä päivänä saatu informaatio itäisen Saksan kirkollisesta tilanteesta, ihmisten ohuista siteistä kirkkoon. Helenalle ja Peterille osoitettiin kysymys, että miten tilanne on läntisessä Saksassa. Saimme kuulla, että tilanne on sitoutumisen suhteen huononemassa myös läntisessä osassa Saksaa. Muun muassa veroneuvojat usein huomauttavat, että kannattaisi verohuojennusmielessä erota kirkosta. Helena kertoi myös oman seurakuntansa aktiivisesta ekumeenisesta toiminnasta. Saksassa on vanha perinne viettää ekumeenista Raamattuviikkoa, joka on katolisen ja evankelisen kirkon yhteishanke. Myös maailman rukouspäivä, joka alun perin oli naisten rukouspäivä, on merkittävä ekumeeninen kohtaaminen. Syksyisin on vielä erikseen naisten yhteistä ekumeenista toimintaa.

 

Bussimatkan aikana kiinnitimme jälleen huomiota vilkkaaseen liikenteeseen. Kuljettajamme herra Schubert kertoi, että 300 000 ihmistä kulkee entiseltä Itä-Saksan puolelta läntisen Saksan puolelle töihin. Työttömyysluvut ovat itäisellä puolella hyvin korkeat.

 

Maisema oli kaunista ja rypsipellot kukkivat keltaisina.

 

Helena valisti meitä jo etukäteen Eisenachista. Luther tuli kaupunkiin vuonna 1497. Hän kutsui kaupunkia pappien pesäksi, sillä tuolloin kaupungissa oli 4 500 asukasta ja yli 300 henkeä kuului hengelliseen säätyyn. Nykyään Eisenachissa on noin 45 000 asukasta ja se on Saksan evankelis-luterilaisen Thüringenin maakirkon piispanistuimen kotipaikka.

 

Eisenachissa Lutherille tuli keskeiseksi Cottan perhe. Konrad Cotta oli Eisenachin neljännesruhtinas ja hänen vaimonsa nimi oli Ursula. Kerrotaan, että Ursula Cotta ihastui Martin Lutherin lauluääneen, kun hän kierteli teininä laulamassa ja otti hänet taloonsa asumaan. Ursula Cottan isä, Heinrich Schalbe, toimi Eisenachin pormestarina 1495–1499. Cottan perhe oli hurskas ja varakas. Näissä piireissä Martin Luther sai ensikosketuksen porvarisperheiden elämänmenoon ja juhlatapoihin ja ihaili niitä. Lutherin kouluvuodet Eisenachissa olivat 1497–1501.

 

Junkkeri Jörkin jalanjäljissä Wartburgin linnassa

Eisenachiin saavuttuamme ajoimme ensimmäiseksi Wartburgin linnaan, joka on yksi Saksan kuuluisimmista keskiaikaisista linnoista ja on myös Unescon maailmanperintölistalla. Se sijaitsee 410 metrin korkuisella kukkulalla.

 

Linna perustettiin vuonna 1067 ja se toimi Thüringenin maakreivien hallintopaikkana vuoteen 1440 asti. Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään. Luther kysyi: Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana? Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksensä, mutta hän jatkoi: Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään. Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinviittaan puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan "siepata" Luther, ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä Junkkeri Jörg -nimellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Hän käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa. Martti Luther asui linnassa vuodesta 1521 vuoteen 1522.

 

Linnassa on kaksi tornia ja sen vanhin ja arkkitehtuurisesti vaikuttavin osa on romaaninen palatsi (Landgrafenhaus). Meille tarjottiin opastus kiintoisaan tapaan. Nuori tumma kaunotar kantoi kasettisoitinta huoneesta toiseen ja nauha pyöri toistaen selkeää suomenkielistä selostusta. Nimensä Wartburg linna sai erään huumorintäyteisen myytin mukaan. Kun linnan perustaja näki ensimmäisen kerran kukkulan, hän huudahti innoissaan: Wart Berg! Du sollst mir eine Burg werden! Tämän voisi suomentaa: Kas, varro vuori, saat kantaa linnani! Linnan nimen todellinen merkitys on vartiolinna ja tulee saksankielen sanasta Warte, joka tarkoittaa vartiotornia.

 

Linnan rakennutti kreivi Ludwig der Springer. Tästä alkoi erään saksalais-roomalaisen valtakunnan vaikutusvaltaisimman suvun esimerkillinen kehitys. Ludowit olivat vallassa yli 200 vuotta ja Wartburg on tämän aatelissuvun linnoista kuuluisin.

