SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Wittenberg-Eisenach-Wittenberg, tiistai 4.5.

Katharinanovi Lutherruusu Katharinanoven koristeena. Wittenbergin augustinolaisluostari, Lutherin koti 35 vuotta. Eislebenin vilkasta torielämää valvoo Martti Lutherin komea patsas.

Wittenbergin aamu valkeni viileänä. Matkalaukkuihin oli pakattu kesähepeneitä, mutta oli villatakkiakin, ja niille tuli nyt käyttöä. Lähdimme kävelemään kohti Lutherin pitkäaikaista kotia, augustinolaisluostaria. Rakennus on mahtava ja luostarin sisäpihaan astutaan vaikuttavan porttiholvin kautta. Magnoliapuu kukkii ja pihassa on näkyvällä paikalla Katharina von Boran patsas. Katharina on kuvattu hyvin dynaamisena henkilönä, jota hän varmasti olikin.

 

Kokoonnumme Helenan ympärille ja hän pitää mustasta vihkostaan meille aamuluennon, jossa runsas Luther-tietopaketti. Luostari on Johann von Staupitzin perustama 1502. Staupitz oli Lutherin opettaja Erfurtin yliopistossa ja myös rippi-isä. Luther arvosti tätä suuresti. Luther oli augustinolaismunkkina ensin Erfurtissa ja välillä opintojen takia Wittenbergissä1508–1509. Vuodesta 1511 alkaen hän eli, asui ja vaikutti täällä ja täältä käsin.

 

Vuonna 1522 luostaritoiminta loppui ja 1524 vaaliruhtinas Juhana Horjumaton lahjoitti rakennuksen Lutherille. Sen jälkeen, kun Katharina von Bora ja Luther olivat 1525 solmineet avioliiton, tuli talosta pappila, jossa elettiin vilkasta perhe- ja seuraelämää.

 

Huomiomme kiinnitettiin mahtavaan Katharinanoveen, joka koristeellisuudessaan oli vaikuttavan näköinen. Ovi on saanut nimensä siitä, että Katharina von Bora lahjoitti oven miehelleen syntymäpäivälahjaksi. Ovea reunustaa hiekkakivestä veistetty myöhäisgoottilainen kaarimuoto, jota kutsutaan aasinseläksi tai kölikaareksi. Kiviveistos luo oven ylle baldakiinin. Kaari huipentuu goottilaiseen ristikukkakoristeeseen, jonka molemmin puolin on vuosiluku 1540. Toisella puolella ovea on suurikokoinen sinettikuva Luther-ruususta ja toisella puolella Martti Lutherista tohtorinhattu päässään. Tämä on yksi vanhimpia kivestä veistetyistä Lutherkuvista.

 

Luther-ruusu on Lutherin sinetti. Hän on kuvannut sen symboliikkaa 1530 kirjeessään nürnbergiläiselle kaupunginkirjuri Lazarus Spenglerille: Keskuksena on musta risti luonnollisen värisen sydämen sisällä. Sillä joka sydämestään uskoo, on vanhurskas. Tämän sydämen tulee olla valkoisen ruusun sisällä, jotta näkyisi, että usko tuo mukanaan iloa, lohdutusta ja rauhaa. Ruusu on valkoinen, sillä valkoinen on henkien ja enkelien väri. Ruusun tausta on taivaansininen, sillä sielun uskon tuoma ilo on tulevan taivaallisen riemun alkua. Ja tätä taustaa ympäröi kultainen rengas, sillä taivaan autuus jatkuu ikuisesti, ilman loppua ja on kaikkea iloa ja omaisuutta arvokkaampaa, niin kuin kulta on malmeista arvokkainta ja jalointa. Luther-ruusua kiertää latinankielinen teksti: Vivit, joka tarkoittaa Hän elää.

 

Lutherhaus: Leben-Werk-Wirkung 

Lutherhaus on Unescon maailmanperintölistalla ja sinne on koottu maailman suurin reformaatiohistoriallinen näyttely tunnuksella Martin Luther: Leben-Werk-Wirkung (Martti Luther: Elämä-teot-vaikutus). Rakennuskompleksi on käynyt läpi laajan saneerauksen ja on näytteillepanoltaan tyylikkäästi toteutettu museo. Talossa on esillä runsain määrin Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan, käyttämänsä viitta ja saarnatuoli. Esillä on myös hyvinvointivaltion esikuva, kaupungin kassan raha-arkku, josta jaettiin rahaa avun tarpeessa oleville kaupunkilaisille. Lutherin kodin esineistöä ovat pöytä, tuoleja ja kakluuni Lutherstubessa, kokoelma tuvassa on aito.

