Keskiviikko 5.11.2014 – Nähdä Ravennan mosaiikit ja kuolata niitä lisää

Ravenna täydessä hehkussaan alkoi avautua toisena vaelluspäivänä. Kirkkojen mosaiikit ovat jopa 1500 vuotta vanhoja, ja antavat mielenkiintoisen kuvan varhaiskristillisen ajan taiteesta uskon ilmaisijana. Antiikin Rooma hajosi kahteen osaan 300-luvulla, Itä- ja Länsi-Roomaan. Ravenna oli Italian pääkaupunki ja siitä kehittyi varhaiskristillisen ajan tärkeä keskuspaikka.

Ravennaan ei esimerkiksi ikonoklasmi (kuvainraasto) milloinkaan yltänyt, ja näin kirkkojen taideteokset ovat säilyneet ehjinä kokonaisuuksina. Kaupungin merellinen sijainti vaikutti ilmaston kosteuteen, eivätkä fresco- ja secco-maalaukset olisi siellä edes kestäneet. Mosaiikkitaide on kestävää myös vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.

Kohteitamme olivat San Vitale, Galla Placidian mausoleumi, arkkipiispan kappeli, ortodoksinen kastekappeli, areolaisten kastekappeli, San Apollinare Nuovo, San Giovanni Evangelista ja San Apollinare in Classe. Kirkkojen rakennustyylissä näkyy antiikin rakennustyyli yhdistyneenä bysanttilaiseen arkkitehtuuriin. Ravennassa on peräti kahdeksan Unescon maailmaperintöluetteloon kuuluvaa kohdetta.

San Vitale – pyhän kuvaamisen rytmi

Ensimmäinen kohteemme oli pyhän Vitalisin muistolle omistettu San Vitale. Kun ensimmäistä kertaa tähän sakraalitilaan astuu, mykistyy kuvakokonaisuuksien rytmistä, puhuttelevuudesta, herkkyydestä ja pyhyydestä. Raamatun kertomuksia kuvataan ja ajan hengelle tyypillistä on, että hallitsijat asetettiin usein samaan kuvaan pyhien kanssa. Perinteisessä idän kirkon taiteessa kuvataan Kristusta ja pyhiä ihmisiä usein suoraan edestäpäin. Esitystapa on pelkistetty ja perustuu käännettyyn perspektiiviin, jolloin kuva avautuu katsojan eteen. Aamupalvelus ortodoksisen perinteen mukaan pidettiin täällä, liityimme kirkossa rukoilleiden yli tuhannen vuoden ketjuun.

Mosaiikeissa ensimmäiseksi silmään osuu Kristus vapahtaja maapallon päällä. Hänellä on kädessään kirjakäärö, jossa kuvattuna Johanneksen evankeliumin alkusanat: alussa oli Sana ja se oli Jumalan tykönä. Oikeassa kädessään Kristuksella on marttyyriseppele, jota hän ojentaa Vitalikselle. Piispa Maximianus, kirkon rakennuttaja, kuvataan kirkkorakennus kädessään. Kristuksen alla on kallio, josta lähtee neljä virtaa, paratiisin virrat. Ympyrässä alfa ja omega. Betlehem ja uusi Jerusalem kuvataan myös ja myöhemmin saamme havaita tätä teemaa kuvatun usein.

Huomiotamme kiinnitettiin myös siihen, että San Vitalessa voimme hahmottaa, miten kirkkorakennuksissa alttarit alkoivat kehittyä eri suuntiin. Kirkon itäpäädyssä on piispanistuin ja puolikaaren muotoinen tila presbyteereille eli papistolle, tästä termi presbyterium, jonka tilan muusta kirkkosalista erottavat pilarit. Näihin pilareihin maalattiin myöhemmin Kristuksen ja Jumalanäidin kuvat ja tästä sai alkunsa ikonostaasi eli ikoniseinä, joka nykyään ortodoksisissa kirkoissa erottaa alttarin erilliseksi osaksi muuta kirkkotilaa.

Myös käsite keskeiskirkko tyypillisenä Bysantin ajan rakennustyylinä tuli esille. San Vitale on samalta ajalta kuin Konstantinopolin Hagia Sofia ja muistuttaa Pyhien Sergiuksen ja Baccuksen kirkkoa eli Pikku Hagia Sofiaa.

