SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Derya Samaletdin: Suomen tataarien ruokaperinteestä

 

Kuulun Suomessa asuvaan tataarinkieliseen yhteisöön. Johdantona tämän päivän aiheeseen kerron ensin lyhyesti Suomen tataareista. Suomessa asuvat tataarit muuttivat tänne venäjältä pääosin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Täytyy muistaa, että Suomi kuului tuolloin Venäjään. Olemme lähtöisin Sergatsin (Nizni Novgorodin) piirikunnan alueelta ja valtaosa meistä siellä olevasta Aktukin kylästä. Uskontomme on islam.


Suomen itsenäistyttyä ja uskonnon vapauslain astuttua voimaan Suomen tataarit perustivat 1925 uskonnollisen yhdyskunnan, Suomen muhamettilaisen seurakunnan, joka nykyään tunnetaan nimellä Suomen Islam-seurakunta. Suurin osa meistä asuu pääkaupunkiseudulla, mutta myös Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa asuu yhteisömme jäseniä. 

 

Tataarin kieli on kıpcakin kieltä ja kuuluu turkin sukuisiin kieliin. Me Suomessa asuvat tataarit puhumme sen misäärimurretta. Suomeen tulleiden tataarien juuret ovat suurelta osin suomalais-ugrilaisissa kansoissa.

Talvisodan ja jatkosodan aikana Suomen armeijassa palveli 156 yhteisömme jäsentä. Heistä kaatui 10 ja oma enoni oli yksi heistä, haavoittuneita oli 13. Lotta- ja muonitustehtäviin taasen osallistui 17 henkilöä. Tämä merkittävä osallistujamäärä kertoo omalta osaltaan isänmaallisuudestamme Suomea kohtaan ja integroitumisesta tähän yhteiskuntaan.

 

Me Suomen tataarit olemme sopeutuneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan ja länsimaistuneet menettämättä silti omaa kansallista identiteettiämme ja unohtamatta kulttuuriperintöämme.  Äidinkielemme, uskontomme ja vahva kulttuuriperintömme kaikki yhteensä ovat tukeva kivijalka ja perusta identiteetille.   Tästä kaikesta täytyy lausua syvä ja nöyrä kiitos isovanhemmille, omille vanhemmille ja koko yhteisöllemme.

 

Ruokaperinne


Meillä Suomessa tataarien ruokaperinne on säilynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle äideiltä tyttärille yli sadan vuoden ajan.  Ruokakulttuuri on osa historiaamme ja kansallista identiteettiämme.  Ruokakulttuuriimme liittyvät perinteet, tavat ja ohjeet kerrottiin ja opittiin päivittäisessä elämässä yhdessä tekemällä.  

 

Meillä ei ollut omia ruokakirjoja tai yleensä kirjoitettuja ruokien reseptejä. Esimerkiksi taikinankin oikea koostumus piti opetella omin käsin tuntemalla.  Minun kiinnostukseni ruuanlaittoon ja perinneruokiimme syntyi kotona.  Oma isoäitini sekä äitini molemmat olivat hyviä ja omistautuneita ruuanvalmistajia. He tekivät paljon perinneruokiamme ja siksi ne tulivat minulle jo lapsena hyvin tutuiksi. Juuri tämä asia ja jäseniemme kiinnostus perinteiden säilyttämiseen oli edesauttamassa, että Kulttuuriseuramme FTB ry:n vuosina 1988 – 1989 johdollani järjesti nuorille jäsenillemme suunnatun perinneruokiemme valmistuskurssin. Kurssin päätteeksi kokosin reseptit ja kulttuuriseuramme julkaisi kaivatun ”Milli aşlarıbız” ruokakirjan, suomeksi Perinneruokiamme.  Vihdoin viime syksynä saimme käännettyä ja julkaistua tämän ruokakirjan suomeksi.

 

Yleensä ajateltuna tataarien ruokaperinne on saanut vaikutteita naapurikansoilta, joita ovat venäläiset, marit, udmurtit muiden muassa. Myös Keski-Aasian kansat kuten esim. uzbekit, tadzikit ovat vaikuttaneet ruokaperinteeseen.

