SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Wittenberg-Erfurt, keskiviikko 5.5.

Luther-Melanchthon-Gymnasiumin tarunhohtoinen julkisivu. Rihkamasillan puuristikkotalot vanhoine ikkunalasineen pysähdyttävät kauneudessaan. Erfurtin augustinolaisluostarin sisäpihan kattoikkuna heijastaa tähtenä auringonvaloa. Predigerkirchen korkeuksissa olevat lakikivet toistavat kristillistä symboliikkaa.

Aamulla varhain heräilimme ja ajatukset alkoivat siirtyä Erfurtin suuntaan. Astelimme vähitellen bussiin ja ystävällinen herra Schubert oli jälleen vastaanottamassa. Tällä kertaa viimeisenä Wittenberg-kohteena tutustuimme Luther-Melanchthon-Gymnasiumin raikkaaseen rakennukseen.

 

Rypsipeltoja riitti ja kukinta oli parhaimmillaan.Kysymys ei ollutkaan mistä tahansa koulukiinteistöstä, vaan maailmankuulun itävaltalaisen arkkitehti Friedensreich Hundertwasserin (1928–2000) suunnittelemasta persoonallisesta 1970-luvun DDR-aikaisen rakennuksen rungolle 1997–1999 rakennetusta koulutalosta. Mielikuvitusrikas, sadunhohtoinen lopputulos on muutosrakentamisen mestarinäyte.

 

Aamuhartautena oli ortodoksisen perinteen mukainen palvelus, jonka toimitti lehtori Marianne Kantonen. Saimme palveluksen kaavan, joten myös muut kuin ortodoksit voivat seurata ja osallistua. Palvelus toi idän kirkon vanhan hartausperinteen Keski-Euroopan hektiselle autobaanalle. Osallistuminen oli rauhoittava kokemus.

 

Bussi soljui eteenpäin Saksan halki Saksan pohjoisimman viinialueen. Taakse jäi Saksi-Anhalt ja tähtäimessä oli Thüringen. Viiniköynnöstä on kasvatettu jo tuhannen vuoden ajan Saalen ja Unstrutin jokilaaksojen jyrkillä ja tasanteisilla kalkkikivirinteillä, metsien, poppelilehtojen ja laajojen tasankojen ympäröimässä herkässä kukkulamaisemassa. Tämä pieni viinialue tunnetaan kuivista viineistään. Rivaner, Weissburgunder (Pinot Blanc) ja Silvaner ovat tärkeimmät lajikkeet.

 

Keltaisena kukkivat myös laajat rypsipellot. Ne tuottavat raaka-ainetta muun muassa biodieseltuotantoon. Ajomatkaksi Wittenbergistä Erfurtiin oli arvioitu kolmisen tuntia, mutta jonkin verran enemmän aikaa tarvittiin, kun moottoritiellä liikenne välillä on pysähdyksissä tuiki tavallisen saksalaisen Staun eli patoutuman johdosta. Helena kertoi, että Saksan autobaanat ovat kovassa kulutuksessa myös sen vuoksi, että Saksa on kauttakulkumaa eteläiseen Eurooppaan.

 

Suomen Ekumeenisen Neuvoston esittely kuului tämän bussimatkan ohjelmaan. Esittelin tämän päivän haasteita ja pyrkimyksiä. Uusi julkaisu Ekumeeninen kasvatus sai myös julkisuutta.

 

Bussimatkojen aikana tuli usein puhetta siitä, miten kaikkialla on kaunista ja siistiä. Usealla oli omia kokemuksia matkanteosta Itä-Saksan aikaan ja muistelu siitä, miten oli synkkää ja pimeää, tulvi usein keskusteluun. Myös kuljettajamme herra Schubert oli syntyjään itäisen Saksan puolelta ja hänkin kertoi ajoista, jolloin talojen julkisivut eivät suinkaan olleet niin puleerattuja kuin nykyään.