Galla Placidia Mauseleum

Ravennassa voi niska jäykistyä kun koko ajan pitää kenottaa pää ylöspäin. Keisarinna Galla Placidialle omistetussa mausoleumissa on vaikuttavan kaunis kupoli. Siihen on kuvattu risti ja kahdeksan apostolia pareittain. Apostolien väliin on asetettu neljä maljaa, joista kyyhkyset juovat. Evankelistojen symbolit toistuvat myös täällä. Sisäänkäynnin yläpuolelle on kuvattu Kristus parrattomana nuorukaisena, joka paimentaa lampaita ja pitää kädessään ristiä. Ainoa valo hautapyhäkköön lankeaa alabasteri-ikkunoiden kautta ja tämä luo tilaan hiljaisen hämärän herkkyyden.

Neonian eli ortodoksinen kastekappeli

Tätä kappelia kutsutaan ortodoksiseksi erotuksena areiolaisesta kappelista. Rakennustyöt aloitettiin jo 300-luvun lopulla, mutta se valmistui vasta 400-luvun lopulla piispa Neonian aikaan, josta juontuu kappelin toinen nimi. Kahdeksankulmaisuus kappelissa symboloi Jeesuksen toista tulemista eli viikon kahdeksatta päivää, uuden todellisuuden ensimmäistä päivää.

Kupolikatossa oleva mosaiikki esittää Jordanin virtaan kastettavaksi astunutta Kristusta ja ristiä kädessään pitävää Johannes kastajaa. Vedessä oleva mieshahmo on symbolinen kuvaus Jordanin virrasta. Mosaiikkia korjattiin 1800-lvuulla, ja silloin Johanneksen käteen lisättiin valeluastia, koska valelukaste oli lännen kirkossa tullut yleiseksi. Kristus on kastekappelien mosaiikissa kuvattu alasti osoituksena siitä, että hän tuli ihmiseksi. Kaste Jordan-virrassa on kuvattu monin eri symbolein hyvin vaikuttavasti. Kastekappelien altaissa oli juokseva vesi, sillä seisovassa vedessä ei saanut kastaa. Ortodoksisen kirkon pääsiäisyön ristisaatto symboloi kastettujen kulkuetta kastekappelilta kirkkoon.

Varhaisen kirkon aikana oli naisdiakoneita ja he auttoivat erityisesti naisia kasteelle, koska kastettavat kastettiin alastomina. Sen jälkeen heille puettiin valkoinen asu. Ja siitä kastetut lähtivät saatossa kirkkoon. Tätä symboloi ortodoksien pääsiäisyön ristisaatto kirkon ympäri.

Lauloimme isien Heikki ja Pentti johdolla ortodoksiseen kastetoimitukseen kuuluvan veisun, joka tulee suoraan Galatalaiskirjeestä. Te kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Halleluja.

Arkkipiispan talon kappeli

Arkkipiispan talon yhteydessä sijaitsevaa yksityistä kappelia alettiin rakentaa 500-luvulla piispa Pietari II:n toimesta, se valmistui piispa Maksimianin aikaan ja hän pyhitti kappelin apostoli Andreaan kunniaksi. Kappeli on kreikkalaisen ristin muotoinen ja sen katto on paratiisimaisen vaikuttava, sen symboliikka viittaakin paratiisiin, tähtiä ja liljankukkia. Kupolissa on neljän enkelin kannattelemina medaljonki, jossa on kreikankielisen Jeesus Kristus -nimen ensimmäiset kirjaimet I ja X. Kokovartaloisina kuvattujen enkelien väliin sijoittuvat neljän evankelistan symbolit: enkeli, kotka, leijona ja härkä.

Sivuseinien mosaiikit ovat tuhoutuneet ja niiden tilalle on Luca Longhi 1500-luvulla maalannut vaikuttavat maalaukset tuonelaan laskeutumisesta ja taivaaseen astumisesta.

Arkkipiispan talossa on myös arkeologinen museo, jonka esineistöön ehdimme tutustua vain osittain.

Areiolaisten kastekappeli

Kahdeksankulmainen tiilirakennus, joka on goottikuningas Toedorkin 400–500-lukujen taitteessa rakennuttama kastekappeli. Jälleen kerran käänsimme katseemme kattoon. Sieltä avautui Kristuksen kastetta esittävä ympyränmuotoinen mosaiikki. Alastomana veteen kuvatun Kristuksen päällä on Pyhä Henki kyyhkysen muodossa ja Johannes Kastaja kamelinkarvaviittaan kääriytyneenä. Katsojasta vasemmalla oleva mieshahmo on Jordanin virran personifikaatio päässään ravun sakset, meren ja joen jumaluuden tunnus.