 

Esillepanossa on reformaattorin verbaalilahjakkuus näyttävässä osassa. Hänen viisauksiaan on ladattu kaikkialle. Glaube an Christus und tue was du schuldig bist zu tun in deinem Berufe. Usko Kristukseen ja tee mitä sinun on kutsumuksessasi tehtävä. Ich wollte meine Käthe weder gegen Frankrecih noch gegen Venedig eintauschen. En voisi vaihtaa Kätheäni Ranskaan enkä Venetsiaan.

 

Esillä on myös 1534 Wittenbergissä painettu Raamattu, Lutherbibel, puuveistos kaksoispietá.

 

Lucas Cranach vanhemman työ kymmenen käskyä on vaikuttava maalaus, joka on vuodelta 1516. Se oli Wittenbergin raadin tilaustyö. Ajatus oli, että oikeusistuimella on aina Jumalan käskyt silmiensä edessä. Taulu tuotiin 1878 Luthertaloon. Jokainen käsky on kuvattu omana kuvanaan liittyen 1500-luvun alun ihmisten arkielämään. Enkelit ja demonit toistuvat kuvituksessa. Sillä, joka noudattaa käskyjä on enkeli puolellaan. Rikkureilla taas demonit. Kuvan ylitse kaartuu sateenkaari, joka muistuttaa Jumalan ensimmäisestä liitosta kansansa kanssa.

 

Katharina von Bora oli syntynyt 1499 köyhtyneen aatelisen tyttärenä. Vuonna 1504 tyttö lähetettiin kouluun Brehnan benediktiiniluostariin Halleen. Neljä vuotta myöhemmin Katharina siirtyi Nimbschenin luostariin Grimmaan ja antoi siellä vuonna 1515 nunnalupauksen. Näin hänestä tuli nunna aikaisemmassa mahdollisessa vaiheessa.

 

Pääsiäisenä 1523 Katharina pakeni yhdessä yhdentoista muun nunnan kanssa luostarista sillitynnyreihin piiloutuneina. Turvapaikka löytyi Wittenbergistä taidemaalari Cranach vanhemman luota. Katharina kiintyi pian kaupungissa opiskelevaan Hieronymus Baumgärtneriin, varakkaan nürnbergiläisen perheen poikaan. Baumgärtnerin vaikutusvaltaiset vanhemmat eivät kuitenkaan hyväksyneet nuorten ystävyyttä. Myös Lutherin sovitteluyritys epäonnistui. Dosentti ja pappi Glatz Orlamündestä kosi Katharinaa, mutta tämä vastasi kieltävästi. Nuoren Katharinan kerrotaan myöntäneen Nikolaus Amsdorfilaiselle, että hän halusi naimisiin Lutherin kanssa. Luther taas oli kiinnostuneempi Ave Schönfeldiläisestä, toisesta Nimbscherin luostarista karanneesta nunnasta.


Niin kuitenkin kävi, että Katharina von Bora ja Luther kihlautuivat ja menivät naimisiin samana päivänä, 13. kesäkuuta 1525. Katharina Luther piti hyvää huolta kotitaloudesta, hyödynsi luostarin panimo-oikeutta, hoiti karjaa ja viljeli maata. Perheen ensimmäinen poika, Johannes (Hans) syntyi 7. kesäkuuta 1526. Joulukuun 10. päivänä 1527 syntyi Elisabeth-tytär, joka kuoli jo kahdeksan kuukauden ikäisenä. 4. toukokuuta 1529 syntynyt Magdalena kuoli 13 vuoden ikäisenä. Vuosina 1531, 1533 ja 1534 syntyivät vielä pojat Martin ja Paul sekä tytär Margarethe. Kaikki nykyään elossa olevat Lutherin jälkeläiset polveutuvat Margarethesta. Vuonna 1546 Katharina pakeni Schmalkaldenin sotaa Dessauhun ja Magdeburgiin. Hän kuoli 20. joulukuuta 1552 Torgaussa ollessaan siellä paossa Wittenbergissä riehuvaa ruttoa.

 

Lutherin talossa asui myös opiskelijoita ja talo oli vieraanvarainen myös matkalla olijoita kohtaan. Lutherin kuuluisat pöytäpuheet juontavat juurensa ajoilta, jolloin tavattiin aterioilla ja keskusteltiin.

