Runsaat 80 osanottajaa neljästä Pohjoismaasta kokoontui Helsinkiin 16–19 elokuuta 2012 naisten
ekumeeniseen konferenssiin. Osanottajia oli Islannista, Norjasta, Ruotsista ja
Suomesta. Konferenssin teemana oli Vardagsliv
och tro ja sitä käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. Konferenssi pidettiin
kulttuurikeskus Sofiassa, jossa ortodoksisen kristillisyys on
vahvasti keskiössä. Pohjoismaisten ekumeenisten naiskonferenssien pitkässä sarjassa ortoksisuuden selkeä näkyvyys oli eräänlainen uusi avaus, mistä suuresti iloittiiin.
Konferenssin avasi hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen, joka Nordisk ekumenisk kvinnokommittéssa edustaa Suomen ev.-lut. kirkkoa. NEKK:n puheenjohtaja, rovasti Kirsten Almås Norjan kirkosta valotti puheessaan NEKK:n ja konferenssien historiaa ja pohdiskeli myös tulevaisuutta, joka ei ole itsestäänselvyys. Vaikka Ekumenik i Norden -ohjelma juuri nyt on katveessa, toivoo NEKK silti voivansa jatkaa vahvaa naiskonferenssiperinnettä.
Metropoliitta Ambrosius tervehti osanottajia toivottaen neljän Pohjoismaan naiset tervetulleiksi ortodoksiseen kulttuurikeskus Sofiaan. Metropoliitta luovutti Gunnel Borgegårdille arkkipiispa Leon myöntämän Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin ja kiitti Gunnelia tämän vuosikymmenien työstä ekumenian edistämiseksi.
Piispa Irja Askola oli sairauden vuoksi estynyt saapumasta konferenssiin. Hänen lähettämänsä lämminhenkisen tervehdyksen luki pastori Maria Sten. Konferenssiväki sulki Irja-piispan rukouksiinsa ja hänelle lähetettiin yhteinen tervehdys.
Hellyys ja vastarinta
Avausluennossa 16.8. teologian tohtori Pauliina Kainulainen alusti teemasta: Tenderness and Resistance - Women's Everyday Wisdom Theology. Alustus viritti vilkkaan keskustelun salissa ja ryhmissä.
Samana iltana metropoliitta Ambrosius avustajineen toimitti vedenpyhityksen kulttuurikeskuksen rannassa. Ortodoksinen naiskuoro kanttori Tatjana Wileniuksen johdolla toi tilaisuuteen vaikuttavan ortodoksisen kirkkolauluperinteen. Tatjana opasti konferenssiväkeä tropareissa ja näin oli helpompaa osallistua.
Erityisesti Islannista, Norjasata ja Ruotsista saapuneet osanottajat kiittelivät, että vedenpyhitys oli ohjelmassa. Monelle osallistuminen vedenpyhitykseen oli tähän astisen elämän ensimmäinen ja hyvin mieleenpainuva kokemus.
Perjantaina 17.8. kirjailija Anita Goldman Ruotsista käsitteli teemaa Motstånd och hängivenhet. Samana päivänä oli Helsingin tuomiokirkossa kaikille avoin keskustelutilaisuus, jossa Norjan Hamarin hiippakunnan piispa Solveig Fiske ja pastori Pia Kummel-Myrskog reflektoivat uskoa arjessa. Ennen keskustelua osallistuttiin urkuvarttiin, jossa soitti kanttori Kira Lankinen. Johtava kappalainen Marja Heltelä toivotti osanottajat tuomiokirkkoseurakunnan puolesta tervetulleeksi kirkkoon ja kertoi sen historiasta.
Siirtyminen Sofiasta Helsingin keskustaan tapahtui kahdella bussilla, joissa molemmissa kaupungin oppaat valottivat Helsinkiä eri näkökulmista. Konferenssiväki tutustui myös Temppeliaukion kirkkoon ja vapaa-ajalla oli mahdollisuus osallistua kiertoajeluun tai kiertää Euroopan kulttuuripääkaupunkia oman valinnan mukaan.
Pyhittäjä Herman Alakalaisen kirkko Espoon Tapiolassa tarjosi virkistävän keitaan helteisenä päivänä. Leena Yrjölä oli järjestänyt virvoketarjoilun, jota tervehdittiin ilolla. Ikonimaalari Helena Nikkanen kertoi naispyhistä ikonitaiteessa. Häneltä saatiin myös kirjasuosituksia laajempaan asian opiskeluun. Pääsihteeri Heikki Huttunen kertoi kirkon ikonimaalauksista ja ortodokisesta kirkkotilasta. Erityisesti vaikuttavat maalaukset naispyhistä kiinnostivat konferenssiväkeä.
