SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Reformaation äitikaupungista muihin mullistaviin kohteisiin

Kuuluisa teesiovi. Teesit valettu pronssiin.

Lento suuntautui Berliiniin, jossa saimme lämpimän ja ystävällisen vastaanoton Helena ja Peter Kritzokatilta. He olivat yhdessä Oulun ekumeenisen ryhmän johtajan, pastori Veijo Koivulan kanssa suunnitelleet ohjelman ja lupautuneet oppaiksemme. Helena on kotoisin Kemistä ja asunut Saksassa jo nelisenkymmentä vuotta ja toiminut perheenäitinä ja papinemäntänä osallistuen puolisonsa rinnalla lukuisiin seurakunnallisiin toimiin. Peter Kritzokat on luterilainen pappi ja juuri jäänyt eläkkeelle superintendentin virasta. Lämminhenkinen vastaanotto loi koko ryhmällemme tunnelman sukulaisvierailulle saapumisesta ja mikä sen mukavampaa.

 

Martti Luther mullisti maailmaa, mutta eli elämänsä varsin pienellä alueella, joten viikon aikana ehtii nykyajan ajoneuvoja hyväksikäyttäen mainiosti tutustua keskeisimpiin reformaattorin elämään ja tekoihin liittyviin kohteisiin.

 

Suuntasimme Berliinistä kohti Wittenbergiä, reformaation äitikaupunkia. Eikä aikaakaan, kun jo olimme teesiovea tuijottamassa. Tuntui hetken, että aika pysähtyi. Teesit eli Väittely aneiden voimasta ja tehokkuudesta oli valettu pronssiin, eikä ovea enää käytetä. Valokuvaajia riitti ja siinä tuntui todellinen historian siipien havina.

 

Seuraavaksi katsastimme linnankirkon, jossa ovat muun muassa Lutherin ja Philipp Melanchthonin haudat. Luther sai ainutlaatuiseen ja rohkeaan toimintaansa tukea aikansa vaaliruhtinailta, kuten Fredrik Viisaalta ja Juhana Horjumattomalta, myös he ovat saaneet viimeisen leposijansa linnankirkossa. Fredrik Viisas käynnisti 1400-luvun lopulla linnan rakentamisen vahvistaakseen piskuisen Wittenbergin asemaa ja 1502 perustettiin myös yliopisto. Näillä toimilla oli merkitystä kaupungin kehityksessä ja erinomaista vetoapua paikan nousemisessa maailmanmaineeseen tuli sittemmin Lutherilta työtovereineen.

 

Saarnoja ja pöytäpuheita

Lutherin saarnakirkoksi kutsutaan Pyhän Marian kirkkoa, kaupunginkirkkoa, joka on Wittenbergin kaupunkikuvan keskus. Tässä kirkossa Martti Luther piti enemmän saarnoja kuin missään muualla. Saarnamiehenä ja luennoitsijana häntä luonnehdittiin lumoavaksi. Kirkossa ei ole enää samaa saarnatuolia kuin reformaattorin aikaan, mutta paljon on kiintoisaa katsottavaa. Hovimaalari Lucas Cranachista tuli eräänlainen reformaation kuvatoimittaja. Hän maalasi sen, mitä Luther saarnasi. Kuvan ja sanan liitto toimii yhä kirkon kuuluisassa neliosaisessa alttaritaulussa, jota taiteellisesti ja teologisesti luonnehditaan Cranachin merkittävimmäksi työksi.

 

Luther-talo on Lutherin perheen koti, joka ennen pappilaksi tuloa oli augustinolaisluostari ja muun muassa munkki Martti Lutherin koti. Katharina von Boran patsas on rakennuksen sisäpihassa ja sisäänkäyntiä koristaa taidokas hiekkakivestä veistetty myöhäisgoottilainen kölikaarimuoto. Ovi on Katharinan syntymäpäivälahja miehelleen.

 

Talo on Unescon maailmanperintölistalla ja siihen on koottu maailman suurin reformaatiohistoriallinen näyttely tunnuksella Martti Luther: Elämä - teot - vaikutus. Kiintoisaa katsottavaa riitti, muun muassa Lutherstube, joka esittää perheen kotia ruokapöytineen, tuoleineen ja kakluuneinen. Hyvä oli nähdä kuuluisien pöytäpuheiden autenttinen miljöö.