 

Martti Luther osasi antaa hyvää palautetta vaimolleen. Hän aina kehui tämän taloustaitoja ja viisautta todeten muun muassa, että taloudenpitoon liittyvissä asioissa hän luottaa Kätheen, muissa asioissa Pyhään Henkeen. Hänen kerrotaan myös usein toistaneen, että olisi homehtunut olkisäkilleen, ellei Katharinaa olisi ollut.

 

Meidän oli aika siirtyä uuteen Luther-kohteeseen ja nousimme bussiin, ja matka jatkui kohti Eislebeniä. Kuljettajaksi saimme Herra Schubertin.

 

Aamuhartaus pidettiin bussissa. Raamatunkohtina luettiin Psalmista 126 ja Joh. 17. Veijon raamatunselityksestä jäi mieleen se, että saamme kutsua Jumalaa isäksi. Saamme aina lähestyä Jumalaa puhuttelemalla häntä isänä. Martti Luther kehotti kristittyjä aamulla vuoteesta siunaamaan itsensä pyhällä ristinmerkillä. Tämä tosin käännettiin suomeksi katolisuuden pelossa aikaisemmin väärin ja kehotettiin laittamaan kädet ristiin.

 

Martin Luther syntyi 10.11.1483 ja seuraavana päivänä hänet kastettiin. 11.11. on yhden keskiajan rakastetuimman pyhimyksen Martinus Toursilainen eli Pyhän Martinuksen (316–397) muistopäivä ja Lutherin poika sai nimensä tämän mukaan. Martinus Toursilainen tunnetaan köyhien auttajana ja kristillisen veljeyden esikuvana. Lutherin isä Hans Luder oli perinnöttömäksi jäänyt talonpoika. Martin syntyessä perhe piti majaansa Eislebenissa, mutta jo seuraavana kesänä Hans etsi kaivosmiehen töitä läheisestä Mansfeldin pikkukaupungista. Sukunimi oli Martin-pojan syntyessä Luder ja vanhemmat pitivät tämän nimen. Martin muotoili sen myöhemmin muotoon Luther.

 

Kaivostyö kannatti, ja Hans vaurastui. Martinin ollessa seitsenvuotias isällä oli jo oma kuparikaivosyritys, ja pian hänestä tuli myös Mansfeldin kaupunginneuvoston jäsen. Lutherin äiti Margarete huolehti suuresta lapsikatraasta ja taloudesta. Hans toivoi pojastaan lakimiestä, koska isien tapaan unelmoi, että pojalla olisi hyvän koulutuksen myötä taloudellisesti helpompaa ja tie silotetumpi kuin mitä hänellä itsellään oli ollut.

 

Von daher bin ich - Martin Luther und Eisleben

Ensimmäinen kohteemme Eislebenissä oli Lutherin syntymäkoti. Tosin alkuperäinen talo paloi 1689. Kaupunki kuitenkin osti tontin ja rakennutti paikalle vastaavan talon. Jo 1700-luvun alussa haluttiin pitää avointa museota Lutherin jalanjäljissä kulkijoille. Näin ollen on Lutherin syntymäkoti yksi saksalaisen kielialueen vanhimmista kotimuseoista.

 

Talon pääsisäänkäyntiä koristaa komea Luther-reliefi, jossa teksti Gottes Wort ist Luthers Lehr, darum vergeht sie nie und nimmermehr. Jumalan sana on Lutherin oppi, siksi se ei ikinä häviä.

 

Von daher bin ich - Martin Luther und Eisleben (Täällä ovat juuret - Martti Lutherilla ja Eislebenillä). Nämä Lutherin sanat johdattelevat syntymäkodin laajaan, tyylikkäästi koottuun näyttelyyn Lutherin perheen jalanjäljillä. Esillä on keskiajan hurskauselämään ja arkielämään liittyvää esineistöä, ja perheen asuntokin on esillä sen näköisenä kuin tutkijat ovat päätelleet sen olleen. Esineistössä on myös puusta veistetty hopeoitu joutsen, joka on Lutherin suvun tunnus. Tähän liittyy legenda, jonka mukaan Jan Hus (Husa on tsekiksi hanhi) on todennut roviollaan: Minut, joka olen hanhi, te nyt poltatte, mutta jälkeeni tulee joutsen, joka laulaa, eikä sitä polteta. Nämä sanat ovat esillä Wittenbergin Luthertalossa.

 

Suurikokoiset maalaukset Lutherista ja Melanchthonista 1600-luvulta ja 1500-luvulta oleva puuleikkauksin koristettu alttaritaulu ovat osa kokoelmia samoin kuin Lutherin vanhempia kuvaavat maalaukset.

