SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Maanantai 10.11.2014 – Kohti Milanoa ja Milanossa

Jätimme kodikkaan saaremme Muranon ja vesitaksit viilettäen saavuimme lentokentälle, jossa meitä ei odottanutkaan lentokone vaan bussi ja sen kuljettaja Paolo. Vaelluksemme jatkui kohti Milanoa. Bussin liukuessa tasaisesti eteenpäin ohitimme kiintoisia paikkoja, historiasta tunnettuja paikannimiä vilisi kylteissä. Ja koska ajokilometrejä laskettiin sadoissa, ehdimme myös syventyä kuuntelemaan kiintoisia historiallisia puheenvuoroja.


Yksi historiasta tunnettu kaupunki on Sienna. Antti kertoi, että Ranskan vallankumouksen aikaan ei paavi Pius VI voinut vastustaa vallankumouksen kuohuja ja hänet karkotettiin Siennaan. Sieltä paavi siirrettiin 1799 Bolognaan ja sieltä Ranskaan. Paavi Pius VII pääsi paavin kanssa sovintoon ja Napoleon pyysi paavia kruunaamaan itsensä Notre Damen -kirkkoon. Vuonna 1805 paavi voiteli Napoleonin Notre Damessa, mutta Napoleon halusi itse laittaa kruunun päähänsä.

 

Seuraava tunnettu paikka oli Padova. Tästä kaupungista oli kotoisin Antonius Padovalainen, jota yleensä kuvataan lapsi sylissään. 1200-luvulla elänyt Antonius Padovalainen  – Franciscuksen aikalainen siis – saarnasi aluksi kaloille, kun ihmiset eivät halunneet kuunnella häntä. Myöhemmin hänestä tuli Euroopan suosituimpia saarnaajia. Antoniuksen uskotaan auttavan kadonneitten esineitten etsinnässä.

 

Vicenza on Antille tuttu tienvarren kaupunki. Sieltä hän löysi rippituolien valmistajan La Novan, joka on tehnyt myös Kallion kirkon rippituolin.

 

Euroopan kirkkojen siirtolaistyöstä

 

Bussin soljuessa eteenpäin, herätteli isä Heikki meitä välähdyksillä Euroopassa tutusta tilanteesta, joka synnyttää nk. euro-orvot. Hotellissamme Muranossa hän oli keskustellut aamiaishuoneessa kahden tarjoilijan kanssa, jotka olivat molemmat Romaniasta. Toinen heistä on vuodesta 8 kk töissä Italiassa ja 4 kk kotonaan Romaniassa, jossa on 12-vuotias poika ja aviomies. Toisella rouvalla on mies ja lapsi Italiassa ja muu suku Romaniassa. Toinen asuu Mestressä ja toinen Padovassa. Myös meillä Suomessa tämä tilanne tunnetaan. Meillä on noin 100 000 virolaista töissä, suurin osa heistä on miehiä. Tämä on raskasta kaikille, heille, jotka ovat ulkomailla ja kotimaassa oleville perheille.

 

Euroopan kirkot tekevät aktiivista siirtolaistyötä. Kirkkojen työssä muun muassa pyritään tunnistamaan ihmiskaupan oireet. Tähän tunnistamiseen on kirkkojen työntekijöitä koulutettu. Monissa maissa, erityisesti Romaniassa on säilynyt tapa, että kun nuoret lähtevät ulkomaille töihin, he käyvät hakemassa paikalliselta papilta siunauksen. Paikallisten pappien olisi oltava tuntosarvet tarkkoina, että tunnistaisivat ne kaikki ”Frankfurtilaiset saippuatehtaat” ja osaisivat nähdä sudenkuopat ja näin ihmiskauppa pystyttäisiin voittamaan.

 

Pidimme tauon Gardajärven eteläpuolella. Muutama pieni kahvila oli taukopaikalla tarjolla ja niihin hajaannuimme. Kahvi ja leivonnaiset tuntuivat hinnaltaan edullisilta, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Jopa Venetsiassa kahvilatuotteet olivat edullisempia kuin meillä Suomessa. Voi johtua siitäkin, että liikevaihto on luonnollisesti huomattavasti laajempaa kuin meillä pohjoisessa maassa, jossa ei turistitulvia milloinkaan nähdä.

