SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Helsinki-Berliini-Wittenberg, maanantai 3.5.

Lucas Cranach vanhemman kautta maailman tunnettu alttaritaulu Wittenbergin kaupunginkirkossa.

Suurin osa vaeltajista oli herännyt jo ennen kukonlaulua ja lähtenyt matkalle Oulusta. Meitä liitännäisjäseniä tuli Helsinki-Vantaalta muutama lisää. Kolmekymmentä henkeä lähti iloisin ja luottavaisin mielin matkaan.

 

Laskeuduimme Tegelin kentälle. Saksan pääkaupungissa on tapahtumassa lentokenttäuudistus. Lähellä keskustaa sijaitseva Tegel tullaan sulkemaan kun etäämmällä sijaitsevan Schönefeldin kentän laajennus valmistuu. Keskustan tuntumassa sijainnut, vuonna 1923 avattu Tempelhofin kenttä, suljettiin lokakuussa 2008. Tempelhof oli keskeisessä asemassa Berliinin ilmasillan kuluessa (1947–1948) ja sen alueella sijaitsee myös ilmasillan aikana menehtyneiden lentäjien muistomerkki.

 

Saimme lämpimän ja ystävällisen vastaanoton Helena ja Peter Kritzokatilta. He olivat yhdessä Oulun ekumeenisen ryhmän johtajan, pastori Veijo Koivulan kanssa suunnitelleet vaelluksemme ohjelman ja lupautuneet oppaiksemme. Helena on omaasukua Saari ja hänen veljensä Esko Kirsti-puolisonsa kanssa kuului ryhmäämme. Lämminhenkinen vastaanotto loi tunnelman sukulaisvierailulle tulosta koko ryhmällemme ja mikä sen mukavampaa! Idea Martti Lutherin jalanjäljillä vaeltamisesta oli tullutkin Eskon ja Kirstin eräällä Saksan-matkalla, jolla he olivat Helenan ja Peterin kanssa vaeltaneet Luther-kaupungeissa. Peter on evankelis-luterilainen pappi ja on hiljattain jäänyt eläkkeelle Hannoverin evankelis-luterilaisen maakirkon superintendentin virasta. Meikäläisin termein superintendenttiä voisi ehkä verrata lääninrovastiin. Helena on kotoisin Kemistä ja asunut Saksassa jo nelisenkymmentä vuotta ja toiminut perheenäitinä ja papinemäntänä osallistuen puolisonsa rinnalla lukuisiin seurakunnallisiin toimiin.

 

Saksassa evankelis-luterilaisen kirkon hallinto rakentuu siten, että on itsenäisiä maakirkkoja (meillä hiippakuntia), joita johtaa maapiispa. Maasynodi toimii kirkolliskokouksena. Edustajat valitaan vaaleilla, joissa luottamusmiehet ja papisto ovat äänioikeutettuja. Synodi kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Landessynodalausschuss (maakirkonvirasto) toimii toimeenpanevana elimenä, kirkon hallituksena, jota johtaa presidentti, virastokollegion puheenjohtaja on maapiispa. Kirkolla on myös senaatti, johon kuuluvat johtavat viranhaltijat ja luottamusmiehet. Piispainneuvosto kokoaa yhteen maapiispan ja aluepiispat. Esimerkiksi Hannoverin maakirkko rakentuu 1371 seurakunnasta, ja 57 kirkkopiiristä (Kirchenkreis), joita johtaa superintendentti. Kirkkopiirejä laajempia alueyksiköitä ovat Sprengelit.

 

Asettauduttuamme bussiin esitteli Helena kuljettajamme, joka oli Herr Stentzel. Tiesimme olevamme Saksassa, jossa ei noin vain etunimillä puhutella. Helenaa ja Peteriä tosin aloimme heti sinutella pohjoismaiseen tyyliin ja näin kaikki sujui kotoisasti, oltiin heti yhtä perhettä.

