SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Heikki Aronpää: Torcellon mosaiikit - Santa Maria Assunta

Historian ja arkkitehtuurin entusiastina minulla oli tilaisuus osallistua asiantuntevassa joukossa matkaan Ravennaan, Venetsiaan ja Milanoon marraskuussa 2014. Aiheena oli Bysantin vaikutus Italian kirkollisiin oloihin, arkkitehtuuriin ja mosaiikkitaiteeseen 500-luvulta 1000-luvulle. Matkalle osallistuneilta idän ja lännen kirkon teologeilta sain arvokasta taustatietoa, miksi tietyt kontekstit arkkitehtuurissa ja mosaiikeissa on ratkaistu siten kuin ovat.

 


Kuvaliite, Torcellon mosaiikit. Avaa tiedosto. Tekstin kuvanumerointi viittaa tiedoston kuviin.

 

Rooman jättiläiskokoinen valtakunta jakautui kahtia kolmesataa luvun alussa. Länsi-Rooma sortui kansainvaelluksin ja poistui maailman kartalta v. 476. Siihen katsotaan päättyneen antiikin aika ja alkaneen varhaiskeskiaika. Itä-Rooma sen sijaan pysyi eurooppalaisena ja Vähä-Aasian suurvaltana vielä 1000 vuotta, ennen kuin turkkilaiset Osmannit valloittivat sen v. 1453.

 

Bysantti (kuva 2), joksi historioitsijat kutsuvat Itä-Roomaa erotukseksi vanhasta Rooman valtakunnasta, katsoi tilaisuutensa tulleen ja pyrki valloittamaan suuren osan läntisistä alueista takaisin. Tämä onnistui keisari Justinianukselle, jonka etevä sotapäällikkö Belisarius valloitti Adrian meren ympäristön, Italian, Välimeren suuret saaret, Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Baleaarit sekä Afrikan rannikon aina nykyistä Algeriaa ja Espanjan etelärannikkoa myöten 500-luvulla. Vaurautta ei kestänyt kauan.

 

Jo 700-luvulla (kuva 3) valloituksista oli vain rippeet jäljellä. Mm. arabit valloittivat islamin nousun myötä koko Afrikan rannikon ja laajoja alueita valtakunnan kaakkoisosista. Apenniinien niemimaallakin omistukset olivat enää vain varjo entisestä.

 

Kirkko lujitti kuitenkin otettaan koko Euroopassa (kuva 4). Kirkko oli jakamaton, yhtenäinen, katolinen. Bysanttilainen vaikutus kirkkoarkkitehtuurissa ja kirkkotaiteessa oli huomattava myös Italiassa vuodesta 500 noin vuoteen 1000. Kirkko omalla tavallaan kompensoi ja tasoitti kuohuvia ja epävarmoja yhteiskunnallisia oloja. Idän ja lännen välille alkoi kuitenkin tulla enenevässä määrin skismaa. 600-luvulle tultaessa Bysantin hallintokieli, latina, vaihtui kansan kieleksi, kreikaksi.

 

Idässä hellenismin perua oleva tieteen harjoittaminen ja filosofia olivat kuitenkin korkeassa kurssissa, kun taas lännessä latina menetti asemiaan kansan kielenä kansainvaellusten myllerryksessä ja oppineisuus vetäytyi luostareihin painottaen teologiaa. Kirkolla oli viisi patriarkaattia, Rooma, Konstantinopoli, Antiokia, Jerusalem ja Aleksandria.

 

Islamin levitessä Lähi-itään ja Afrikkaan merkittäviksi keskuksiksi jäi vain Rooma ja Konstantinopoli. Rooman paavi vaati itselleen ehdotonta kristikunnan johtajuutta vedoten siihen, että hän oli suorassa suksessiossa apostoli Pietarin seuraaja. Kristushan oli sanonut Pietariin viitaten, tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.