 

Arkkipiispa Paavalin syntymästä 100 vuotta

 

Kun olimme virvokkeemme nauttineet, istuimme jälleen Paolon bussiin. Isä Pentti Hakkarainen kertoi Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Paavalista, jonka syntymästä on kuluvana vuonna kulunut 100 vuotta. Arkkipiispa Paavali oli syntynyt Pietarissa vuonna 1914 Gusev-nimiseen perheeseen. Perhe pakeni vallankumouksen jaloista Viipuriin ja muutti nimensä Olmariksi.

 

Yrjö Olmari oli äitinsä puolelta saanut musikaalisuuden lahjan. 1930-luvulla hän kiinnostui asketismista ja Jeesuksen rukouksesta (Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä). Hänellä oli vahvat yhteydet Pariisin Pyhän Sergein teologiseen instituuttiin ja siellä vaikuttaneisiin Venäjältä Leninin karkottamiin ortodoksisiin teologeihin kuten Sergei Bulgakoviin sekä Nikolai ja Valdimir Losskyyn. Hyvin tunnettuja ovat arkkipiispa Paavalin käännöstyöt, kuten Kilvoittelija-vihkoset.

 

Uuden-Valamon luostarissa liturginen elämä sai hänestä ahkeran toteuttajan. Hänellä oli tiiviit suhteet maamme kulttuuripiireihin kuten kirjailija Lauri Kokkoseen ja säveltäjä Joonas Kokkoseen. Kirjailija Kokkonen kirjoitti näytelmäkäsikirjoituksen perusteella libreton säveltäjä-Kokkosen oopperaan Viimeiset kiusaukset. Arkkipiispa Paavalin ja Lauri Kokkosen keskinäinen ystävyys ja keskustelut vaikuttivat vahvasti libereton kirjoittamisvaiheessa.

 

Lauri Kokkoselle avautui arkkipiispa Paavalin kanssa Keiteleen Hiekan Konevitsan luostariin suuntautuneilla pyhiinvaellusmatkaoilla luomispsalmi, ja se miten tässä psalmissa avautuu itäinen ihmiskuva. Viimeisissä kiusauksissa tämä tulee esiin Riitan persoonan kautta. Paavon persoonassa taas näkyy perinteinen läntinen ihmiskuva. Vanhempien suru aikuisen pojan traagisen kuoleman jälkeen purkautuu Riitan suurenmoisena kiitospsalmina. Sen aikana Paavo alkaa toistaa monotonisesti ja vähän aggressiivisesti: Kiitä sieluni Herraa. Riitan persoonan kautta purkautuu varhaisimman kristillisyyden pääsiäisilo ja myös se miten kohdataan ihmisen heikkous ja järkyttävät vastoinkäymiset. Arkkipiispa Paavali avasi sitä, miten kilvoitteleva usko kasvaa nöyrästä Jeesuksen rukouksen lähteestä.

 

Paavalilla oli nöyrä kunnioitus pyhyyttä kohtaan. Hän oli ahkera kirjoittaja ja hänen aikanaan esimerkiksi Aamun Koitto -lehdessä oli vahvasi esillä rukousperinteen keskeisyys. Hän puolusti ortodoksisten vanhauskoisten säilyttämää ikoniperinnettä ja myös perinteisen kirkkolaulun asemaa. Keskeistä on, että äänen kuljettaminen myötäilee perusrukouksen perinnettä.