 

Alkuhartauden piti matkanjohtaja Veijo Koivula lukien ensin psalmista 98. Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Reflektiossaan hän viittasi niihin mietteisiin, joita matkalaisten mielissä oli risteillyt Eyjafallajökullin tulivuorenpurkauksen aiheuttaman tuhkapilven takia. Kaikki olimme pohtineet, että mitenkähän tässä käy. Kristillistä on ajatella, että menee niin kuin oikein on. Tämä oululaisten vaellus on kymmenes. Niitä on järjestetty säännöllisesti riemuvuodesta 2000 alkaen, vain yksi vuosi on jäänyt väliin. Aikaisemmin vaellukset ovat suuntautuneet maihin, joissa katolisella tai ortodoksisella kirkolla on enemmän näkyvyyttä, mutta tällä kertaa on keskiössä evankelis-luterilainen kirkko. Ryhmän ekumeenisuuden takasivat tällä kertaa ev.-lut. ja ort. kirkon jäsenet.

 

Bussin kulku soljui mukavasti Berliinistä lounaaseen. Pysähdyimme erittäin hyvin varustetulla ja viihtyisällä huoltoasemalla, jossa monimuotoisista lounasvaihtoehdoista poimimme jokainen mieleisemme aterian.

 

Matkan edetessä saimme Helenalta informaatioiskun tulevasta kohteestamme.

 

Wittenberg - valkoinen vuori

Wittenberg on perustettu vuonna 1180 ja se on saanut kaupunkioikeudet 1293. Nimi tulee sanoista Witten (alasaksin sana, joka tarkoittaa valkoista) ja Berg (vuori). Kaupunki sijaitsee Saksi-Anhaltin osavaltiossa, joka on Saksan pohjoisimpia viininviljelyalueita. Wittenbergiin perustettiin vuonna 1502 yliopisto ja kaupungin väkiluku alkoi kasvaa.

 

Martti Lutheriin kaupunki liittyy erittäin merkittävältä osalta, sillä juuri Wittenbergin linnankirkon seinään hän naulasi 95 teesiään. Mutta tätä ennen oli tapahtunut monta merkittävää käännettä. Luther asui ja vaikutti Erfurtissa, josta hänet oli kutsuttu opettamaan moraalifilosofiaa Wittenbergin nuoreen yliopistoon vuonna 1509. Kaupunki oli pieni ja Erfurtiin verrattuna varsin merkityksetön, mutta siellä oli useita kirjapainoja, jopa 30, ja nimenomaan Wittenbergissä on painettu kaikki Lutherin teokset.

 

Kirjapainotaito on Jumalan äärimmäinen ja suurin lahja. Sen kautta Jumala haluaa todella saattaa kaikki maan ääret tuntemaan todellisen uskonnon ja kääntää sen kaikille kielille. Kirjapainotaito on viimeinen lepattava liekki ennen maailmanloppua (Luther: Pöytäpuheita).

 

Philipp Melanchthon toimi Wittenbergin yliopiston kreikan kielen professorina vuodesta 1518 ja tutustui tuolloin Martti Lutheriin. Lähinnä Melanchthonin laatimat ovat Augsburgin tunnustus ja Augsburgin tunnustusten puolustus, jotka ovat ev.-lut. kirkon tunnustuskirjoja. Melanchthonia kunnioitetaan Saksassa erityisesti koulumiehenä. Hän saikin kunnianimen praeceptor Germaniae, eli Saksan opettaja. Hän korosti humanismia ja eettisen kasvatuksen merkitystä. Hän muun muassa totesi, että kieli on tuppi, jossa hengen miekka on. Melanchthonin ansiosta humanistinen koululaitos levisi Saksasta myös muihin, erityisesti luterilaisiin maihin. Viime vuonna oli Melanchthonin kuolemasta tullut kuluneeksi 450 vuotta ja hänen muistoaan olivat Wittenbergin juhlassa kunnioittamassa kaikki Saksan merkkihenkilöt Angela Merkeliä myöten.