 

Konstantinopolin patriarkka ei tähän suostunut. Hän oli keisarikaupungin, Konstantinopolin, piispa. Myrkkyä suhteisiin tuli lisäksi oppiriidasta idän ja lännen välillä. Kysymyksessä on ns. filioque-kiista. Idän kirkko pitää tiukasti kiinni Nikean kirkolliskokouksen tulkinnasta, että Pyhä Henki lähtee yksin Isästä. Lännen kirkko ujutti keskiajan kuluessa muuttuneen käsityksensä Nikean uskontunnustuksesta, että Pyhä Henki lähtee myös Pojasta. Ja soppa oli valmis. Se huipentui v. 1054 molemmin puolisiin pannaan julistuksiin ja suhteiden katkaisemiseen.

 

Mutta varsinaiseen aiheeseen: mosaiikkeihin. Varhaisinta kristillistä taidetta tavataan jo toisella vuosisadalla katakombeissa. Kolmesataaluvulla kristinuskon tultua lailliseksi noustiin katakombeista ja alettiin rakentaa kirkkorakennuksia. Rakennusmateriaali oli kivi. Kun vainojen aikana tyydyttiin kuvaamaan kristillisiä symboleja, Nikean kirkolliskokous v. 325 antoi suuntaa myös kristilliselle taiteelle Kristuksen, pyhien marttyyreiden ja raamatun tapahtumien kuvaamisesta.

 

Kuvaa (kuva 5) tarkoittaa varhaiskreikan sana ”eikön” – ikoni. Kirkon varhaiskaudella ikoniksi ymmärrettiin laajassa merkityksessä kaikki kuvat. Ikonit olivat alun perin tarkoitettu synnyttämään rukouksen mieltä ja opettamaan lukutaidotonta kansaa. Niiden ääressä voitiin myös kunnioittaa ja rukoilla edesmenneitä pyhiä. Ikonissa ei esitetä ihmisen maallisia kasvoja, vaan hänen kirkastuneet ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, se vastaa niihin. Ikoneissa tilan luojana on käännetty perspektiivi. Käännetyssä perspektiivissä pakopiste ei ole syvyydessä, vaan kuvan edessä, itse asiassa katsojassa itsessään. Henkilöäkin kuvaava ikonitaide on symbolistista. Tärkeintä ei ollut kuvan vastaavuus malliinsa, vaan se, mitä sanomaa kuva pystyi kertomaan. Ikoni on ikkuna tuonpuoleiseen.

 

Kirkkoja (kuva 6) koristeltiin seinämaalauksin sekä kuivalle alustalle secco että märälle alustalle fresco. Kalkkimaalausten ongelmana oli huono kestävyys kosteassa ilmastossa, erityisesti rannikkoalueilla. Kun kristinuskosta tuli valtion uskonto 300-luvun lopulla, kirkon varallisuus kasvoi ja varsinkin hallitsijat suosivat keskeisten kirkkorakennusten kuvataiteessa kallista, mutta hyvin kestävää mosaiikkityötä (kuva 7) Mosaiikkityö tehdään pienistä, n. sentti x sentti, keraamisten laattojen palasista. Vaikutuksen lisäämiseksi käytettiin myös emalia ja kultaa. Vaivalloisuutensa ja kalleutensa takia mosaiikkeja tehtiin yleensä vain kirkkojen arvokkaampiin osiin.

 

Kristuksen toista tulemista ja Bysantin vaikutusta italialaiseen kirkkotaiteeseen kuvaa oivallisesti suurikokoinen mosaiikkityö Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen muistolle pyhitetyssä Santa Maria Assunta -kirkossa Torcellon saarella Venetsian laguunissa (kuva 8). Sana Assunta tarkoittaa juuri taivaaseen ottamista. Torcellon saarella oli asukkaita enimmillään 1300-luvulla 20 000, mutta malarian vuoksi 1400-luvulla saari lähes autioitui. Nykyisin saarella on n. 60 asukasta.

 

Piispan istuin tuli saarelle v. 638 ja seuraavana vuonna Bysantin keisari aloitti rakennuttamaan piispan kirkkoa, katedraalia (kuva 9). Valtaisa romaaninen katedraali on saanut nykymuotonsa 800–1000-luvulla. Siinä oli romaaniselle kirkolle ominainen puolipyöreä pääty, apsis, itäpäädyssä (kuva 10). Myös sivulaivat päättyvät puolipyöreisiin apsiksiin. Kirkon länsipäädyssä on ollut babtisterio, eli kastekappeli. Katolisen kirkon mukaan kirkkoon tullaan jäseneksi kasteen kautta, siksi babtisterio sijoitettiin tulosuuntaan eli länsipäätyyn. Alttari ja presbyteerio, eli kuori, oli aina itäpäädyssä, koska Kristuksen tullessa kunniassaan valo tulee idästä. Papiston istuimet oli sijoitettu ulkomuurin muotoa noudatellen puolikaareen alttarin taakse, keskellä komea piispan istuin.