 

Wittenberg on keskiössä kun reformaation juhlavuotta 2017 valmistellaan. Meillä oli ilo saada tavata maanmiehemme, TT Juhani Holma, joka työskentelee EKD:n juhlavuositoimistossa (Luther 2017 - 500 Jahre Reformation) kansainvälisenä tutkijana. Holma piti hotellimme konferenssitiloissa esitelmän Mikael Agricolasta Wittenbergissä. Siinä samassa tuli laajemminkin ajankuva keskusteluun.

 

Eislebenissä syntynyt, Erfurtissa paljon kokenut

Ennen Wittenbergiä oli Lutherin elämässä tapahtunut yhtä ja toista, muun muassa maailmaantulo 10.11.1483 Eislebenin kaupungissa Mansfeldin kreivien mailla. Luther saavutti Eislebenissä myös matkansa pään 18.2.1546 ollessaan sovittelemassa kreivien riitaisuuksia. Reformaattori oli hyvin kotiseuturakas, kreivien hyvä tuttu ja halusi heidän välilleen sopua. Hän tunsi juurensa olevan näillä main. Lutherien talo ei ole alkuperäinen, mutta rakennettu vanhaa kunnioittaen tyylikkääksi ajan henkeä toistavaksi.

 

Eisleben kuuluu Wittenbergin ja Mansfeldin lisäksi virallisiin Lutherkaupunkeihin. Syntymäkoti ja kuolintalo ovat myös Unescon maailmanperintölistalla. Viimeiset saarnansa Luther piti Andreaankirkossa. Kaupunki vaalii Wittenbergin tavoin suuren poikansa muistoa. Sen lisäksi että Martti Luther mahtavana patsaana valvoo vilkasta torikauppaa, ovat myös ravintolat ja kahvilat keksineet hänet. Eislebenissä pääsee myös aterioilla aikamatkailun makuun.

 

Vietettyämme vaelluspäiviemme välissä Wittenbergissä kaksi rauhallista yötä oli aika siirtyä Martti Lutherin opiskelukaupunkiin Erfurtiin. Bussi soljui eteenpäin halki Saksan pohjoisimman viinialueen. Taakse jäi Saksi-Anhalt ja tähtäimessä oli Thüringen. Viiniköynnöstä on kasvatettu jo tuhannen vuoden ajan Saalen ja Unstrutin jokilaaksojen jyrkillä ja tasanteisilla kalkkikivirinteillä. Keltaisena kukkivat myös laajat rypsipellot. Ne tuottavat raaka-ainetta muun muassa biodieseltuotantoon.

 

Erfurt oli heti ensi näkemältä elämyksellinen. Bussimme pysähtyi torin laitaan. Huikean kaunis näkymä avautui eteemme. Kaksi jylhää kirkkoa mäellä, tuomiokirkko ja Pyhän Severuksen kirkko. Tunnelma oli sadunomainen. Severuksenkirkko on yksi Saksan myöhäisgotiikan ajan merkittävimpiä rakennuksia. Monumentaalinen kolmitorniryhmä kohoaa korkeuksiin. Paikalla on ollut luostaria ja muuta kirkollista rakennusta jo pitkään, mutta nykyisen kirkon rakentaminen aloitettiin 1270. Kaupungissa oli palo vuonna 1472, ja siinä osa kirkosta tuhoutui. Korjausrakentaminen kesti 1400-luvun loppuun. Tuomiokirkko on monien aikalaiskirkkojensa tapaan pyhitetty Neitsyt Marialle. Se on rakennettu 1154–1472. Kirkon ulkoisissa puitteissa korostuvat hyvin gotiikan piirteet. Tässä kirkossa Luther vihittiin papiksi 1507.

 

Augustinolaisluostarin rakennus on keskiaikaisen luostarirakentamisen muistomerkki. Se tuhoutui pahasti toisessa maailmansodassa, mutta on restauroitu vanhaan asuunsa. Sisätiloissa on kirjasto, munkinkammio, jollainen se oli Lutherin aikaan, vanhoja kirjoja, veistoksia ja astioita. Kiintoisa oli esimerkiksi vanha Raamattu, jonka sivuihin Luther oli omakätisesti tehnyt muistiinpanoja. Nämä on jälkeenpäin merkitty nykysaksaksi. Rooman-matkansa hän teki täältä käsin juuri 500 vuotta sitten ja matkareitti on havainnollisessa esittelyssä.