 

Helena ja Peter kertoivat myös siitä, miten itäsaksalaiset olivat kovia varastoimaan tavaraa silloin kun sitä oli saatavilla, sillä aina voi vaihtaa johonkin jota tarvitsee. Erfurtista heille oli jäänyt mieleen, miten ystävä oli huomannut kaupan ikkunassa umpiotölkkejä ja ostanut koko kaupan varaston, vaikkei hänellä umpiointia mielessä ollutkaan. Aina voi vaihtaa tarpeelliseen! Ja umpiointi oli Itä-Saksassa todella suosittua, kun oli pulaa esimerkiksi pakastimista.

 

Erfurt, Lutherin ensimmäinen yliopistokaupunki

Lähestyessämme kaupunkia kertoi Helena Erfurtin historiasta. Kaupungin nimi (vanh. Erphesfurt) juontaa juurensa sen maantieteelliseen sijaintiin Gera-joen matalikkoalueella. Sana Erph tai Erphesa merkitsee ruskeaa vettä ja furt = matalikko.

 

Kaupungin yhteydessä mainitaan Pyhä Bonifatius (n. 672/675–754), joka oli keskiajan tunnetuimpia lähetystyöntekijöitä. Hän oli britannialaissyntyinen lähetystyöntekijä, joka perusti näille maille piispanistuimen. Hän perusti useita luostareita ja piispanistuimia ja loi alueelle kirkollisen organisaation. Bonifatius teki samaa kuin piispa Henrik meillä Suomessa.

 

Kaarle Suuri perusti näille main rajakauppapaikan, karlolinkien ja slaavilaisten kaupankäyntiä silmälläpitäen. 1120 Erfurt sai kaupunkioikeudet, piispanistuin oli siirtynyt Mainziin. Vähitellen kaupankäynti alkoi entisestään kukoistaa ja erityisen merkittävä tuote oli sinistä väriainetta tuottavan Waid-kasvin viljely, suomeksi värimorsinko (Isatis tinctoria). Alueen tälle kasville suotuisat ilmasto-olosuhteet soivat yleensä hyvän sadon. Sininen väriaine on kasvikunnassa harvinaista. Sininen väriaine on värimorsingossa värittömän indikaanin muodossa olevaa indigo-väriaineen esiastetta. Aidosta indigokasvista saadaan syvempi sininen kuin värimorsingosta, mutta värimorsingon sininen on kestävämpää. Kun eurooppalaiset löysivät meritien Intiaan, indigon tuonti syrjäytti värimorsingon kysynnän.

 

Myös Mestari Eckhartin nimi on Erfurtin yhteydessä mainittava. Tämä teologi, filosofi ja mystikko syntyi Erfurtissa 1260.

 

Kaupungin arvo nousi, kun sinne 1392 perustettiin yliopisto. Martti Luther tuli Erfurtiin 1501 ja kirjoittautui yliopistoon lukemaan lakia. Lupaavasti sujuneet lakimiesopinnot kuitenkin katkesivat, kun Martti-nuorukainen joutui äkilliseen ukkosmyrskyyn. Salama iski lähelle ja Martti joutui kuolemankauhun valtaan. Hän teki lupauksen pyhälle Annalle, kaivosmiesten suojeluspyhimykselle, että jos selviää myrskystä, hän menee luostariin. Hän piti lupauksensa ja 17. heinäkuuta 1505 Luther anoi pääsyä Erfurtin augustinolaisluostariin. Erämaaisien ankara kurinalaisuus ja samalla ahkera opiskelu ja tieteenharjoitus olivat ominaista tälle luostarille. Martti Luther opiskeli ahkerasti ja sopeutui luostarielämään. Hänet vihittiin papiksi 1507 Erfurtin tuomiokirkossa.