 

Saavuttuamme kaupunkiin astelimme ensimmäiseksi teesiovelle. Lokakuun 31. päivänä 1517 naulasi Luther Wittenbergin linnankirkon oveen Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum (Väittely aneiden voimasta ja tehokkuudesta) eli 95 teesiään. Siinä teesiovea katsellessa voi todella tuntea historian siipien havinan. Niin paljon tästä Lutherin reipasotteisesta toiminnasta on puhuttu ja sen rohkeutta ylistetty, että teesien näkeminen autenttisella paikalla tuntui merkittävältä. Teesit on vuonna 1858 valettu pronssiin, etteivät tuulet niitä pääse tuivertamaan, eikä sade kastelemaan. Olipa mainio alku Luther-vaellukselle!

 

Lutherilla oli Saksin vaaliruhtinaiden vahva tuki takanaan. Fredrik Viisas (Friedrich der Weise 1463–1525) ja veljensä Juhana Horjumaton (Johann der Beständige 1468–1532) sekä Juhana Fredrik Jalomielinen (Johann Friedrich der Grossmütige 1503–1554) tukivat häntä. Mahtimiehet kokivat tiiviit yhteydet Roomaan ja paaviin varoja vieväksi, eikä vallankäyttö Roomasta käsin heitä miellyttänyt. Kirkollisen elämän kansallistaminen tuntui ajatuksena kannatettavalta. Kysymys oli varmasti teologisestakin samanmielisyydestä, mutta myös raha ratkaisi.

 

Korostaakseen Wittenbergin asemaa rakennutti Fredrik Viisas kaupunkiin linnan, joka valmistui 1496. Kirkkosiipi valmistui 1509. Vuonna 1524 siellä alettiin pitää evankelisen kirkon jumalanpalveluksia. Kirkon päätorni on muhkea ja sitä kiertää kullattu teksti: Gott ist unser feste Burg, Jumala ompi linnamme.

 

Linnankirkossa oli Fredrik Viisaan aikana hänen omistamansa laaja reliikkikokoelma. Nykyään siellä ovat muun muassa hänen ja veljensä Juhana Horjumattoman epitafi-patsaat sekä reformaattorien Lutherin ja Melanchthonin hautamuistomerkit. Kaikki he ovat saaneet viimeisen leposijansa täällä.

 

Kiintoisia yksityiskohtia oli runsaasti, muun muassa lasimaalaus, jossa olivat kuvattuna pohjoismaiset reformaattorit Mikael Agricola, Johannes Stadsin (Tanska), Olaus ja Laurentius Petri (Ruotsi) sekä Unkarin reformaattori Mathias de Aubiro.

 

Ryhmässämme oli useita kultakurkkuja ja näin virsien laulaminen sujui. Liittyminen ajan virtaan tuli todeksi, kun lauloimme Jumala ompi linnamme -virren linnankirkon kuoriosassa.

 

Wittenbergin katukuvaa leimaa rauhallisuus, eräänlainen pysähtyneisyys. Kaikki on kohdallaan, on kaunista ja tyylikästä ja reformaation henki aistittavissa. Talojen seinissä on muistolaattoja eri hallitsijoiden ja suurmiesten vierailuista, asumisista tai apteekin hankkimisesta. Lucas Cranach vanhemman ostaman apteekin seinässä on muistolaatta hänen hankinnastaan vuonna 1520. Näyttää liiketoiminta elinvoimaiselta edelleen ja ikkunassa mainostetaan allergialääkettä heinänuhaan. Vieressä on hotelli Goldener Adler, jonka ravintola oli Lutherin kantapaikka. Terassi on tyhjä, mutta varmasti toiminta vilkastuu kun sää lämpiää. Kylmä oli kevät Saksassakin.