 

Lähetyskonseptia omana aikanamme

Evangelische Predigergemeinde tarjosi tilansa suomenkielisen messun viettoon. Messun jälkeen kirkkoherra Johannes Staemmler toivotti ryhmämme tervetulleeksi ja informoi Erfurtin kirkollisesta tilanteesta. 200 000 asukkaan kaupungissa 20 % kuuluu kristillisiin kirkkoihin, heistä 15 % on luterilaisia. Tässä seurakunnassa on 3 000 jäsentä ja yksi kokopäivätoiminen työntekijä, kirkkoherra. Esimerkiksi kanttorille voidaan maksaa palkkaa vain 25 %:n mukaan. Koska työntekijöitä on vähän, panostetaan erityisesti nuoriin ja nuoriin perheisiin. Itäisen Saksan kirkoissa on käytössä lähetyskonsepti. Kaupunkilähetys ja diakoniatyö ovat vahvasti esillä. Hautaansiunaamiset ovat dramaattisesti vähentyneet, kertoi kirkkoherra. Tässä kirkossa toimitetaan vuosittain vain noin 20 hautaan siunaamista ja se on todella vähän.

 

Wartburg huokuu historiaa

Erfurtista oli sujuvaa siirtyä päiväksi Eisenachiin ja Wartburgin linnaan, joka on yksi Saksan kuuluisimmista keskiaikaisista linnoista ja on myös Unescon maailmanperintölistalla. Se sijaitsee 410 metrin korkuisella kukkulalla. Jos ei korkeus, niin ainakin historia alkaa täällä heikottaa. Siellä Luther junkkeri Jörg -nimellä piileskellessään omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Hän saksansi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa. Martti Luther asui linnassa vuodesta 1521 vuoteen 1522 ja hänen tuolloinen kammionsa on yhä kaikkien kiinnostuksen kohteena.

 

Vuosina 1211–1227 linnassa asui Thüringenin Elisabeth, joka myöhemmin julistettiin pyhimykseksi. Linnan Elisabethinkammio on keskiaikaisen kivenhakkaajataidon mestarinäyte. Richard Wagner kuvaa oopperassa Tannhäuser näihin puitteisiin liittyvää kilpalaulantaa maakreivi Hermann I:n hovissa oli 1207. Myös Johann Wolfgang von Goethe vietti vuodesta 1777 lähtien usein aikaa Wartburgissa. Ludwig II käytti Wartburgin linnaa mallina rakentaessaan Baijerissa sijaitsevan Neuschwansteinin linnan.

 

Ranskan vallankumouksen vapauttamat aatteet, liberalismi ja nationalismi, saivat kasvavaa jalansijaa Saksassa. Vuonna 1817 liberalististen ja patrioottisten aatteiden innoittamat Jenan yliopiston opiskelijat kokoontuivat linnaan Wartburgin festivaaleille.

 

Eisenachiin liittyy myös muita keskeisiä historian nimiä, kuten Johan Sebastian Bach, joka syntyi kaupungissa 1685. Hänen kastekirkkonsa Georgenkirche on rakennettu 1180 kaupungin suojeluspyhimyksen, Pyhän Yrjön, muistokirkoksi. Myös Luther on kouluvuosiaan laulanut kirkossa ja hän myös saarnasi kirkossa 1512 matkallaan Wormsiin ja palatessaan sieltä.

 

Eisenachin Lutherhaus on Cottan talo, hyvä esimerkki saksalaisesta puuristikkotalosta. Keskellä kaupungintoria on kullattu Pyhän Yrjön patsas. Vierailu Eisenachissa ja erityisesti Wartburgissa oli upea kokemus. Sitä sulatellessa nousimme bussiin ja palasimme Erfurtin hotelliimme. Iltahartausvirtenä kaikui Lutherin virsi 208, Herran rukous runomuodossa.