 

Arkkipiispa Paavalin aikana luotiin hyvät ekumeeniset yhteydet. Ev.lut. kirkon arkkipiispa Martti Simojoki oli hänen hyvä ystävänsä samoin kuin piispa Olavi Kares. Merkittävin luterilainen vaikuttaja oli varmaankin Kuopion ev.lut. hiippakunnan piispa Eino Sormunen. Paavalilla oli myös hyvät suhteet valtiovaltaan kuten Urho Kekkoseen, tämä etenkin rouva Sylvi Kekkosen kautta, joka tunsi hyvin ortodoksista kirkkoa. Myös akateemikko Kustaa Vilkunalla on keskeinen kulttuurihistoriallinen rooli idän ortodoksisen kirkon uudenlaisessa tarkastelussa elimellisenä osana suomalaista kulttuurikenttää.

 

Arkkipiispa Paavali oli tyypiltään ja ulkoiselta habitukseltaan vaatimaton. Hän ei ollut mikään machomies, joka turboilee sisäistä tyhjyyttään. Hän sanoi usein, että kirkko on pyhyyden kaipauksesta elävä yhteisö.

 

Arkkipiispa Paavali kuoli vuonna 1988. Hänen persoonansa valaisemaa tietä on ollut meidän ortodoksisten pappien vähän liiankin helppoa kulkea, totesi isä Pentti kiintoisan puheenvuoronsa lopuksi.

 

Milano – historiaa ja hyvinvointia

 

Aloimmekin jo lähestyä Milanoa. Kaupunki on kuuluisa muodistaan. Ooppera eli Il Teatro alla Scala on myös yksi maailman arvostetuimmista. Milano tunnetaan Verdin kotikaupunkina. Ja jalkapallon ystävät tietävät tarkoin, mitä merkitsevät AC Milan ja FC Inter Milan.

 

Pyhä Ambrosius Milanolainen liittyy kaupungin historiaan ja luonnollisesti Duomo, joka on Euroopan kolmanneksi suurin goottilaistyylinen katedraali, jota rakennettiin yli 500 vuotta. Aikaisemmin kaupungissa oli sääntö, ettei mikään rakennus saanut korkeudessaan ylittää duomoa.

 

Naista, joka pitkään valmistautuu iltaan, kutsutaan leikkisästi duomoksi.

 

Milanossa on loistavat valikoimat renessanssi- ja barokkikausien taidetta. Milano tunnetaan myös Pohjois-Italian tärkeimpänä kaupan ja teollisuuden keskuksena. Sillä on tärkeä merkitys koko Italian historiassa, koska täällä julistettiin mm. v. 313 Milanon edikti, joka takasi uskonnonvapauden koko Rooman valtakunnassa ja jolla on maailmanhistoriallinen merkitys. Milano ympäristöineen on myös Italian talouden veturi ja vaurauden keskus. Kaupungissa asuu 1-7 miljoonaa henkeä laskutavasta riippuen.

 

Saavuttuamme kaupunkiin majoituimme Andreola Central Hotel Milanoon, joka olikin vaelluksemme näyttävin hotelli. Satoi, satoi ja satoi, mutta muistimme, että turisti valittaa ja pyhiinvaeltaja kiittää.

 

Ensimmäinen kohteemme oli Basilica di Sant´Ambrogio, jonka kryptassa toimitettiin ehtoopalvelus. Tämä tapahtui pyhän Ambrosiuksen ja pyhien marttyyrien Gervasiuksen ja Protasiuksen hautojen äärellä.

 

Ambrosius Milanolaisen vuosina 379–386 rakennuttama basilika on yksi Milanon vanhimmista kirkoista. Nykyinen julkisivu on tyypillistä Lombardian romaanista rakennustyyliä. Matalamman tornin huipulla on kultainen kukko ja korkeamman tornin huipulla on tähti ja tuuliviiri. Basilikatyyppiselle kirkolle on luonteenomaista, että kirkko saa valoa lehteri-ikkunoista. Salissa on kaksi sivulaivaa ja alttariaspis. Alttari sijaitsee samalla paikalla, jossa se on ollut jo Ambrosiuksen aikana.

 

Arvokkainta kirkossa on pääosaltaan 1200-luvun alusta peräisin oleva aspiksen mosaiikki, joka esittää Kristus Kaikkivaltiasta, enkeleitä, pyhää Ambrosiusta ja marttyyrejä Gerviusta Protasiusta.

