Kansallispuiston vaellusreittejä ja maailman puhtainta ilmaa

Tiistai alkoi Helmi Neuvosen hartaudella, joka pohjautui David Adamin kirjaan Avoin portti. Liittyen edellisen päivän opetukseen tuli tässäkin esille rukouksen keskeisyys. Rukouksen lähtökohta on luottamus Jumalan läsnäoloon. 

– Rakkautta ja anteeksiantamusta emme voi pitää vain itsellämme, vaan saamme jakaa niitä, antaa niiden säteillä meistä. Jos me annamme rakkautta, niin Jumala täyttää meidät rakkaudella. Jos me annamme rauhaa, Jumala antaa meille rauhaa. Jos yritämme pitää ne vain itsellämme, ne ovat vaarassa kuihtua ja kuolla. Jumalan rakkauden ja kirkkauden valossa näemme selvästi puutteemme ja syntisyytemme, mutta myös Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen.

Tunturikeimiö sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella. Maamme vanhimmilla vaellusreiteillä hyvien palvelujen ympäröimänä on hyvä ja turvallista vaeltaa ja hengittää maailman puhtainta ilmaa huimissa tunturimaisemissa ja taigametsien keskellä. Neljäs leiripäivämme suuntautui Pallakselle, jossa on mainiot mahdollisuudet taittaa eri pituisia matkoja, on Palkaskeronkierrosta, Taivaskeronkierrosta. Palkasojalta tielle johtava polku on osa Pallaksen ympäristötaideprojektia. Taiteilija Mats Wikströmin Orava Avenuen pronssioravat kuvaavat seitsemää maailmanuskontoa ja luomakunnan ykseyttä. Myös luontokeskus tarjoaa monia elämyksiä.

Osa leiriläisistä laajensi matkaa vaeltaen Pallas-Mustavaara-Keimiö-vaelluksen, jonka pituudeksi tuli noin kaksikymmentä kilometriä. Vaellusta johtivat kokeneet Keimiön-kävijät Pirjo Kuokkanen ja Helmi Neuvonen. Ylitimme Pyhäjoen kuohuvan kosken kohdalta ja ihailimme rehevää monimuotoista luontoa. Herkän kauniista maaruskasta oli jo viitteitä ja kameroiden muistikortteihin tulvi uutta materiaalia. Ihailimme Lommol- ja Sammaltuntureita, pidimme taukoja ja vaelsimme jälleen, muun muassa pitkin vanhaa Pallaksentietä taivaltaen. Noin seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Keimiön juurelle huikea luontokokemus muistijälkeemme painuneena.

Naistenmajaan kuuluu luonnollisena osana Naistenlampi, pieni pyöreä erämaalampi, jonka virkistävään syleilyyn on hyvä rantasaunan löylyistä pulahtaa. Leiripäivien iltaohjelmaan kuuluu tämä pyhä rituaali.

NNKY-toimintaa on maassamme ollut jo 120 vuotta ja tätä juhlittiin Naistenmajallakin tiistai-illan päätteeksi. Vieraina oli Lapin NNKY:n naisia ja Kittilän seurakunnan diakonissa Senja Ahvonen ja lastenohjaaja Elina Koivuniemi. He toivat tilaisuuteen Tunturimessun osia ja näin saimme tähänkin osittain tutustua. Messun sävelmiä laulettiin yhdessä ja Elina Koivuniemi esitti myös muuta ohjelmistoa heleän kauniisti. Taiteilija Anita Silenius puolestaan toi tilaisuuteen risutaiteen. Hän kertoi saaneensa lisänimen Risu-Anita. Monitaitoinen Anita työskentelee Kautokeinossa tunnetussa Juhlsin hopeapajassa ja tekee myös muuta taidetta, erityisesti käsitöitä. Risutaide on yksi osa hänen osaamisaluettaan ja niinpä hän opetti juhlaväelle risupäähineiden ja muiden koristeiden tekoa.

Ilta päättyi iltapalaan ja leppoisaan yhdessäoloon seuraavia vuosikymmeniä suunnitellen.