 

Lutherin syntymäkoti on esimerkillinen ajankuvaa esittelevä kokonaisuus, jota on kehitetty ja rakennettu lisää. Kokonaisuus on saanut myös kolme merkittävää tunnustusta arkkitehtuuristaan.

 

Eislebenin kaupunkikuvaa värittävät myös monet Luther-kahvilat ja ravintolat. Lounaan söimme Lutherschenke Eislebenissä eli Eislebenin Lutherkrouvissa. Ulkopuolella oli kutsuva mainos, jossa luonnollisesti Lutherin kuva ja sitaatti: Ich fresse wie ein Böhme und saufe wie ein Deutscher, dafür sei Gott gedankt! (Syön kuin böömiläinen ja juon kuin saksi. Siitä kiitos Jumalalle!) Ateriasta ei jäänyt mieleen kuin herkullinen aladoopi, mutta sehän oli jo paljon. Krouvi tarjosi luonnollisesti myös aitoa Luther-olutta ja se oli oikein maistuvaa.

 

Pikaisesti pistäydyimme myös Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkossa (St. Petri-Pauli-Kirche), joka on Lutherin kastekirkko. Sitä oltiin juuri sulkemassa ja näin visiittimme jäi lyhyeksi. Ehdimme kuitenkin nähdä isokokoisen kivisen kahdeksankulmaisen kastemaljan, joka on 1400-luvun lopulta. Luther on oletettavasti kastettu kirkon tornin kappelisissa ja vuonna 1904 tämä tila sisustettiin kastekappeliksi. Seinällä on kuvat Lutherista ja hänen vanhemmistaan. Itse kirkkorakennus on valmistunut 1486-1513 ja torni juontaa juurensa jo vuodelta 1447.

 

Keskellä kaupungintoria kohoaa mahtava Luther-patsas. Torilla oli myyntikojuja toinen toisensa vieressä ja vilinää kun tavara vaihtoi omistajaa. Kauniita käsitöitä ja käyttötavaraa. Vihanneksia ja hedelmiä on monissa kojuissa eikä parasta parsasesonkia voi olla huomaamatta. Ylväänä Martti Luther valvoo nykymenoa korkeuksistaan.

 

Patsas on pystytetty Lutherin 400-vuotissyntymäpäivän kunniaksi 1883 ja on Rudolf Siemeringin käsialaa. Mahtavaa sokkelia koristavat reformaattorin elämänvaiheita kuvaavat reliefit.

 

Andreaankirkon vaikuttava kellotorni kohoaa torin laidalla. Tässä kirkossa Martti Luther piti viimeiset neljä saarnaansa. Saarnatuoli on edelleen paikallaan ja lähes alkuperäisessä asussaan. Jälkipolville on säilynyt myös tieto hänen viimeisen saarnansa raamatunkohdasta, joka on Matt 11: 28: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

 

Kirkko on 1400-luvulta, mutta vaurioitunut kaupunkipaloissa 1498 ja 1601. Sen jälkeen sitä on palautettu alkuperäiseen asuunsa, mutta 1877 korjauksissa keskiaikainen olemus paljolti hävisi. Kirkossa on myöhäisgotiikan ajalta oleva puuleikkauksin koristettu alttarikaappi, jossa kuvattuina pyhät Katriina, Barbara, Stefanus, Marian kruunaus ja kirkon suojeluspyhimys pyhä Andreas sekä pyhät Nikolaos ja Laurentius. Alttarikaapin tekijä on tuntematon.

 

Kirkossa on myös Mansfieldin kreivien hautamuistomerkkejä. Esimerkiksi Ernst II:n, Hans Albrectin, kreivi Hoyer VI:n. Eislebeniin Lutherin viimeiselle matkalleen toi Mansfieldin kreivien riitaisuudet, joita hän pyrki sovittelemaan. Luther oli hyvin kiintynyt Mansfeldin kreivikuntaan, jota piti kotimaanaan ja tunsi myös kreivit. Erityisen läheinen hän oli kreivi Albrectin (1486–1560) kanssa, mutta myöhemmin hän kritisoi tätä rahanahneudesta. Mansfeldin kreivikunta oli vuonna 1475 jaettu kahteen osaan: Mansfeld-Vorderort ja Mansfeld-Hinerort (etu- ja takamaa) ja tästä riitaisuudet olivat alkaneet. Hinterortin (takamaan) kreivi Albrecht lopulta pyysi Lutheria välittäjäksi. Luther teki kolme matkaa Mansfeldiin ja hänen viimeinen sovittelunsa tapahtui Eislebenissä ja se olikin tuloksekas.