Kastetta esittävää kuvaa kiertää kehä, jossa kaksitoista roomalaisiin asuihin puettua apostolia. Kymmenen heistä kantaa käsissään marttyyriseppeleitä. Apostoli Pietarilla on taivaan valtakunnan avaimet ja Paavalilla kaksi kirjakääröä. He astuvat kohti valmistettua pöytää, joka on Kristuksen toisen tulemisen vertauskuva. Valtaistuin kuvaa Jumalan valta ihmiskuntaan ja pöydälle asetetut risti ja ihokas viittaavat kahdeksanteen päivään eli Kristuksen toiseen tulemiseen.

Areiolaisuuden perustaja Areios oli Aleksandrian patriarkaatin Baukaliksen seurakunnan presbyteeri. Hänen käsityksensä mukaan Kristus ei ollut samaa olemusta kuin Isä Jumala. Areios ja hänen kannattajansa pitivät Kristusta luotuna olentona. Kristuksen katsottiin kuuluvan luomakuntaan ja olevan siten Jumalan alapuolella. Vain Isä on syntymätön, iankaikkinen. Areiolaisuus tuomittiin harhaopiksi eli . Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr. kirkon katolinen usko Kristuksesta ilmaistiin sanoilla ”syntynyt, ei luotu” ja ”Isän kanssa yhtä olemusta” (Nikean uskontunnustus). Nikean kirkolliskokouksen päätös vahvistettiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Kastealtaan äärellä virisi vilkas ja kiintoisa keskustelu kolminaisuusopista.

San Apollinare Nuovo – vaikuttava basilika

San Apollinare Nuovoon astuttaessamme kuului monien huulilta ihastuksen huokaus. Goottikuningas Teodorikin palatsinsa kappeliksi 500-luvun alussa rakennuttama kappeli on olemukseltaan ja koristelultaan vaikuttava basilika. Monimuotoiset mosaiikit ovat välillä tuhoutuneet maanjäristyksissä ja sodissa, mutta ovat palautetut entiseen loistoonsa. Kirkon seiniä kiertää kolme kuvakenttää, joissa taidokkaasti kuvataan Raamatun kertomuksia. Niitä voi seurata kuin sarjakuvaa. Taideteoksia katsoessa tulvivat raamatunkertomukset mieliimme, ja alamme pohtia, mitä missäkin esitetään.

Länsiseinän yläosaa koristaa 13 pientä mosaiikkia, jotka kuvaavat Jeesuksen ihmetöitä ja hänen esittämiään vertauksia. Näissä Kristus on esitetty parrattomana ja roomalaiseen asuun pukeutuneena nuorukaisena. Eteläseinän I kuvakentässä on kuvattu mm. Kristuksen parantamisihmeitä, Pietarin kalansaalista, samarialaista naista, ruokaihmettä jne.

Symboliikka on vahvaa, on simpukkaa, ristiä, kyyhkyä. Kolme tietäjää tuo lahjojaan, ja liike on dynaaminen, kuvaa mainiosti innostusta. Suuressa sommitelmassa on kuvattuna myös 22 neitsyttä tuomassa lahjojaan. Valtaistuimella istuva Jumalanäiti ottaa Kristus sylissään ja neljän enkelin ympäröimänä saattueen vastaan. Pyhät Martinus ja Apollinarius ovat saaneet kuvansa 26 marttyyrin joukkoon, joka saattueessa etenee kuningas Teodorikin palatsista kohti valtaistuimella istuvaa ja neljän enkelin ympäröimää Kristusta.

Mutta näistähän ei saisi mitään irti, ellei olisi Raamatun kertomukset hallinnassa! Koulun uskonnonopetuksella on suuri merkitys. Myös kirkkojen kasteopetuksessa Raamatun kertomuksia avataan. Kaikki lähtee kuitenkin kodeista ja Lasten Raamatun lukemisesta.

Toinen vaelluspäivämme Ravennassa päättyi iltarukoukseen San Giovanni Evangelista (Evankelista Johanneksen) -basilikan pylväikköjen siimeksessä ja italialaiseen illalliseen Vecchio Ravennassa. Pöydissä käytiin ateriayhteyden vallitessa vilkasta keskustelua päivän pyhistä kokemuksista.

***

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat suurempina.