Ecumenical Forum of European Christian Women´n (EFECW)kolmekymmentävuotisvuotisjuhla Iso-Britannian Malvernissa oli sekä juhla että kansallisten koodinaattoreiden vuosittainen kokous, johon osallistui 66 naista 24 maasta. Ohjelmassa olivat vuosittaiset yleiskokousasiat, mutta myös tutustumista paikallisiin kirkkoihin, ihmisiin ja nähtävyyksiin. Ajankohta oli 19-23.9.2012.
Tapahtuman pääpuhujat olivat Christian Aid’in johtaja Loretta Minghella, joka kertoi Christian Aidin toiminnasta ja Piispa Jana Jeruma-Grinberga, joka kertoi Iso-Britannian evankelisluterilaisesta kirkosta. Sukupolvet ja jaettu vastuu oli johdantoaihe yhteiselle työskentelylle ja sitä esitteli koordinaatiokomitean jäsen Maria Koutatzi Kreikasta. Hän jakoi esityksensä kahteen osaan.
Mitä on osallistuminen ja mitä se edellyttää?
Osallistumisen muotoina mainittiin yhteisesti hyväksyttyjä asioita: kuunteleminen, toiselle oikeuksien antaminen, osallistuminen päätöksentekoon, valmius antaa omia osaamisen taitoja yhteiseksi hyväksi, sitoutuminen yhteisiin päätöksiin, tilan antaminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen, jne. Osallistumisessa on lyhyesti sanottuna kysymys mielipiteiden vaihdosta, siitä että ilmaistaan oma mielipide ja kuunnellaan, mitä toisella on sanomista!
Osallistumisen periaate voidaan käsittää kolmiona, minkä kulmina ovat 1) haasteet, 2) yhteydenpito ja 3) taidot. Maria otti esille mm. organisaatioiden elämään vaikuttavan ”osallistumisen portaat”- kaavion, joka esittää jaettua päätäntävaltaa: (lista ylhäältä alaspäin; kolme vm. eivät anna mitään valtaa päätöksentekoon)
Missä vaiheessa on itse kunkin maan kansallinen foorumi uusien jäsenien rekrytoinnissa ja osallistumiseen helpottamisessa?
Mitä tarkoittaa jaettu johtajuus?
Jaettu johtajuus on asetelma, missä kaksi tai useampi henkilö jakaa valtaa ja yhdistää voimansa yhteisesti sovitun päämäärän saavuttamiseksi. Erityinen huomio kiinnitetään omistussuhteeseen, oppimiseen ja jakamiseen. Jaettu johtajuus vahvistaa uskoa demokraattisiin periaatteisiin ja toimintatapoihin. Sen vaatimuksiin kuuluvat: vallan tasapaino ja jaettu tarkoitus ja/tai päämäärä, toisten ihmisten kunnioittaminen ja halu jakaa vastuita, osallistuminen myös vähemmän tärkeisiin tehtäviin ja työskentely yhdessä monimutkaisissakin tositilanteissa sekä kahdenkeskisiä, ryhmän ja organisaation sisäisiä suhteita ja yhteydenpitoa.
Kansallisille foorumeille esitettiin kysymyksiä, joihin olisi hyvä kotona palata:
1. Millä tavalla järjestöösi hankitaan uusia jäseniä?
2. Millä tavoin olette varmistaneet edellytykset jäsenten todelliselle osallistumiselle?
3. Oletteko sitä mieltä, että organisaationne struktuuri mahdollistaa uusien sukupolvien kasvun?
Ekumeeninen jakaminen
Vuoden 2011 kansallisten koordinaattoreiden kokouksessa Liettuan Druskininkaissa oli sovittu, että tänä vuonna paneudutaan eri uskontojen perusasioihin ekumeenisessa hengessä. Tämä toteutettiin nyt siten, että kukin pääuskontoryhmä, siis katoliset, ortodoksit ja protestantit kukin oman perinteensä pohjalta, kävivät keskustelun oman uskontonsa aarteista. Mitkä kolme aarretta haluttiin omasta perinteestä jakaa toisille?
Ortodoksien aarteet olivat hymnologia, ikonit ja pyhät kirjoitukset. Katoliset jakoivat aarteina liturgian, vapautuksen (liberation) ja käsitteen glocal (paikallinen ja globaali toiminta yhdistettynä). Protestanttisen ryhmän, joka piti sisällään myös anglikaanit, aarteita olivat Raamattu, vapaus ja Kristus. Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen yhteiseksi ekumeeniseksi aarteistoksi valikoituivat Raamattu, ikonit ja glocal-toiminta. Esille tulleet aarteet olivat kirjoitustauluina läsnä myös päätösjumalanpalveluksessa.
Parin vuoden aikana esille tulleista vaikeista ekumeenisen jakamisen ongelmista saatettiin nyt keskustella ja monien mielestä perusasioihin palaaminen oli erityisesti tämän kokoontumisen parasta antia. Selvää kuitenkin on, että nyt aloitettu keskustelu yhteisestä kristillisestä arvopohjasta ja kirkkokuntien perinteistä, traditioista ja käytänteistä on vasta alkua. Ilmapiiri oli nyt vapaa ja suvaitsevainen. Ortodoksisen perheen keskuudessa on vielä selkeästi tunnistettavissa erilainen itä- ja länsieurooppalainen ekumeeninen kokemus ja se vaikuttanee vielä tulevaisuudessakin mm. siihen tapaan, millä ortodoksit osallistuvat kokousten hartauselämään.