 

Kun tarkastelen meidän Suomen tataarien ruokaperinteitä, voisin jakaa ruokamme seuraaviin ryhmiin: keitot, lihasta tehdyt ruuat, taikinasta tehdyt suolaiset ja makeat piirakat ja leivonnaiset, pilahvit ja puurot.

Meillä käytetyt ruoka- ja raaka-aineet ovat pitkälti samat kuin suomessa käytetyt.

 

Käytämme naudan-, lampaan-, hevosen- ja siipikarjan lihaa. Kalaakin käytämme, mutta se ei kuulu perinneruokiemme raaka-aineisiin. Islamin-uskoisina emme käytä sianlihaa, siasta valmistettuja ruokavalmisteita tai verestä valmistettuja ruokia. Käyttämämme liha on perinteisesti rituaaliteurastettua halal-lihaa, joko itse teurastettua tai myös etnisistä halal-lihakaupoista hankittua. Ennen hankimme lihaa myös juutalaisten lihakaupasta. Liha on ollut perinteisesti joko keitettyä keitoksi tai vihannesten kanssa padassa liemessä hauduttaen. Pilahvia varten lihapalat on erikseen paistettu ennen pilahvin valmistamista.  Suolaisissa piirakoissa liha voi olla esikypsennettyä tai raakaa. Piirakat paistetaan uunissa tai pannulla öljyssä.

 

Keittoihin liemen keitämme naudanlihasta ja kanasta. Lihaliemi täydennetään kasviksilla, itse tehdyllä makaronilla ja hyydytetyllä munalla keitoksi. Lihalientä käytämme myös syödessämme pelmeniä. Keitetyt lihat valmistamme kotioloissa arkena omaksi ateriaksi perunan ja vihannesten kanssa. Juhlissa tarjoamme keiton ja lihan yhdessä juhla-ateriana. Keitoista voisin mainita vielä pidetyn jugurtti klimppikeiton.

 

Hevosen lihaa olemme käyttäneet mm. makkaran tekoon.

 

Teetä käytämme paljon. Perinteisiä lisukkeita ovat hunaja, sitruuna ja kuivatut hedelmät kuten rusina, aprikoosi, taateli, viikuna, luumu ja itse tehdyt hillot. Usein koko ateria rakennetaan teen ympärille ja tällöin tarjoamme suolaisia – tai makeita piirakoita ja leivonnaisia.

                                                                     

Koska olemme islamin-uskoisia, aloitamme kaikki työmme myös ruuan valmistuksen ja ruokailun aina rukouksella Bismilläähir Rahmäänir Rahiim eli suomeksi Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen.

Noudatamme ruuanvalmistuksessa puhtautta ja huolellisuutta.  Kädet pestään ja hiukset suojataan liinalla, ettei hiuksia pääse tippumaan ruokiin. Huolehditaan että, ruoan valmistuksessa käytettävät välineet, raaka- ja tarveaineet ovat puhtaat. Liha ja kala huuhdellaan.

 

Päivittäiset rukoukset, paasto, almujen anto sekä pyhiinvaellusmatka Mekkaan kuuluvat tärkeänä osana elämäämme.

              

Suomen tataarien ruokaperinne elää ja kukoistaa siksikin, että olemme niin perhekeskeisiä, yhteisöllisiä ja kokoontuessamme yhteen ruoka ja perinteet ovat kunniassa. Vieraanvaraisuus kuuluu perinteisiimme.  Vietämme perinteisiä häitä, nimenantojuhlia, muistojuhlia, uskonnollisia pyhiä, syntymäpäiväjuhlia jne. Juhlat syntyvät hetkessä ja apua järjestelyihin saa aina läheisiltä. Meillä on tapana jakaa elämän tuomat ilot ja surut läheisten kanssa. 

 

Esitykseni lopuksi sopii sanontamme Aş täme toz belän, mäcles yäme süz belän eli suomeksi  suola kruunaa ruuan ja kaunis sana juhlan.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.