Perjantai-illan päätti suomalaisen sielunmaiseman kuvaus. Kanteleensoittaja, pastori Tiina Komulainen ja muusikko, taiteen maisteri Outi Pulkkinen soittivat kanteletta ja jouhikkoa sekä lauloivat. Outi Pulkkinen tulkitsi vaikuttavasti kalevalaisen kansan tuntoja runolaululla. Yleisö oli haltioissaan. Illan kuluessa pastori Maria Sten luki otteita Kalevalasta ja kertoi sen hahmoista, erityisesti naiskuvista ja tätä kiiteltiin, sillä monille Kalevalan sisältö oli ollut aivan tuntematon.
Mitä vielä on tehtävä?
Lauantaiaamuna osanottajat kokoontuivat kuuntelemaan kahden viisaan vaikuttajanaisen ajatuksia otsikolla Vad finns det kvar att göra? Ministeri Elisabeth Rehn ja Dr. Gudrun Petursdóttir keskustelivat innostavasti ja saivat myös yleisön rohkeasti tuomaan esiin ajatuksiaan.
Myös lauantaina oli retkiohjelmaa. Konferenssiväki suuntasi kohti Porvoota, jossa tutustuttiin tuomiokirkkoon pastori Stina Lindgårdin johdolla. Sen jälkeen oli piispan vastaanotto tuomikapitulissa. Kunnianarvoisan rakennuksen historiaa, Porvoon hiippakunnan ja kaupungin menneisyyttä ja nykypäivää valotti piispa Bjrön Vikström. Vastaanottoon osallistuivat myös piispatar Maria Björkgren-Vikström, piispansihteeri Susanne Lönnqvist ja vahtimestari Kjell Andersson. Tunnelma oli varsin kotoinen ja mutkaton. Vieraat viihtyivät erinomaisesti.
Porvoon viehättävät pikkukadut ja vanhan kaupungin rakennukset kutsuivat osanottajia kiertämään pittoreskin kaupungin sokkeloissa. Lopuksi tutustuimme Fredrika ja Johan Ludvig Runebergin kotiin.
Pohjoismainen ilta kaikilla mausteilla
Konferenssin viimeinen ilta oli omistettu yhteispohjoismaiselle ohjelmalle. Inger Lise Olsen toimi illan emäntänä. Yhteislaululla aloiteltiin ja tämä viritti hyvän tunnelman. Vänrikki Stålin tarinoista kuulimme Lotta Svärdistä. Islantilaiset lauloivat kansanlauluja. Elämänmakuisia runoja ja pyhää tanssia niin ikään oli ohjelmassa. Pitkäaikaista NEKK-vaikuttajaa Gunnel Borgegårdia muistettiin. Gunnel sai kutreilleen kukkaseppeleen ja Solveig Fiske Hinnaland kiitti häntä kaikkien puolesta toivottaen antoisaa eläkeaikaa. Seppelepäinen Gunnel kiitti kaikkia, ilo, liikutus ja rakkaus Pohjoismaiseen ekumeniaan tulvi hänen sanoistaan. Hetki taltioitui kauniilla tavalla mieliimme.
Ilta päättyi iltapalaan ja mukavaan yhdessäoloon, jossa päivien antia kertailtiin ja iloinen puheensorina kuului Sofia-keskuksen ruokasalista puoleen yöhön asti.
Luovaa raamattutyöskentelyä ja jumalanpalvelus
Emeritaprofessori Gunvor Lande Norjasta johdatteli viimeisen päivän aamupäivänä osanottajat luovaan raamattutyöskentelyyn. Innokas keskustelu seurasi luento-osuuksia. Saimme tajuntamme uuden keskeisen norjankielen sanan: Stelltid, joka tarkoittaa rauhoittumisen aikaa. Jokaisen meistä on katsottava, että stelltidiä on omassa elämässä.
Konferenssin päätösjumalanpalvelus toteutettiin hyvän ekumeenisen hengen mukaisesti. Jumalanpalvelus lähetetään sunnuntaina 23.9. klo 13.05 Yle Radio Vegalta.
Yhteenveto-osuudessa kuultiin useita kiittäviä puheenvuoroja. Hyvä yhteishenki, viihtyminen ja voimaantuminen tuntui olleen konferenssissa keksiössä.
Aila Lahtinen Kotkasta tiivisti ajatuksensa runoksi:
Jag kom till konferensen med öppet hjärta och sinne
och jag fick många visdomens ord till minne.
Ung och gammal kvinna i dag
våga vara positiv och glad.
Nu vill jag vi vardagens tro
så goda ord och låta dem gro.
Nu när jag för hemresan packar
jag niger och för allt så hjärtligt tackar.