 

Seuraava kirkollinen kohteemme on Stadt- und Pfarrkirche St. Marien. Tämä kaksitorninen kirkko on ehdottoman keskeinen osa Wittenbergin katukuvaa. Postikortit ja kaupungin esitteet esittelevät raatihuoneentoria jonka itäpuolella Mariankirkon kaksi tornia kohoavat. Keskiaikaisen kirkon suojeluspyhimys on ajan tavan mukaan Neitsyt Maria. Sen lisäksi, että Luther oli yliopiston professori, oli hän myös ahkera saarnamies. Vuodesta 1514 hänellä oli kaksi kertaa viikossa saarnavuoro Mariankirkossa ja juuri täällä hän piti enemmän saarnoja kuin missään muualla.

 

Mariankirkossa Luther jakoi vuonna 1522 ensimmäisen kerran ehtoollista molemmissa muodoissa. Vuonna 1524 hän luopui täällä munkinviitastaan ja solmi avioliiton Katharina von Boran kanssa vuonna 1525.

 

Mariankirkko nykyisellään on jatkoa Wittenbergin vanhimmalle rakennukselle. 1300 paikalla oli pieni kappeli, 1400-luvulla kohosi kolmilaivainen kirkko, tornit ovat myöhäisgoottilaista tyyliä, mutta tornien ympäri olevat rakennelmat syntyivät 1556 ja niiden välinen kivisilta rakennettiin 1655–1656.

 

Reformaation kuvareportterin siveltimenjälkiä ihailemassa

Stadt- und Pfarrkirche St. Marien voisi myös kantaa Lucas Cranach -kirkon nimeä, sillä sekä vanhempi että nuorempi Cranach ovat ahkeroineet kirkkoon monta taideteosta. Vanhempi Cranach oli Fredrik Viisaan hovimaalari ja hänestä tuli eräänlainen reformaation kuvareportteri. Häntä saamme kiittää monista reformaation sanomaa kuvaavista maalauksista. Cranach vanhempi on myös maalannut Lutherista ne muotokuvat, joiden kautta meille yhä välittyy kuva reformaattorimme kasvonpiirteistä.

 

Kuuluisaa neljäosaista Reformaatioalttaritaulua varmentaa yläosan teksti: Einen anderen Grund kann niemand legen außer dem der gelegt ist, welcher ist Jesus Christus. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (1. Kor. 3:11). Vasemmassa maalauksessa kuvataan lapsen kaste. Kasteen toimittaa Philipp Melanchthon, vaikka hän ei ollutkaan pappi. Lapsi on alastomana hänen sylissään ja valeltava vesi virtaa lapsen selän kautta takaisin isoon kiviseen kastemaljaan. Avustaja pitää Raamattua avoinna kohdasta Markus 16:16: Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 

 

Lucas Cranach on kuvannut itsensä kummina, joka valkoinen kastevaate käsissään on valmiina kietomaan lapsen siihen. Cranach ja monet muut ajan taiteilijat antoivat mielihyvin omat kasvonsa taideteoksissa esiintyville. Tämä on vähän samaa, kuin me merkittävän henkilön tavatessamme mieluusti asetumme samaan kuvaan tämän kanssa tai haluamme tulla kuvatuksi historiallisilla paikoilla. Jokainen haluaa liittyä ajan virtaan. Cranachilla oli varmaankin tunne, että tästä tulee vielä jotain suurta ja maalataan tapahtumat talteen. Hyvin tehty!

 

Keskimmäisessä maalauksessa kuvataan ehtoollisen asettamista. Taustalla on maisema jokimaastosta linnoineen. Pöydässä on leivän ja viinin lisäksi lammaspaisti. Jeesuksen lisäksi henkilöitä on kolmetoista. Tuon ajan tunnettujen wittenbergiläisten kasvonpiirteitä on voitu maalauksesta tunnistaa. Luther on kuvattu sekä munkkina että junkkeri Jörginä (Lucas Cranch nuoremman kasvonpiirtein). Oikeanpuoleisessa maalauksessa kuvataan Johannes Bugenhagen rippi-isänä avaimet käsissään. Tässä viitataan Matteuksen evankeliumiin, jossa Jeesus sanoo: Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu (16:19).