 

Kun kotona joskus leivon Ambrosia-kakun, muistan tämän kirkon ja sen rakentajan, jonka nimi viittaa kuolemattomuuden ruokaan. Kreikkalaisessa mytologiassa ambrosia oli ruokaa, joka teki Olympoksen jumalat kuolemattomiksi.

 

Seuraava kohteemme oli Duomo di Milano, joka on yksi maailman suurimmista goottilaisista katderaaleista. Se on 157 metriä pitkä ja tilaa on 40 000 ihmiselle. Kultainen neitsyt Maria -patsas hallitsee Milanoa 108,5 metrin korkeudessa.

 

Aivan Duomon vieressä sijaitsee Galleria Vittori Emanuele II, joka on liike-elämän keskus. Galleria on saanut nimensä Viktor Emanuel II:n mukaan, sillä hän oli ensimmäinen kuningas, joka yhdisti Italian. Galleria suunniteltiin vuonna 1861 ja sen rakensi Giuseppe Megnoli vuosien 1865 ja 1877 välillä. Keskeisintä on mahtava kupolikatto ja sen alapuolella toistuva vahva kuvamaailma symbolimerkityksineen. Siinä en ovat rinnakkain: duomo ja galleria, kirkollisen messun keskus ja maallisten messujen tyyssija.

 

Luterilainen messu toimitettiin All Saints’ Anglican Church´ssa, joka palvelee myös Milanon suomalaisia. Seurakunta on anglikaaninen ja sitä johtaa Revd Vickie Sims, joka osallistui messuun ja toi siihen tervehdyksensä. Samoin saimme tavata Milanon suomalaisia. Messun toimitti Antti, joka muutenkin on tuttu pappi näillä main. Antti on myös ev.lut. kirkon ulkosuomalaistyön pappi Italiassa. Kanttorina toimi Anna Kotinurmi.

 

Aterian, kiitokset ja naamiot

 

Sateessa saavuimme hotelliin, jossa meitä jo odotettiin illallisen kanssa. Aterian yhteydessä pyhiinvaeltajat kiittivät matkan vastuunkantajia, isiä Anttia ja Heikkiä. Johannes Tikka lauloi kauniisti Armolaulun, vaeltajat Heikki Arokanto ja Marja Hynninen kiittivät sanoin ja ojensivat vaellusväen lahjat, joista merkittävimmät olivat venetsialaiset naamiot.

 

Isät vaikuttivat ilahtuneilta, vaikka naamiot eivät suoranaisesti kirkolliseen perinteeseen liitykään, mutta Venetsiaan kylläkin hyvin keskeisesti. Käsitteeksi muodostuneiden venetsialaisten naamioiden suojissa tehtiin menneinä vuosisatoina kaikkea sellaista, mitä lait ja säätyrajat eivät muuten olisi sallineet. Erityisesti tämä liittyi keväiseen karnevaaliaikaan, joka on ennen suurta paastoa. Venetsiassa naamiot ovat olleet käytössä myös muuna aikana. Vielä 1700-luvulla kaupungissa kuljettiin naamioissa puolet vuodesta. Antiikin kreikkalaisten Anthesteria-juhlassa ja roomalaisten Saturnaliassa roolit käännettiin ylösalaisin: orja sai esittää herraa ja toisinpäin. Perinne kulkeutui keskiajalle ja sai vankimman jalansijan Venetsiassa.

 

Heikki Aronpää kiinnitti huomiotamme isä Antin saamaan maskiin, jota italiaksi kutsutaan nimellä Medico della peste eli ruttolääkäri. Tähän naamioon kuuluu pitkä nokka eikä sitä alun perin ole tarkoitettu karnevaalinaamariksi, vaan se on ollut keino torjua ruton tarttuminen. Ranskalainen lääkäri Charles de Lorme suunnitteli tämän varotoimen 1700-luvulla.

 

Vähitellen oli jo aika siirtyä yöpuulle ja valmistautumaan viimeisen vaelluspäivän antiin. 

 

*** 

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat suurempina.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.