 

Vuosina 1211–1227 linnassa asui Thüringenin Elisabeth, joka myöhemmin julistettiin pyhimykseksi. Neljävuotiaana Unkarin kuningas Andreas II:n tytär tuotiin maakreivi Herman I:n hoviin tämän pojan Ludwig IV:n leikkitoveriksi. Kymmenen vuotta myöhemmin oli aika näiden kahden nuoren avioitua. Elisabet sanoutui irti loistokkaasta elämästä ruhtinaan hovissa ja eli askeesissa auttaen köyhiä. Hänen elämäntapansa johti suvun sisällä konflikteihin, joista on säilynyt kertomuksia. Tunnetuin on niin kutsuttu ruusulegenda. Elisabet oli matkalla viemään köyhille leipää. Hänen anoppinsa oli erityisen kiihtynyt ja vihainen siitä, että Elisabet jakaa hovin omaisuutta köyhille. Anoppi lähetti poikansa perään ja tämän tavoitettua Elisabetin hän kysyi, mitä Elisabetilla on korissaan. Elisabet vastasi: ruusuja. Ja kas, kun hän raotti korin päällä ollutta liinaa, paljastui sieltä ruusuja. Tämä vakuutti maakreivin Elisabetin sydämen puhtaudesta.

 

Linnan Elisabethinkammio on keskiaikaisen kivenhakkaajataidon mestarinäyte. Keskipylväs jakaa huoneen neljään holviin. 1900-luvun alussa kammio sai vaikuttavat ja herkät lasimosaiikkitaideteokset, joissa kuvataan Elisabethin elämänvaiheita.

 

Keskiaikaisen tarinan mukaan maakreivi Hermann I:n hovissa oli 1207 kilpalaulanta, johon ajan kuuluisammat saksalaiset runoilijat osallistuivat. Saapuvilla sanotaan olleen mm. Walther von der Vogelweiden, Wolfram von Eschenbachin ja Heinrich von Ofterdingen. Kilpailu koski maineikkaan ruhtinaan ylistämistä laululla. Richard Wagner kuvaa tätä oopperassa Tannhäuser. Laulajasalissa (Sängersaal) on dominoivana seinämaalaus, joka kuvaa tapahtumaa (Sängerkrieg). Teos on Moriz von Schwindin käsialaa ja on maalattu 1854–1855.

 

Myös Johan Wolfgang von Goethe vietti vuodesta 1777 lähtien usein aikaa Wartburgissa. Ludwig II käytti Wartburgin linnaa mallina rakentaessaan Baijerissa sijaitsevan Neuschwansteinin linnan.

 

Ranskan vallankumouksen vapauttamat aatteet, kuten liberalismi ja nationalismi, saivat kasvavaa jalansijaa Saksassa. Vuonna 1817 liberalististen ja patrioottisten aatteiden innoittamat Jenan yliopiston opiskelijat kokoontuivat Wartburgin festivaaleille. Heillä oli käytössään puna-musta-kulta-värein koristeltu lippu, joka on yhä esillä linnan juhlasalissa. Tämä lippu on myöhemmin johdattanut Saksan lippuun, jossa samat värit toistuvat. Keltainen symboloi kultaa.

 

Kun saavuimme juhlasaliin, soivat siellä Wagnerin Tannhäuserin sävelmät. Oopperan nimi kokonaisuudessaan on: Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg. Tännehän sävelet mainiosti sopivatkin soimaan ja viemään ajatuksia tarustoiden siivittäminä mennen maailman elämään. Juhlasali on vaikuttava, tuli heti tunne, että täällä olisi mainiota saada nähdä ja kuulla oopperaesitys tai konsertti. Sali on vanha, rakennettu 1190–1217, mutta on saanut nykyisen loistonsa 1800-luvun jälkipuoliskolla siihen rakennetusta katon korotuksesta. Katto on vaikuttava kasettikatto jugendtyylisine valaisimineen.

 

Kierroksemme lopuksi pääsimme tutustumaan Lutherin kammioon, jossa huikea saksankielisen UT:n käännös yhdessätoista viikossa aikanaan syntyi. Seinällä on jäljennös Lucas Cranachin maalauksesta Lutherista junkkeri Jörginä.

 

Junkkerit olivat maanomistajaylimystöä Elben itäpuolisilla alueilla. Junkkerisukujen kantaisät olivat saksalaisia aatelisia, jotka valloittivat keskiajalla länsislaavien maita ja asettuivat asumaan niille. Muuttoliike oli tärkeä osa saksalaisten idänsiirtolaisuutta. Vastineeksi sotapalveluksistaan soturit saivat maata ja verovapauden. Nimitys junkkeri periytyy keskiajan yläsaksan sanasta Juncherre, joka tarkoittaa nuorta herraa (Junger Herr). Tämä johtuu siitä, että itään lähteneet olivat usein perheidensä nuorempia poikia, joille ei ollut luvassa perintömaata.