 

Saapuminen Erfurtiin oli elämys. Bussimme pysähtyi torin laitaan. Huikean kaunis näkymä avautui eteemme. Kaksi jylhää kirkkoa mäellä, tuomiokirkko ja Severikirche, Pyhän Severuksen kirkko. Tunnelma on melkein sadunomainen. Koko rakennuskanta näyttää vanhaa kunnioittavalta ja tyylikkäältä, on runsaasti puuristikkotaloja (Fachwerkhäuser).

 

Saimme tietää, että torilla on adventin aikaan kuuluisa joulutori ja Martin-markkinat 10.11, jolloin on Martti Lutherin syntymäpäivä. Samalla muistetaan Martin Toursilaista, joka on Erfurtin suojeluspyhimys.

 

Kaupungin monista kirkoista tutustuimme ensimmäiseksi Pyhän Mikaelin kirkkoon, joka on luterilainen kirkko ja rakennettu 1278–1290. Vuodesta 1392 se on ollut yliopiston kirkko. Luther on saarnannut kirkossa 1522. Kiintoisa kuriositeetti on, että ensimmäinen katolinen pappi on vihitty avioliittoon tässä kirkossa 1521.

 

Alttaritaulu on vuodelta 1633 ja on erfurtilaisen pormestarin (Ratsmeister) epitafi, joka kuvaa viimeistä ehtoollista. Taulu on ollut aikaisemmin Predigerkirchessä, mutta tuotu tähän kirkkoon 1960. Ehtoollisosio on keskellä ja molemmilla puolilla on kuvattuna neljä evankelistaa symboleineen. Urut ovat koristeelliset, rakennettu 1650–52. Ne on myöhemmin rakennettu uudelleen ja niissä on hyvä sointi. Kirkossa järjestetäänkin paljon konsertteja.

 

Kirkon tornissa on Erfurtin vanhin kirkonkello. Kirkon takana on viehättävä kirkkopiha, joka edustaa myöhäisgoottilaista rakennustyyliä.

 

Tutustumisen jälkeen olikin aika siirtyä lounaalle kultaiseen joutseneen (Zum Goldenen Schwan). Ravintola on yksi kaupungin vanhimpia profaaneja rakennuksia, jonka kellarissa on edelleen osia 1200-luvulta. Ravintolatoiminnan juuret ulottuvat vuoteen 1775. Rakennus oli kuitenkin 1980-luvun loppua kohti tultaessa niin huonossa kunnossa, että ravintolatoiminta piti lopettaa. Rakennus pääsi Saksojen yhdistymisen jälkeen kaupungin hätäsaneerausohjelmaan ja vuonna 2002 aloitettiin ravintolatoiminta uudelleen saneeratuissa tiloissa.

 

Lounaaksi meille tarjoiltiin salaattia ja pääruoaksi Schweinegulasch mit Apfelrotkohl und Thüringer Klößen. Kiintoisinta olivat klößenit. Näitä täytettyjä perunamössöpalloja kutsutaan myös Knödeleiksi ja muillakin nimillä, mutta Thüringenissä ne ovat juuri Klößen. Minusta ne ovat hyviä, mutta keskusteluissa kävi ilmi, etteivät ne ihan kaikkien herkuksi muodostuneet. Punakaali oli aikatavalla mausteista, olikohan siinä liikaa neilikkaa? Ja gulassi oli suolaista, mutta tämä oli tietysti ravintolan myyntikikka, koska heillä oma olutpanimo.

 

Kierros johti Rihkamasillalle (Krämerbrücke), 120 metriä pitkälle 32 asuintalon siltakokonaisuudelle, joka on ainutlaatuinen koko Euroopassa. Nimi on osuva, sillä sillan talojen kivijalat ovat kauppoja pullollaan ja kaikenlaista kaunista myydään, on käsitöitä, veistoksia, taidelasia. On kirjakauppoja, antiikkiliikkeitä ja ihan mitä vaan kaunista ihailtavaa ja ostettavaa. Sillan puuristikkotalot on niin somasti entisöity, ettei enää parempaa voi toivoa. Satumainen tunnelma kerta kaikkiaan. Asuapa täällä!