 

Kuorin erottaa runkohuoneesta 1000-luvulla rakennettu ikonostaasi (kuva 11). Arkkitehtuurin selkeys ja ankaruus tekevät vaikutuksen. Kattotuolisto on avoin ja se lepää marmoripylväiden ja romaanisten kaariaukkojen kannatteleman klerestoriomuurin päällä. Mosaiikkilattia on 1000- luvulta (kuva 12). Santa Maria Assuntan eteläpään babtisterio on myöhemmin purettu, mutta sen perustukset ovat hyvin nähtävissä (kuva 13).

 

Kristuksen toista tulemista kuvaava mosaiikki (kuva 14) hallitsee koko kirkkosalin keskilaivan länsipäätyä. Se on n. 20 m korkea ja täyttää koko keskilaivan. Yksittäisten mosaiikkikivien määrä lienee laskettavissa miljoonissa.

 

Mosaiikki on jaoteltu kuuteen vaakasuoraan kerrokseen. Ylinnä on ristiinnaulittu Kristus (kuva 15). Hänen puhkaistusta kyljestään vuotaa verta ja vettä. Ristiinnaulitseminen neljällä naulalla on varhaisin idän kirkon kuvaustapa ristiinnaulitsemisesta. Myöhemmin jalkaterät kuvattiin naulitun päällekkäin yhdellä naulalla. Ristin alla on kuvattu pääkallo. Se on Adamin kallo, jonka hauta olisi perimätiedon mukaan myös Golgatalla. Kuvassa vasemmalla puolella on Neitsyt Maria ja oikealla puolella apostoli Johannes. Jeesus sanoo ristillä: ”Vaimo, katso poikasi”.  Ja Johannekselle: ”Katso äitisi.” Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa näillä sanoilla katsotaan olevan suuri merkitys siinä, että Neitsyt Maria apostolin hengellisenä äitinä on samalla korkeasti kunnioitettu koko kristikunnan hengellinen äiti ja Jumalansynnyttäjä, kreikaksi Theotokos, latinaksi Mater Dei. Ylhäältä lukien kerrokset kuvaavat Jeesuksen ylösnousemusta, Kristus-tuomaria, Karitsan valtaistuinta, ilmestyskirjan lopunaikojen tapahtumia, viimeistä tuomiota sekä paratiisia ja helvettiä.

 

Ylösnousemusikonissa (kuva 16) Jeesus pitää vasemmassa kädessään ristiä, jossa on kaksi poikkipuuta. Ne kuvaavat hänen kahta luontoaan, jumalallista ja inhimillistä. Tuonelan ovet ovat särjettyinä Kristuksen jaloissa ja hän polkee rikki Saatanan pään. Oikealla kädellään Kristus vetää puoleensa Adamia ranteesta. Antiikin aikana isäntä ei ottanut koskaan palvelijaansa kädestä vaan vallan merkkinä ranteesta. Adamin takana on Eeva. Heistä vasemmalle ovat Israelin kuninkaat Daavid ja Salomo. Kristuksesta oikealle on kuvattuna Johannes Kastaja ja profeetat. Tapahtumaa todistaa molemmin puolin arkkienkelit.

 

Kristus tuomarina -ikonissa (kuva 17) Jeesus istuu maailmankaikkeutta esittävän mantelin keskellä ja esittelee naulan jälkiä käsissään ja jaloissaan. Hänen vasemmalla puolellaan on Neitsyt Maria ja oikealla puolellaan Johannes Kastaja. Johanneksen viereen on päässyt Bysantin keisari ja Marian viereen Bysantin keisarinna. Heidät tunnistaa juhlavista asusteista ja ennen kaikkea punaisista kengistään. Punaiset kengät olivat keisarin vallan merkki.