 

Huoneessa on kaikki tarpeellinen, kirjoituspöytä, tuoli, kakluuni. Tilanne ei ole ollut Lutherille helppo. Joutua nyt täydelliseen eristykseen pieneen huoneeseen ja huoli käännös- ja kirjoitustyöstä painaa.

 

Kertomusten mukaan huoneessa turisteille näytetään seinässä olevaa mustetahraa, joka liittyy tarinaan, jonka mukaan paholainen kiusasi Lutheria tämän synneistä. Luther vastasi heittämällä paholaista mustepullolla.

 

Tarina on saanut alkunsa Lutherin tekstistä, jossa hän sanoo taistelleensa paholaista vastaan mustepullolla ja sulkakynällä. Innokkaat Lutherin seuraajat ottivat kuitenkin tarinan kirjaimellisesti, ja 1600-luvulla elänyt linnanherra maalautti työhuoneen seinälle mustetahran.

 

Mustetahraa emme tarkoista tähyilyistä huolimatta kuitenkaan nähneet, mutta siinä katseen kierrellessä pitkin kammion yksityiskohtia tuli kuitenkin samanlainen tunnelma kuin Wittenbergin teesioven edessä. Kosketus 1500-luvun sydänääniin oli läsnä.

 

Thüringenin bratwurstia, hapankaalia ja Goethen sielunmaisemaa

Näiden tornikokemusten jälkeen oli jo lounas paikallaan. Kokoonnuimme Linnan ravintolaan, jonka ikkunoista avautuivat huikeat näköalat alas laaksoon. Sää oli sateinen, joten näkymät eivät olleet aivan sitä luokkaa, mitä Goethe teksteissään antaa ymmärtää. Historiallisten tapahtumien keskiössä oltiin kuitenkin edelleen. Ateria oli kertakaikkisen mainio. Historia siinäkin läsnä, sillä menu sisälsiT hüringenin bratwurstia, hapankaalia ja perunamuusia. Kaikki oli juuri kohdallaan. Makkara ei paremmaksi tule eikä hapankaali eikä niin pehmeää ja makuhermoja hivelevää muusia saa mistään muualta. Täyskymppi ja vaelluksen tähänastisista aterioista ehdottomasti parhain.

 

Eisenachiin liittyy myös muita keskeisiä historian nimiä, kuten Johan Sebastian Bach, joka syntyi täällä 1685. Hänen kastekirkkonsa on Georgenkirche ja tutustuimme siihen. Kirkko on rakennettu 1180 kaupungin suojeluspyhimyksen, Pyhän Yrjön, muistokirkoksi. Tässä kirkossa on Ludwig IV ja Elisabeth vihitty vuonna 1221. Myös Luther on kouluvuosiaan laulanut kirkossa ja hän myös saarnasi täällä 1512 matkallaan Wormsiin ja palatessaan sieltä. Kastemalja on sama kuin Bachin aikana.

 

Kirkon eteishallissa oli merkittävän saksalaisen teologin Paul Gerhardtin (1607–1676) elämästä kertova näyttely. Gerhardtin asuintalo Wittenbergissä olikin jo tullut rekisteröidyksi muistolaatan perusteella. Niitä laattoja olivat Wittenbergin talot pullollaan. Paul Gerhardt kirjoitti 139 virttä saksaksi ja 15 latinaksi, joista suurin osa on käännetty useille kielille. Häntä kutsutaan kristittyjen suureksi lohduttajaksi. Myös suomenkielisessä virsikirjassa on 12 hänen virttään. Lauloimme kirkossa virren 379, joka perustuu psalmitekstiin: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen (Ps. 37:5). Gerhardtin syntymästä oli 2007 tullut kuluneeksi 400 vuotta ja vuotta juhlistettiin Saksassa monin eri tavoin.

 

Eisenachin Lutherhaus on Cottan talo ja tyypillinen saksalainen puuristikkotalo. Keskellä kaupungintoria on kullattu Pyhän Yrjön patsas. Muutamat meistä tutustuivat myös Bachin kotitaloon ja sen museoon. Rakennuksen puistossa on vaikuttava Bach-patsas.

 

Vierailu Eisenachissa ja erityisesti Wartburgissa oli upea kokemus. Sitä sulatellessa nousimme bussiin ja palasimme Erfurtin hotelliimme.

 

Iltahartausvirtenä oli Lutherin virsi 208, joka on Isä meidän -rukous runomuodossa.

 

Illalla kävelimme kaupungissa ja katselimme ihastuneina valaistuja tuomiokirkkoja ja Pyhän Severuksen kirkkoa. Teimme myös ratikkakierroksen kun kerran olimme turistiliput kyseisiin kulkupeleihin saaneet. Ihastelimme kaupungin laitamienkin siistiä olemusta. Aina välissä näkyi rakennuksia, jotka olivat DDR-ajalta jääneet heikkoon happeen, mutta yleensä rakennukset olivat varsin puleerattuja.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.