 

Kävelykierroksemme jatkui Kalatorille (Fischmarkt), joka renessanssiajan rakennuksineen on harvinaisuus Saksanmaalla. Keskellä toria kohoaa korkealla pylväällä kaupungin suojeluspyhimyksen, pyhän Martinuksen patsas. Punasävyinen runsaskoristeinen porvaristalo on nimeltään Zum Breiten Herd (ison hellan ääressä), rakennuksen fasadissa on mm. kuvattuna viisi aistia koristeellisin kuvioin. Martinuksen pylvään takana on rakennus nimeltään Zum roten Ochsen, jonka koristelussa on muun muassa kreikkalaisen taruston muusat, jotka kuvaavat viikonpäiviä.

 

Augustinolaisluostari huokuu historiaa

Augustinolaisluostari oli seuraava kohteemme. Istahdimme kapitulisaliin ja lauloimme virren 267, Sua syvyydestä avuksi nyt huudan, Jumalani. Luostarin kirkon kuorissa on vaikuttavan kaunis lasimaalausikkuna. Täällä syntyi keskustelua alttarin sijoittamisesta kiinni kirkon seinään. Varhaisessa kirkossa omaksuttiin käytäntö, että alttari sijoitettiin pyhäkön itäpäädyn läheisyyteen. Ehtoollinen toimitettiin alttarin takaa. Seurakunnan katsoessa kohti alttaria se suuntasi katseensa itään (orienttiin), kohti ylösnousemusta. Sana orientoitua tulee juuri tästä. Keskiajalla kansanusko ja kristinuskon perusteet sekoittuivat ja kansa tuli usein katsomaan taikatemppua, joksi leivän ja viinin muuttuminen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi koettiin. Salamyhkäisyyden korostamiseksi alttarikin siirrettiin pois keskiöstä, kiinni itäseinään. Vatikaanin II kirkolliskokous määräsi alttarit siirrettäväksi takaisin entisille paikoilleen ja näin vanhoihin katolisiin kirkkoihin on alettu rakentaa alttareita keskiosaan. Myös meillä Suomessa on luterilaisissakin kirkoissa alettu siirtää alttaripöytiä niin, että pappi voi toimittaa ehtoollisosan pöydän takaa, eikä hänen tarvitse kääntää selkäänsä seurakunnalle. Tämän tietoiskun antoi Veijo ja lisää voi lukea kirjasta Kirkonmenot.

 

Augustinolaisluostariin oli koottu laaja Lutherin elämänvaiheita kuvaava näyttely. Itse rakennus on rakennustaiteellinen keskiaikaisen luostarirakentamisen muistomerkki. Se tuhoutui pahasti toisessa maailmansodassa, mutta on restauroitu vanhaan asuunsa. Sisätiloissa on kirjasto, munkinkammio, jollainen se oli Lutherin aikaan, vanhoja kirjoja, veistoksia ja esimerkiksi Lutherin ajan ruokailuastiasto, jos toki sekin on vanhan mallin mukaan tehty. Kiintoisa oli esimerkiksi vanha Raamattu, jonka sivuihin Luther oli omalla käsialallaan tehnyt muistiinpanoja ja nämä oli merkitty myös nykysaksaksi. Esillä on myös Lutherin Rooman-matkan vaiheita esittelevä kartta. Luther lähetettiin Roomaan 1510 augustinolaissääntökunnan uudistuskiistaa selvittämään. Sääntökunta oli jakautunut kahtia: observanten ja konventualen. Johann von Staupitz suunnitteli kahden suunnan yhdistymistä, mutta sitä myös vastustettiin.