 

Rooman keisareilta juontuu Vatikaanin tapa pukea paaville punaiset kengät. Tosin nykyinen paavi Fransiskus vaatimattomuutta korostavana jesuiittana on hylännyt sekä punaiset kengät, paavin tiaran ja kultaisen ristin. Hänen ristinsä on vaskea. Näiden keskushenkilöiden ympärillä on kaksitoista apostolia. Paavali on korvannut Juudas Iskariotin. Taustalla on edesmenneitä pyhiä. Kristuksen alapuolella kuvataan kahta ilmestyskirjan enkelhahmoa. Nämä ovat enkelien eliittiin kuuluvia kuusisiipiiä ja monisilmäisiä kerubeja. Heillä on evankelistojen Matteus, Markus, Luukas ja Johannes varhaiskristilliset symbolit, siivellinen ihmishahmo, leijona, härkä ja kotka. Kristuksen jalkojen juuresta lähtee tulinen virta, joka johtaa alas helvettiin.

 

Karitsan valtaistuimella (kuva 18) on Elämän kirja, jossa on ihmisten hyvät ja pahat teot. Valtaistuimen juurella ovat polvistuneena Adam ja Eeva. Valtaistuinta vartioivat kaksi enkeliä ja kerubia. Valtaistuimen molemmin puolin on kuvattuna Ilmestyskirjan lopun aikoja, jossa enkelit puhaltavat tuomion pasuunoihin. Vasemmalla maan pedot raatelevat pahoja ihmisiä (kuva 19).  Oikealla puolella portto (kuva 20) ratsastaa pedolla sylissään kultainen malja, joka on täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.

 

Viidennellä tasolla (kuva 21) enkeli toimii puolustajana ja kaksi paholaista syyttäjänä. Kuvassa vasemmalla puolella (kuva 22) näemme joukon kirkon pyhiä marttyyreja, vanhurskaita miehiä ja naisia. Kuvan oikealle puolelle helvetin tuleen (kuva 23) ovat joutuneet syntejään katumattomat pahikset, joita pirut riivaavat ja pedot raatelevat. Enkelit kohentavat tulta. Joukossa on kuninkaita, piispoja, bisnesmiehiä ja muita. Kukapa istuu itse Saatanan sylissä? Kavaltaja Juudas Iskariot. Mosaiikin kuvaamana helvetti on monipuolinen (kuva 24). Paitsi tulinen pätsi, siellä on myös ikuisen pimeyden tarhat.  Kuvan mukaan helvetissä on tasa-arvoisesti sekä miehiä että naisia. Huomiota kiinnittää korvarenkailla somistettujen miesten suuri osuus.

 

Vasemmalla alhaalla on kuva paratiisista, jonne ylösnousemuksessa ylösnousemusruumiin saaneet pelastetut pääsevät ikuiseen onneen ja rauhaan (kuva 25). Jumalan kirkkaus valaisee paratiisia eikä siellä ole varjoja. Palmut ja kedon kukat ovat paratiisin symboleja. Paratiisin porttia vartioi enkeli, kerubi ja apostoli Pietari. Hänellä on taivaan valtakunnan avaimet. Ikonissa kuvataan myös paratiisin henkilöitä. Portin vieressä on Jeesuksen Golgatalla armahtama ryöväri. Hän kantaa kädessään Jeesuksen ristiä. Hänen vieressään on Neitsyt Maria. Vasemmalla on kuvattuna Abraham, jonka helmaan pelastetut pääsevät.

 

Torcellon mosaiikit (kuva 26) kertovat tästä tapahtumasta kirkkotaiteen keinoin sellaisena kuin Bysantin mestarit sen tuhat vuotta sitten käsittivät. Mosaiikit ovat uskomattoman hyvässä kunnossa, vaikka ajanhammas on muuten syönyt jo vanhaa pyhäkköä. Adventin aikana odotamme Kristuksen syntymää ihmislapseksi tuomaan valoa ja toivoa maailmaan vuoden pimeimpänä aikana. Kristikunta odottaa myös Kristuksen toista tulemista voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen ja odottaa myös hyvää sanomaa Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä, kuten ortodoksisessa liturgiassa asia ilmastaan.

 

Arkkitehti Heikki Aronpää 11.12.2014

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa henkilökunnan ja eläkeläisten joulukahveilla 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.