 

Erfurt oli elämys. Kaupunki tulvi kauneutta ja vanhan kunnioitusta rakennuskannassa ja nykyajan elämässä. Suurten kirkkojen aukiolla on adventin aikaan kuuluisa joulutori ja Martin-markkinat 10.11., jolloin on Martti Lutherin syntymäpäivä. Samalla muistetaan Martin Toursilaista, joka on Erfurtin suojeluspyhimys ja jonka mukaan Martin Luther sai aikanaan nimensä.

 

Buchenwald pysähdyttää

Lutherin askelissa oli ollut monta mielenkiintoista polunvartta astuttavana. Tietämys ja kokemus keskiajan sydänäänistä, reformaation lähteistä oli karttunut. Matkaamme liittyi lisäosana tutustuminen Dresdeniin ja pyrähdys Berliinissä. Mutta ennen näitä vietimme hetken Buchenwaldin keskitysleirin muistopaikassa.

 

Buchenwald on kunnostettu kauhujen muistelupaikaksi ajatuksella: tämä ei saa toistua! Siellä kävellessä kaikki sananmukaisesti hiljentyvät, jopa nuorisoryhmät. Niillä aukioilla, polttouuneilla, selleissä ei turistien iloisia huudahduksia kuule. Jopa kahvilassa istutaan hiljakseen tai vain muutamia kommentteja vaihtaen. Näimme myös leirin historiaa erinomaisesti valaisevan elokuvan. Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen siirryimme mietteissämme bussiin ja lauloimme Buchenwaldin kuuluisimman vangin Dietrich Bonhoefferin pahuuden keskeltä toivon henkeä valavan virren: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.

 

Elbellä on Firenzensä

Viiden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Dresdeniin, Elben Firenzeen. Upeimmatkin rakennustaiteen saavutukset voivat hetkessä murentua kivikasoiksi, kuten kävi tälle kaupungille, kun tulimyrsky nieli koko barokkikeskustan toisen maailmansodan viimeisinä hetkinä. Tuhkasta voi myös kuoriutua timantti, kun tahtoa, tarmoa ja tuohta riittää. Aikaa on kulunut, mutta jalokivi Saksan kaupunkien joukossa hohtaa. Kokemukset taidemuseoissa antoivat kuvan taidetta kunnioittavasta asenteesta. Dresdeniläiset todella tietävät, että heillä on aarre hallussaan.

 

Kun astuimme tähän vanhan taiteen satumaahan, kaikesta huomasi, että olemme historiallisilla paikoilla. Arvokasta taidetta ovat museot ja kirkot pullollaan. Keskeisintä kuitenkin oli nähdä

Rafaelin Sikstuksen Madonna. Sen näkemistä on kokemuksena verrattu alkuperäisen Mona-Lisan näkemiseen, mutta täytyy sanoa, että tämä kokemus oli huomattavasti koskettavampi.

 

Kuuluisassa Frauenkirchessä osallistuimme sanajumalanpalvelukseen. Pääseminen tähän kirkkoon oli myös yksi vaelluksen kohokohdista. Olihan kirkon uudelleen rakentaminen hallinnut uutisvirtaa pitkään, erityisen paljon uutisia ja dokumentteja teemasta tuli vuosikymmenen alussa, jolloin ihme alkoi olla todellisuutta. Dresdeniläisten rakastama ja pommitusten tuhoama kirkko oli 50 vuotta kiviröykkiönä keskellä kaupunkia. Se palveli sodanvastaisena muistomerkkinä, mutta jälleenrakentamista varmaankin esti myös DDR:n vaikea taloudellinen tilanne - ja oliko kirkonrakentaminen kommunistisessa valtiossa prioriteettien kärjessä? Uudelleenrakentamisen idea alkoi saada vauhtia heti Saksojen yhdistymisen jälkeen ja käyttöönotto tapahtui 2005.

 

Ulkoapäin kirkko hyvin tasapainoinen, kertakaikkisen kaunis, mutta sisälle astuessa tulee tunnelma, että on tullut teatteriin. Sakraalin tunnelman sai kuitenkin aikaan jumalanpalvelus, jossa saimme olla mukana. Urkurina oli Hans-Christian Martin ja hänen improvisoivissa käsissään jalo soitin helähteli Jumalan kunniaksi kauniilla tavalla. Ajatuksia herättäneen saarnan piti professori Christian Schwarke.