 

Kun tulimme luostarin sisäpihalle, syntyi uusi merkityskeskustelu. Helena sanoi, että nyt olemme Kreuzgangissa. Suoraan käännettynä se olisi ristikäytävä, mutta sitä nimitystä meillä käytetään ristikirkkojen käytävien risteyksestä. Kreuzgang on neliömäinen holvikäytävien ja keskelle jäävän puistoalueen muodostama kokonaisuus, jollainen on luostareissa. Se on palvellut luostarin oleskelutilana, opetustilana ja sakraalitoimitusten tilana. Keskellä olevan maapalan multiin on myös veljeskunnan jäseniä usein aikaisemmin haudattu. Kreuzgang-nimi saattaa tulla siitä, että ristikulkueet olivat tuossa tilassa yleisiä.

 

Majoituimme InterCity Hotel Erfurtiin. Saimme myös kahden päivän raitiovaunuliput ja jälkeenpäin osoittautui, että Erfurtissa on todella toimiva raideliikenne.

 

Lähdimme tutustumaan keskiaikaiseen dominikaanikirkkoon. Se on saanut nimekseen Predigerkirche (saarnakirkko), koska dominikaaneja kutsutaan myös saarnaajien sääntökunnaksi (Ordo fratrum praedicatorum, OP). Kirkon rakentaminen aloitettiin 1283 ja se on valmistunut kolmessa rakentamisen jaksossa. Mestari Eckhart on ollut juuri täällä toimineen dominikaanikonventin priori. Kuluva vuosi on Saksassa Mestari Eckhartin juhlavuosi kun on kulunut 750 vuotta hänen syntymästään.

 

Reformaation jälkeen kirkko on vuodesta 1525 ollut luterilainen kirkko. Täällä toimitettiin suomenkielinen luterilainen viikkomessu. Läsnä olevan seurakunnan kanssa toimittajina olivat pastorit Veijo Koivula ja Esa Löytömäki sekä kanttori Maria-Kaisa Kropsu. Kirkon urut ovat kuuluisat ja näin ollen siellä järjestetään runsaasti konsertteja. Messun jälkeen kirkkoherra Johannes Staemmler toivotti ryhmämme tervetulleeksi ja informoi Erfurtin kirkollisesta tilanteesta. 200 000 asukkaan kaupungissa 20 % kuuluu kristillisiin kirkkoihin, heistä 15 % on luterilaisia ja noin 5 % katolisia, muita kristittyjä on todella vähän. Aikaisemmin päivällä olin rihkamasillalla huomannut metodistikirkon tunnuksen ja tiedustelin tämän seurakunnan jäsenmäärää. Vastaus oli että noin 120 henkeä kuuluu metodisteihin.

 

Evangelische Predigergemeinde zu Erfurt on seurakunnan nimi ja sillä on 3 000 jäsentä ja yksi kokopäivätoiminen työntekijä, kirkkoherra. Esimerkiksi kanttorille voidaan maksaa vain 25 %:n mukaan. Seurakunnalla on 2 lastentarhaa, joissa 120 lasta. Huomattavaa on, että lasten vanhemmista vain noin 60 % kuuluu kirkkoon. Moni pitää kuitenkin kristillistä profiilia hyvänä. Samoin seurakunnalla on myös evankelinen lukio, siinä seurakunta ei ole omistajana, vaan vaikuttajana. Yksityiskoulujen kuluista 85 % katetaan valtion taholta. Kouluissa on lukukausimaksut ja opettajat saavat alhaisempaa palkkaa kuin valtionkouluissa, mutta opettajia on riittänyt.

 

Koska seurakunnan työntekijöitä on vähän, panostetaan erityisesti nuoriin ja nuoriin perheisiin. Itäisen Saksan kirkoissa on käytössä lähetyskonsepti. DDR:n murtuminen ja aika sen jälkeen asettaa suuret haasteet. Kaupunkilähetys ja diakoniatyö ovat vahvasti esillä.

 

Hautaansiunaamiset ovat dramaattisesti vähentyneet, kertoi kirkkoherra. Tämä on kyllä myös yleissaksalainen ilmiö. Tässä kirkossa toimitetaan vuosittain vain noin 20 hautaan siunaamista ja se on todella vähän. Anonyymit hautaamiset ovat yleistyneet. Jälkeenjääneet eivät niinkään välitä vainajien hautaan saattamisesta eikä hautapaikkojen hoidosta.