 

Predella (alaosan taulu) kuvaa Lutheria saarnatuolissa. Hänen oikea kätensä on ojennettuna kohti ristiinnaulittua ja vasen käsi lepää avoinna olevalla Raamatulla. Seurakunnassa on mm. Lutherin puoliso Katariina ja heidän poikansa Johannes. Myös Lucas Cranach vanhempi on jälleen kuvassa. Taiteilijan aikaansaamaa syväperspektiiviä korostaa ristiinnaulitun lannevaate, joka aaltoilee molemmin puolin ristiä.

 

Ansaittua huomiota herättää myös Der Weinberg des Herrn (Herramme viinitarha) -maalaus. Cranach nuorempi antaa maalaustyössään  vähemmän mairittelevan lausunnon paavi Leo X:stä. Teos on kirkossa viimeisen leposijansa saaneen filosofi ja teologi Paul Eberin (1511–1569) epitafina (muistomaalaus). Taideteos on toteutettu niin, että jää katsojan pääteltäväksi, kummalla puolella viininviljelu hallitaan ja kummalla ei. Vasemmalla puolella kuvataan munkkeja, piispoja, kardinaaleja ja paavi. Tarha on huonolla hoidolla kun taas oikealla puolella on kukoistava viljelys, jota hoitavat kaikki ajan tunnetut reformaation kannattajat. Mukana ovat Paul Eber itse rypäleitä poimimassa sekä monia muita vaikuttajia. Tietysti Luther, Melanchthon, Bugenhagen, Justus Joonas. Suurikokoisen epitafin alaosassa on kuvattuna Eberin sukua. Kuvaustapa sisältää dramaattista polemiikkia ja satiirista ilmaisua. Kirkkojen erot esitellään ajan tyyliin kuuluvasti. Vielä on matkaa ekumeniaan! Maalaus on hyvin kiinnostava ja siitä löytyy aineistoa kirjoiksi asti. Ainakin Albrecht Steinwachs on kirjoittanut aiheesta.

 

Oli ainutkertaista saada nähdä nämä keskeiset taideteokset, jotka omalta osaltaan ovat olleet edistämässä reformaatiota. Kuvan ja sanan liitto!

 

Kirkon vanhin esine on kastemalja, joka on messinkiä ja nürnbergiläisen Hermann Vischerin valama vuonna 1457. Neljässä jalassa ovat kuvattuina apostolit Pietari, Paavali, Johannes ja Andreas. Kahdeksankulmaisessa maljaosassa ovat puolestaan kuvattuina loput kahdeksan apostolia. Tämän kastemaljan äärellä on kastettu kaikki Lutherin lapset.

 

Tutustuttuamme vielä moniin muihin taideteoksiin aloimme tehdä lähtöä kirkon korttikaupan kautta. Monien ajatukset risteilivät menneissä ajoissa ja siinä, mitä tämänkin kirkon seinien sisällä on vuosisatojen saatossa tapahtunut. Ja yhtäkkiä ilmestyi paikalle piispa. Peter esitteli Hannoverin maakirkon vt. piispan Hans-Herman Jantzen. Hannoverin piispana toimi 1999 alkaen kuluvan vuoden helmikuuhun tunnettu ekumeenikko Margot Kässman. Piispanvaali on tulossa.

 

Patsaat piilossa!