 

Luther asui kaupunginkirjuri Drachstedin talossa, jossa myös neuvottelut tapahtuivat. Hänen terveytensä oli heikko ja hän kuoli tässä talossa 18.2.1546. Taloon johtaa kadulta ovi, jota reunustaa upea kölikaari. Se on tyyliltään lähellä Wittenbergin Lutherhausin Katharinanoven reunuskaarta. Talon näyttelyssä on luettavissa Lutherin rauhanneuvottelijan-ajatuksia ja hänen sanomaansa uskostaan ja uskollisuudestaan reformaation ajatuksille. Lutherin kuolinvuoteen ääressä olivat pojat Paul ja Martin, palvelija Ambrosius, Justus Jonas, Michael Coelius ja Johannes Auri.

 

Suurikokoinen Wilhelm Papen (1905) maalaus, Luthers letztes Bekenntnis, kuvaa hänen viimeisiä hetkiään.

 

Vitriineissä on Lutherin kuolinnaamio ja arkunpeite. Kuolinvuode on paikallaan makuuhuoneessa.

 

Eisleben muistaa Lutherinsa

Luther on kuollut, mutta Eisleben elää Lutherista, kuten muutkin Luther-kaupungit. Eipä aikaakaan kun löysimme Luthers Süsses-Stübchen -kahvilan eli Lutherin herkkutupa. Siellä olikin saksalaistyyliin varsin vaikuttava kakku- ja leivoskokoelma, josta jokainen sai valita mieleisensä. Hyvältä maistui, eikä laskunmaksukaan tuntunut raskaalta kun kotimaan hintoihin vertaa.

 

Lutherin syntymäkoti ja kuolintalo ovat Unescon maailmanperintölistalla.

 

Vähitellen oli aika hakeutua herra Schubertin bussiin ja ajomatka Wittenbergiin alkoi. Paluumatkalla sulattelimme Eislebenin kokemuksia. Helena oli varautunut tätäkin hetkeä varten. Hän oli suomentanut luvun kirjasta: Wenn du geredet hättest, Desenmona. Julkaisu on Christine Brücknerin monologikokoelma. Kirjailija on sanoittanut historian henkilöiden ajatuksia. Kirjan lehdillä puhuvat mm. Desemona, Christiane von Göethe, Kamelianainen, Katharina von Bora.

 

Kiinnostuksella kuuntelimme, kun Helena lempeällä äänellään luki Katharinan ajatuksia taloudenhoidosta, rakkaudesta, uskosta, lastenhoidosta, säästäväisyydestä ja lupauksista. Helenan suomennos oli sujuvaa ja soljuvaa. Ehkäpä hän voisi suomentaa lisää naisten ajatuksia ja ne voitaisiin saada julkaistuksi myös Suomessa.

 

Ennen saapumista Wittenbergiin piti Veijo iltahartauden. Aluksi laulettiin Lutherin virsi 446. Hartauden tekstinä oli muun muassa Roomalaiskirjeen 5 luku. Roomalaiskirje oli yksi Lutherin rakkaimmista raamatunkirjoista. Puheessa Veijo pohti Kristuksen asemaa eri kirkkokuntien opetuksessa. Luther joutui aikanaan taistelemaan katolisen kirkon silloisia vääristyneitä oppeja vastaan. Hän korosti, että pelastus on yksinomaan Kristuksen varassa. Lopuksi laulettiin virsi 422: Jeesus Kristus nimeäsi, hyvyyttäsi kaikki kielet kiittäkööt. Kaikki kansat laulullansa, lahjoillansa ylistykseen yhtykööt.

 

Illansuussa saavuimme Wittenbergin Lutherhotelliin, jossa pitikin jo valmistautua seuraavan aamun varhaiseen lähtöön. Wittenbergin iltaelämä oli äärimmäisen rauhallista, turisteja ei vielä toukokuussa ollut paljoa ja kaupungin oma väki tuntui viihtyvän kodeissaan. Wittenberg kuuluu myös Saksojen yhdistymisen jälkeen muuttotappiokaupunkeihin. Ei edes nuorisoa näkynyt turuilla ja toreilla. Asukkaita on noin 50 000 ja puolisen miljoonaa turistia vierailee vuosittain tässä keskeisessä Lutherkaupungissa.

 

Pienissä ryhmissä hakeuduimme seurustelemaan eri paikkoihin. Meidän seurueemme vaelsi Tante Emmas Bier- & Cafehausiin. Eipä päässyt asia unohtumaan kun seinällä olivat Lutherin 95 teesiä. Paikalle tuli myös Juhani Holma, joten Agricola-keskustelu saattoi jatkua.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.