 

Kirkkorakennus on hyvin suosittu konserttikirkkona ym. Myös ekumeenista toimintaa on. Kirkko on 75 metriä pitkä ja vaikuttava korkea holvisto luo mahtavan vaikutelman. Lakikivet (Schlussstein), jotka sijaitsevat holvin korkeimmassa pisteessä ovat erityisen koristeelliset ja sisältävät kristillistä symboliikkaa. Kirkon vanhoihin maalauksiin kuuluu esimerkiksi 1300-luvulta oleva Golgatan tapahtumia kuvaava seinämaalaus ja veistos Schmedestedtische Madonna 1300-luvulta. Alttaritaulu on kolmiosainen puuveistos, jonka keskiosassa on ollut kuva Marian kruunaamisesta, mutta se on poistettu ja korvattu protestanttiseen henkeen kuvalla Jeesuksen hautaan laskemisesta. Muutoin osat ovat 1500-luvun asussa ja kuvaavat Jeesuksen syntymää ja itämaan tietäjiä, helluntaita ja ylösnousemusta. Kuoriosan komeat ja korkeat lasimaalausikkunat on koottu särkyneiden ikkunoiden palasista. Sodan aikana viereiseen kirkkoon osui pommi ja se aiheutti paineaallon kautta näiden ikkunoiden tuhoutumisen. Jälkeenpäin ne sitten koottiin ja ovat todella vaikuttavan kauniit.

 

Tutustuminen Predigerkircheen ja seurakuntaan jätti mieliimme monenlaista pohdittavaa. Ihmisten vieraantuminen kirkollisista toimituksista puhututti meitä vielä jälkikäteenkin. Kirkkoherran esittelystä jäi tunnelma, että kovasti seurakunta panostaa työhön nuoreten ja nuorten aikuisten parissa. Ajatus, että vanhat kyllä pysyvät seurakunnalle uskollisina, tulvi esiin. Nuoret sen sijaan ovat menetetyt ikuisesti ellei aktiivisesti toimita.

 

Königliche Gemüse

Kirkkovierailun jälkeen syntyi ryhmääntymistä illanvieton merkeissä. Itse lähdin innolla parsaryhmän mukaan ja päädyimme lounaspaikkaamme eli Zum Goldenen Schwan -ravintolaan.

 

Parsaksi kutsutaan Asparagus-sukuun kuuluvan ruokaparsan (Asparagus officinalis) nuoria versoja. Parsaa on käytetty jo hyvin varhain lääkekasvina samoin kuin ravintokasvina sen hienostuneen maun vuoksi. Parsa mainitaan maailman vanhimmassa keittokirjassa, Apiciuksen teoksessa

De re coquinaria 200-luvulta.

 

Parsaa on viljelty jo 5000 vuotta sitten Egyptissä, jossa se oli faraoiden herkku. Tiedetään myös, että jo ajanlaskun alun aikoihin kreikkalaiset ja roomalaiset rakastivat parsan makua, rakennetta ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Saksassa parsaa kutsutaan myös nimillä das königliche Gemüse, kuninkaallinen vihannes tai essbare Elfenbein, syötävä norsunluu.

 

Keski- ja Etelä-Euroopassa parsasesonki alkaa sääoloista riippuen noin huhtikuun puolivälissä ja jatkuu 24.6. asti. Erityisesti Saksassa parsaa odotetaan kuin meillä uusia perunoita tai mansikkasatoa. Parsa sinänsä on melko mautonta ja ideana onkin että mitä lisukkeena tarjotaan ja miten kastike loihtii esiin parsan herkullisuuden. Ravintolan parsa-annokset olivat erittäin maukkaat ja tunnelma parsan ja muiden herkkujen äärellä oli iloinen ja rakentavan ekumeeninen.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.