Raatihuoneentorilla ovat normaalisti mahtipontiset Lutherin ja Melanchthonin patsaat, mutta niistä emme nähneet kuin alustat. Patsaat olivat kunnostettavina. Luther-patsaan luoja on berliiniläinen kuvanveistäjä Gottfried Schadow ja uusgotiikkaa edustava baldakiini on Karl Friedrich Schinkelin käsialaa. Muistomerkin alusta tuli paikalleen reformaation 300-vuotisjuhlan merkeissä vuonna 1817 ja itse patsas saapui vuonna 1821. Luther on kuvattu Raamattu kädessään. Melanchthonin juhlavuoden 1860 (300 vuotta kuolemasta) merkeissä saatiin torille häntä kuvaava veistos, jossa reformaattorilla on Augsburgin tunnustus oikeassa kädessään ja vasemmalla hän puristaa rintaansa. Kuvanveistäjä on Friedrich Drake.

 

Pettyneinä siitä, että patsaat olivat poissa, lähdimme pienryhmänä tutustumaan Lutherin oluttupaan, mutta koska siellä ei ollut yhtään muuta asiakasta, ei sisällä eikä ulkona, päätimme hakeutua muualle.

 

Löysimmekin viehättävän paikan, jossa Peterin ehdotuksesta tilasimme Erdinger Heferweizenia, loistava olutvalinta. Keskustelut kääntyivät elokuvaan Das Leben der Anderen (Muiden elämät), vuodelta 2006. Filmin tapahtumat on sijoitettu taiteilijamaailmaan, Stasi on urkkimassa taiteen tekijöitä. Elokuvan hämmentävyyttä on vilpittömyys, jolla taide ja inhimillisyys asetetaan poliittisen korruption ja totalitaarisen järjestelmän vastavoimaksi. Pääosassa on näyttelijä Ulrich Mühe, joka on jo edesmennyt. Elokuvan juonesta päästiin pohtimaan aikaa ennen vuotta 1989. Peter kertoi esimerkkejä kokemuksistaan itäsaksalaisten solidaarisuudesta. Vaihdantatalous kukoisti, aina kannatti ostaa tavaraa, kun jotain oli saatavilla, vaikkei tarvinnutkaan. Sitä voi myöhemmin vaihtaa tarpeelliseen.

 

Pitkään ei oluttuvassa ehditty maailmaa parantaa, kun jo oli lähdettävä hotelliin, joka oli, kuinkas muuten, Luther-Hotel Wittenberg!

 

Wittenbergin kaupunki oli jo vuonna 1922 liittänyt nimeensä etuliitteen Lutherstadt ja saanut sille 1938 virallisen vahvistuksen silloiselta Preussin osavaltion sisäministeriltä Hermann Göringiltä. Eisleben sai oikeuden etuliitteeseen vuonna 1946 ja näitä käytettiin myös DDR:n aikana. Saksassa on tapana käyttää kaupunkien nimissä historiaan viittaavia lisänimiä, esimerkiksi hansakaupungeista Hansestadt. Näistä päättäminen kuuluu edelleenkin osavaltioiden sisäasiainministeriöiden toimialaan. Kolmas virallinen Luther-kaupunki on Mansfeld, joka sai arvonimen 1996. 

 

Kaupunkeja, joissa Luther on vaikuttanut, on Saksan alueella useita, ja ne ovat 1993 muodostaneet yhteisön . Saksi-Anhaltin osavaltion alueelle osuu merkittävimmät Lutherkaupungit ja näiden kattojärjestöksi on 1997 järjestäytynyt . Nämä tiedot sain matkamme jälkeen Suomen Saksan suurlähetystön kulttuuriosastolta.

 

Juhani Holma ja Mikael Agricola Wittenbergissä

Ohjelmassa oli yhteinen päivällinen ja sen jälkeen teologian tohtori Juhani Holman esitelmä Mikael Agricolasta Wittenbergissä. Juhani Holma on tunnettu ja tunnustettu Agricola-tutkija ja työskentelee parhaillaan EKD:n (Evankelische Kirche in Deutscland) kansainvälisenä tutkijana toimistossa joka valmistelee Luther-juhlavuotta 2017. Tuolloin teesien naulaamisesta on tullut kuluneeksi 500 vuotta. Ajanjakso 2008–2017 on nimetty Luther-vuosikymmeneksi (Lutherdecade) ja siihen liittyy monia suurta reformaation merkkivuotta edeltäviä tapahtumia.

