Luomakunnan aika ja talkoopäivä

Elokuu vaihtui syyskuuksi ja näin alkoi ortodoksisen kirkon kirkkovuosi. Päivä on myös rukouspäivä luomakunnan suojelemiseksi ja se aloittaa toista kuukautta kestävän Luomakunnan ajan, joka päättyy Franciscus Assisilaisen muistopäivänä 4.10. Sirpa-Maija Vuorinen SEN:sta valotti Luomakunnan aika -teemaa sekä lännen ja idän kirkkojen perinteen rukousperinnettä luomakunnan puolesta. Franciscus Assisilaisen Veli Auringon laulu ja sen tekstiin kirjoitettu virsi 455 olivat osa aamun ohjelmaa.

Ohjelmassa oli myös Kiitosakatistos Kunnia Jumalalle kaikesta. Se on syntynyt alun perin metropoliitta Trifon Turkestanovin (1861–1934) kirjoittamana venäjänkielisenä tekstinä, joka levisi entisessä Neuvostoliitossa kristittyjen keskuudessa itse kopioituina lehtisinä kädestä käteen. Akatistos painettiin venäjänkielisenä lännessä 1970-luvulla ja 1990-luvulla siitä ilmestyi englanninkielinen käännös, jonka myötä kiitosakatistos tuli tunnetuksi kautta maailman. Teksti on suomennettu ensin nimellä Akatistos luomakunnalle ja myöhemmin nimellä Kiitosakatistos. Akatistos on hymni, joka on omistettu jollekin Pyhän Kolminaisuuden persoonalle tai jollekin pyhälle henkilölle tai asialle taikka tapahtumalle. Merkityksensä mukaisesti (kreik. akathistos, ei istuen, seisaaltaan veisattava hymni) ylistysveisu veisataan seisaaltaan.

Riitta Räntilän opastuksella harjoittelimme ensin sävelkulkua ja siitä se hyvin lähti. Kiitosakatistoksen sanat ovat sykähdyttävän kaunista luomakunnan kauneutta ylistävää tekstiä, jota voidaan käyttää myös luettavana hartausaineistona.

Talkoot ja Tunturikeimiö kuuluvat yhteen. 65-vuotista perinnettä noudattaen leiriväki osallistui ympäristötalkoisiin. Kristianin ohjeiden mukaan toteutettiin klapien pinoamista, ikkunoiden pesua, ympäristön siistimistä, liinavaatteiden viikkaamista ym. Talkootöissä pyöri sekä vanha että nuori ja priimatulosta syntyi nopeaan tahtiin.

Mutta tämä joukko ei väsy. Talkooaterian jälkeen alettiin jo suunnitella, että mihin tänään vaellettaisiin. Tunturikeimiön maastossa on vaihtoehtoja runsain määrin. Osa lähti Keimiöniemen kalamajoille, jotka sijaitsevat kalaisan Jerisjärven (aiemmin Jierisjärvi = kysytty järvi) rannalla. Muinaisten pirkkalaisten 1500-luvulla rakentamat kalapirtit tuhoutuivat Ruotsin ja Venäjän välisessä 25-vuotisessa sodassa vuonna1592. Keimiöniemen nykyiset pirtit on rakennettu vanhojen pirkkalaisten aikanaan pystyttämien pirttien paikalle. Niemellä kävellessä ja kalapirtteihin tutustuessa voi kokea ajan hetkeksi pysähtyvän.

Mutta kalastusperinne jatkuu, näillä kalavesillä kalastetaan yhä. Aamulla aikaisin voi kohdata rannalla verkoilta saapuvan kalastajan. Nykyistä käyttäjäkuntaa ovat paikalliset maanomistajat, jotka kalastavat – osa elannokseen, osa omaksi ilokseen ja totuttuna osana perinteitä. Kalamajoilla järjestetään vuosittain Jerisjärven apaja -tapahtuma, jonka kalakirkkoon mekin tänä vuonna pääsimme osallistumaan. 

Särkitunturille halusi moni, eikä ihme. Näköala tunturin laelta on myös valittu Suomen kansallismaisemaksi. Tunturille on miellyttävä kivuta. Polku nousee loivasti tunturin päälle lammen rantaan, jossa on kota ja nuotiopaikka. Särkitunturin laelta avautuva maisema on ikuistettu lukuisiin postikortteihin ja jälleen mekin sitä ikuistimme kameroiden muistikorteille ja sydämemme sopukoihin.