Päivittäisessä ohjelmassa sekä aamu- että iltahartaudet, jotka oli jaettu eri toimijoiden kesken. Vastuutoimijana oli joko uskontokunta, maa tai kristillinen yhteisö. Liettualaiset keskittyivät hartaudessaan Maailman rukouspäivien teksteihin. Pienimmän Lantin Yhteisön hartaudessa luettiin satu, mikä pyrki painottamaan yhteisöllisyyden hyvää tekevää vaikutusta. Iso-Britannian aamuhartaudessa keskeisenä oli Iona-yhteisön hartausmalli. Iltahartauksia oli kaksi, joista toisesta vastasivat ortodoksit ja toisesta skandinaavit roomalaiskatolisen perinteen pohjalta.
Päätösjumalanpalveluksen valmisteluryhmässä mukana viemäni, pohjoismaisessa ekumeenisessa naiskonferenssissa Helsingin Sofiassa elokuussa 2012 Pauliina Kainulaisen pitämä esitelmä Tenderness and Resistance – Women’s Everyday Wisdom Theology herätti niin suurta mielenkiintoa, että esitelmässä esille tulleita ajatuksia otettiin osaksi jumalanpalvelusta. Lise Tostrup-Setek Norjasta kirjoitti tekstin innoittamana meditaation The Holy Divinity.
Päätösjumalanpalvelus pidettiin paikallisessa kirkossa, missä oli myös esillä Euroopan Foorumin toiminnasta kertova valokuvanäyttely. Tuohon näyttelyyn, jonka teemana oli ”Forward Christian Women”, lähetettiin Suomestakin valokuvia. Pirkko Siilin, entisen Foorumin presidentin, kuvia ei valitettavasti oltu voitu kopioida riittävän hyvälaatuisina, mutta kaksi Tiina Malisen ottamaa kuvaa oli mukana näyttelyssä. Toinen kuva oli NEK-konferenssista Stavangerista ja toinen Ekumeenisen naisjaoston seminaarista Läyliäisissä. Päätösjumalanpalveluksen kolehti kerättiin Christian Aid’lle.
Kokousasiat
Yleisistunnoissa käytiin läpi sääntöjen mukaiset asiat. Viime vuoden Druskininkaissa, Liettuassa pidetyn kokouksen pöytäkirja hyväksyttiin muutoksitta. Forumin talous on tasapainossa, mutta jäsenmaksujen määrässä on taloudellisten tilanteiden vaikutuksesta odotettavissa muutoksia. Suomikin ilmoitti jäsenmaksunsa pienentämisestä, jotta mahdollisilla avustuksilla voitaisiin turvata myös osallistuminen Forumin kokouksiin ja mahdollisesti joskus myös seminaareihin. Seuraava kansallisten koordinaattoreiden kokous pidetään Itävallan Wienissä syyskuussa 2013 ja seuraava yleiskokous Kreikassa, Timoksen saarella syyskesällä 2014.
Nuorten naisten osallistuminen on ollut Forumin priorisointiasia viimeisen yleiskokouksen jälkeen. Nuoret olivat pitäneet oman toimintaa käsittelevän suunnittelukokouksen Lontoossa elokuussa 2012. Malvernin kokoukseen he toivat esityksen ns. Pop-up luostarista, joka on tarkoitus toteuttaa kaikkia sukupolvia yhdistävänä yhteisönä. Sen pituudeksi kaavaillaan 3-4 viikkoa, mutta siihen voi osallistua myös muutamien päivien ajaksi. Ajatuksena on, että sen aikana voitaisiin kehitellä uusia päivärutiineja, jotka ovat saaneet vaikutteita sekä perinteisestä että nykyaikaisemmista luostarikäytännöistä. Nuoret etsivät nyt taloa, joka pystyisi majoittamaan 25–40 naista suhteellisen yksinkertaisissa, mutta toimivissa puitteissa, joissa ainakin osittain on mahdollisuus itse huolehtia keittiötöistä, ja jossa olisi riittävästi yhteisiä tiloja sekä toimiva kappeli tai kirkko. Ymmärrettävistä syistä paikka ei voi olla kovin kallis. Olen ehdottanut yhtenä mahdollisuutena Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskusta Läyliäisissä. Matka sinne saattaa muodostua ongelmaksi. Mielenkiinnolla odotamme suunnitelman ja valmistelujen edistymistä.
Seuraavan yleiskokouksen valmistelut on aloitettu Timoksen saarella jo voimallisesti kehittämällä paikallista yhteistyötä. Wienin kokouksessa valitaan yleiskokousta varten nominations committee, ja sitä varten toivotaan kaikkien kansallisten edustajien valmistautuvan omilla ehdotuksilla! Kansallisista koordinaattoreista komiteaan valitaan neljä edustajaa.
Naapurustotapaamiset
Pohjoismaista mukana Malvernissa olivat Ruotsi, Norja ja Suomi. Kerroimme kuulumiset kustakin maasta. NEK-konferenssi kesällä 2012 oli hyvin esillä. Itämeren maiden tapaaminen toteutui Saksassa keväällä 2012 viidennen kerran, mutta Saksa haluaa nyt pitää taukoa. Ruotsi oli tehnyt alustavia suunnitelmia ottaakseen vastuun seuraavasta tapaamisesta ja ehdotti ajankohdaksi v.2013 kesäkuun alkua. Kokouspaikaksi on kaavailtu Lundia, mutta suunnitelmien eteneminen riippuu rahoituksesta. Kaikista osallistuvista maista osallistujamäärä rajoittuu 2-3 henkilöön. Seuraamme asian etenemistä myös täällä Suomessa.
Forward Christian Women: Three Generations – with energy and vision
Ecumenical Forum of European Christian Women (EFECW) 30th Anniversary Celebration
Malvern, UK, September 19th – 23rd, 2012
Outi Piiroinen-Backman, Suomen kansallinen koordinaattori