 

Juhani Holma tuli suurelle yleisölle tutuksi Agricolan juhlavuonna 2007. Tällöin julkaistiin kirjana ja rukouskortteina Agricolan rukouksia nykysuomeksi. Ansiokkaan työn nykysuomentajana ja toimittajana teki Juhani Holma. Hän on laajasti perehtynyt Agricolan rukouksiin ja 2008 ilmestyi hänen teologian väitöstutkimuksensa Sangen ialo Rucous. Schwenckfeldiläisten rukouskirja Mikael Agricolan lähteenä. Holma on myös Agricolan jälkeläinen äitinsä suvun puolelta.

 

Kokoonnuimme Luther-hotellin luentosaliin ja Juhani kuljetti meitä Agricolan jalanjäljissä Pernajasta Wittenbergiin ja takaisin. Mikael Olavinpoika oli syntynyt noin 1507 Pernajassa, jonka Pyhän Mikaelin kirkossa yhä on kasteallas, jossa Mikael kastettiin. Hän sai nimensä kirkon suojeluspyhimyksen arkkienkeli Mikaelin mukaan. Hän juurtui keskiaikaiseen katoliseen jumalanpalveluselämään, kirkkoherra Bertil oli taitava opettaja. Hyväoppinen poika lähetettiin koulutielle Viipuriin 10-vuotiaana eli niihin aikoihin kun Luther naulasi teesejään Wittenbergissä.

 

Viipurin latinakoulu oli kuuluisa opinahjo, vain Turun katedraalikoulu oli sitä tunnetumpi. Rehtorina toimi tanskalaissyntyinen Johannes Erasmi, Viipurin dominikaanikonventin johtaja. Mikael Olavinpoika kasvoi keskiaikaiseen rukouselämään ja kohtasi koulussa jo aatteita reformaatiosta ja humanismista. Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen Mikael pääsi Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Pietari Särkilahden saarnoissa viimeistään hän saa kuulla Martti Lutherin opeista. Reformaatio oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä 1527 ja vähitellen Mikael Olavinpojasta tuli kirkollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. Hänet vihittiin papiksi 1530.

 

Näihin aikoihin asiakirjoihin ilmestyy nimi Agricola (lat. maanviljelijä), jonka Mikael otti humanisti-nimekseen isänsä ammatin mukaan. Hänet lähetetään Wittenbergiin, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon vaikuttivat. Wittenbergissä Mikael Agricola opiskeli filosofisessa tiedekunnassa ja valmistautui raamatunkäännöstyöhön. Melanchthon oli hänen opettajansa ja innoittajansa. Raamatunkäännös mielessään hän lähetti Wittenbergistä kaksi opitontukihakemusta Ruotsin kuninkaalle. Ne eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Luther oli kuitenkin saanut hankituksi varoja muualta sen verran, että voi ostaa kaupungista kirjallisuutta. Keväällä 1539 hän valmistui maisteriksi kolmanneksi parhaana, kun 15 henkilöä valmistui samalla kertaa. Hän sai hyvät suositukset Lutherilta ja Melanchthonilta. Ja loppu onkin maamme raamatunkäännöksen ja kirjakielen historiaa.

 

Holman alustuksen jälkeen käytiin keskustelua ja pidettiin esittelykierros. Pyhiinvaeltajat kertoivat hieman itsestään. Jokainen sai lahjaksi Katekismuksen, joka on Suomen ev.-lut. kirkon kirkolliskokouksen 1999 hyväksymä. Tässä julkaisussa seurataan sisällössä ja jaottelussa Martti Lutherin Vähä-katekismusta, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1529. Iltahartaudeksi Veijo Koivula luki Juhani Holman toimittamasta Agricolan rukouskirjasta iltarukouksen.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.