 

Myönteinen ylpeys oman kaupungin erityisasemasta oli aistittavissa kaikkialla. Kiintoisaa oli myös tutustua Meisseniin, vaikka posliini ei sinänsä sävähdyttänyt. Se on mahtipontista ja täynnä krumeluuria, mutta maisemat ja rakennukset ovat kertakaikkisen upeat. Hatunnosto rakentajille, olihan Meissen melkein häipymässä maailmankartalta DDR:n hallinnon aikana, kun rakennuskanta rapistumistaan rapistui.

 

Vaelluksemme Saksan mantereella päättyi pääkaupunki Berliiniin. Tehokas kierros vei moniin mielenkiintoisiin paikkoihin. Mieleenpainuvimmat olivat juutalaisvainojen muistomerkki ja Keisari Wilhelmin muistokirkko. Nämä pukivat todeksi sanat: ei koskaan enää sotaa!

 

Lutherin merkitys omalle ajallemme

Vaikutelmana viikon vaellukselta ensimmäisenä tunkeutuu mieleen se erityinen kunnioitus, joka saksalaisilla Lutheria kohtaan on ja miten arvokkaasti hänen muistoaan vaalitaan. Muiston vaalimista ei voi selittää Saksojen yhdistymisen jälkeen tapahtuneella varojen lisääntymisellä, vaikka kohteita on laajasti yhdistymisen jälkeen kunnostettu. 

 

Myös DDR:n hallinnon aikana Luther-kohteita pidettiin mahdollisuuksien mukaan kunnossa ja merkkivuodet huomioitiin. Esimerkiksi vuonna 1983, jolloin Lutherin syntymästä oli kulunut 500 vuotta, järjestettiin DDR:ssä suuret juhlallisuudet. Lutherista on moneksi. Erich Honecker ylisti Lutheria vallankumouksellisena sekä edistyksellisen ja rationaalisen ajattelun esitaistelijana, joka sanansa mahdilla antoi saksalaisille uuden uskon ohella myös kansanliikkeen tehokkaan keinon. Erityisesti Lutherin sosiaalieettiset käsitykset, jotka kertovat syvistä sidonnaisuuksista kansaan ansaitsivat Honeckerin mukaan DDR:n kansan arvostuksen.

 

Lutherin aatteiden ja opetuksen merkitys ja vaikutus maanosamme kulttuuriin, talouselämään ja politiikkaan on ilmeinen. Tämä saattaa meillä Suomessa unohtua, mutta ei Saksassa. Luther oli nerokas, luova ja mukaansatempaava puhuja. Hänen puheissaan ja kirjoituksissaan oli kuvainnollisuutta, sävyä ja rytmiä, mitkä heijastivat myös musikaalista taipumusta.

 

Myös musiikkimiehenä Luther muistetaan. Hän piti musiikkia Jumalan parhaana lahjana. Jopa nimi Luther viittaa musiikkiin, se tarkoittaa luutunsoittajaa, jota Luther myös oli. Luther korvasi messun latinankieliset laulut saksankielisillä virsillä, joita hän kirjoitti runsaasti myös itse. Reformaatio loi merkittävän perustan Euroopan musiikkikulttuurille. Martti Lutherin viitoittamalla tiellä liikkuivat myöhemmin monet tekstitaiturit ja säveltäjät. Kuuluisin on Johan Sebastian Bach, Eisenachin poikia.

 

Lutherista puhuttaessa muistetaan luonnollisesti myös hänen tiiminsä muita jäseniä. Philipp Melanchthonia kunnioitetaan Saksan opettajana. Kuluvana vuonna oli hänen kuolemastaan kulunut 450 vuotta ja juhlapuheissa tuotiin esille koulutuksen demokratisointi, uskon ja koulutuksen yhteys sekä yleissivistyksen perusteet. Reformaatio innoitti myös kuvataiteilijoita ja antoi sysäyksen uudenlaiselle uskon kuvittamiselle. Reformaatio oli ponnahduslautana oman aikansa mediavallankumoukselle. Lucas Cranach vanhempi ja nuorempi toimivat aikakauden ahkerina kuvareporttereina. Yhä edelleen pohdimme, miten uskoa sanoitetaan mediassa, kuvissa ja kielessä. Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 500 vuotta Cranach nuoremman syntymästä ja Luther-vuosikymmenen juhlallisuuksiin liittyy reformaation ajan taiteen erityinen huomioiminen.

 

Kaupunkikassoista nykyajan sosiaaliseen vastuuseen

Reformaation keskiössä on täysivaltainen kristitty, joka kasteen kautta on sidottu yhteiseen pappeuteen. Mahdollisuus lukea Jumalan sanaa äidinkielellään avaa ovet Jumalan sanan mukaiseen elämään, kuten lähimmäisenrakkauteen. Luterilainen reformaatio pani alulle sosiaalisen uudistuksen. Köyhyyden lieventämiseksi Luther suositteli perustamaan kassoja kaikkiin kaupunkeihin. Näihin kerättiin hyväosaisilta varoja vanhusten, sairaiden ja orpojen huoltamista varten. Tämä lähimmäisenrakkauden velvoitteesta lähtenyt perinne yhteiskunnan velvollisuudesta huolehtia vähäosaisista on säilynyt luterilaisuuden vahvoilla vaikutusalueilla Saksassa ja Pohjoismaissa. Kun Erich Honecker Luther-juhlavuonna 1983 ylisti reformaattorin ajatuksia, muisti hän korostaa, että sosialistisessa yhteiskunnassa on muun muassa Martti Lutheria seuraten poistettu ihmisen harjoittama toisen ihmisen riisto.

 

Vaikka kirkollinen elämä ahdistettiin marginaaliin, otettiin Itä-Saksassa kuitenkin Lutherista irti kaikki idealismihyöty. Tämä takasi sen, etteivät reformaation merkittävät nähtävyydet näivettyneet, niin kuin oli lähellä käydä esimerkiksi Meissenille. DDR:n aikaan protestanttiset kirkot tarjosivat turvaa toisinajattelijoille ja erityisesti 1980-luvulla kun virallisen valtiokoneiston vastustaminen sai laajempaa jalansijaa, toisinajattelijat kokoontuivat kirkoissa. Jo huhtikuussa 1990 tunnusti ministeripresidentti Lothar de Maizière kirkon roolin toisinajattelun tyyssijana DDR:n 40-vuotisen taipaleen varrella.

 

Wittenberg, reformaation äitikaupunki

Dresden on loistokas, Berliini historiallinen, Erfurt elinvoimainen, Eisleben eterinen, Eisenachilla on Wartburg, Buchenwaldilla on sanomansa, Meissen on mainio, mutta kaiken kruunu on Wittenberg, Lutherstadt Wittenberg. Siellä kokee olevansa reformaation keskiössä, kaupungissa, joka on Lutherin ja hänen aikalaistensa muovaama. Kun Martin Luther vuonna 1511 muutti Erfurtista Wittenbergiin, siirtyi hän suurkaupungista melkeinpä kyläpahaseen. Wittenbergillä ei ollut poliittista eikä kulttuurista merkitystä. Kunnianarvoisasta Erfurtin yliopistosta Luther siirtyi pieneen opinahjoon, joka tuolloin oli ollut toiminnassa vain vuosikymmenen ja oli yhä rakennusvaiheessa. Keskeneräisellä Wittenbergin luostarilla oli vähän tarjottavaa kun vertaa Erfurtin merkittävään augustinolaiskonventtiin.

 

Luther kiintyi Wittenbergiin, asui ja vaikutti siellä 35 vuotta kolmen eri vaaliruhtinaan aikakautena ja sinne hänet myös on haudattu. Luther, sitoutuneet vaaliruhtinaat, Melanchthon, monet muut hengenmiehet, Cranachit ja luonnollisesti Katharina von Bora vaikuttivat toiminnallaan siihen, että Wittenberg nykyään on maailmankuulu kaupunki, jonne vaelluksen virta on katkeamaton. Wittenberg on luterilaisten Rooma ja sinne on meidänkin vielä syytä vaeltaa, koska jäivät Raatihuoneentorin reformaattorien patsaat näkemättä. Viimeistään juhlavuonna 2017 olisi uusi vierailu paikallaan.

 

Mikäli yksityiskohdat kiinnostavat, lue matkapäiväkirjani, joka etenee päivä päivältä.

Sirpa-Maija Vuorinen



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.